Nainen! Oletko sinä Arjen mahdollistaja?
Kommentit (7)
Valitettavasti olen. En vain raaski heittää miestä pihalle, koska hänen olisi vaikeaa/mahdotonta löytää asuntoa ja elämä saattaisi siitä lähteä alamäkeen. En kuitenkaan halua hänelle pahaa vaikken jaksakaan tätä palvelijan arkea enää. Asunnon hommaaminen hänelle selkänsä takana kuulostaa myös vähän ilkeältä.
En enää. Olin lompakko, kodin- ja lastenhoitaja. Mulle riitti, olo ollut jo monta vuotta kepeä. Exällä on aina vaan vaikeaa.
Apua, en voisi koskaan olla. Ruokaa on kiva tehdä muille, mutta on myös kiva kokata yhdessä tai olla se, jolle kokataan. Muissakaan askareissa en halua olla se ainoa suorittaja. Tykkään kyllä olla koirani ja kissani nöyrä palvelija, mutta miehen tai lasten orjaksi en taivu ;)
Olen. Mahdollistan myös kolmen aikuisen lapseni sujuvan arjen, vaikka olen kokopäivätöissä. Rakastan organisoimista ja toimimista.
En ole. Mä en vaan näe sotkua tai toleranssi sille on korkea. Mulle ei myöskään tule mieleenkään että miestä pitäisi ohjeistaa jossain arkisissa asioissa, eikä mulla olisi siihen aikaa eikä voimiakaan. No, mies onkin ollut hoitovapaalla yli 2 vuotta yhteensä. Ja olin sitten töissä tai hoitovapaalla niin kun olen kotona niin ykkösprioriteetti on lasten kanssa leikkiminen ja puuhailu, toinen on oma aika ja rentoutuminen, ja kaukana pistesijoilla siivoaminen, järjestely ja niistä stressaaminen. Mulle ei ole mitään ongelmaa heittäytä lukemaan tai nettisurffailemaan jos kotona on vaatekasoja tai muuta sotkua.
Lapset syövät kyllä terveellistä kotiruokaa ja heillä on puhtaat vaatteet, eikä meillä ole likaista, mutta se ei vaadi hirveästi.
En yksin.