G: onko teillä avioehto (vain naimisissa olevat vastatkoon)

Ei ole. Tämä ei tarkoita, että naivisti ei ole mietitty omaisuuden jakoa avioliiton päättyessä, vaan että onmietitty ja päätetty, että menköön tasan.

Meillä ei ole avioehtoa, koska aloitimme yhtä tyhjätaskuina, olemme tienanneet yhtä paljon vuosien mittaan ja omaisuus on puoliksi kummankin nimissä. Vanhemmillani on testamentissa lause, joka sulkee lasten puolisoiden avio-oikeuden pois. Tämä riittää aivan hyvin. Jos tilanne olisi vähemmän tasapuolinen, avioehto olisi ilman muuta tarpeen.

Ei ole. En olisi suostunut miehen kanssa edes naimisiin jos olisi moista vaatinut. Itselläni taas ei ole niin paljon omaisuutta että tarvetta avioehtoihin olisi ollut.

Ymmärrän tilanteen jos omaisuus on mittava (miljoonasta ylöspäin), mutta melko turha näitä perustavisten omaisuuksia on suojata.

Ei ole. 18 vuotiaana kimppaan, tyhjätaskuina. Mitä yhdessä tehdään se myös menköön tasan.

Vanhemmat voi halutessaan sulkea perinnöistään puolisot pois jos tahtovat. En tiedä ovatko niin tehneet, en kysy, en puutu. :)

Ei ole, ei tule. Ja kyllä, olen se hyötyvä osapuoli eron tai kuoleman tullen.

Meillä ei ole. Mulla oli oma asunto kun tavattiin, muuten oltiin samanlaisia tyhjätaskuja samantasoisella koulutuksella molemmat. Puoliksi aiottiin elää. No, lopputulos on ollut se, että miehen ura lähti nousuun ja minä en omalla alallani pysty juuri palkkaani nostattamaan mihinkään. Mies tienaa nyt nelinkertaisesti minuun verrattuna, mutta ei olla silti kerrytetty omaisuutta asuntoa enempää. Yhteisen asunnon lainat maksetaan miehen tuloilla ja muuten vaan eletään silleen asioita miettimättä ja lapset saa harrastaa kalliistikin. Sit ehkä jos aletaan asuntolainan loputtua oikeasti kerryttämään omaisuutta, täytyy huolehtia siitä, että mies myös on se joka nauttii omaisuutensa hedelmistä, vaikka mikä tulisi.

On. Siitä syystä, että minä en halua miehen kuoltua niskoilleni hänen "omaisuuttaan". Kaksi lahoa omakotitaloa, joista toinen täynnä appivanhempien jäämistöä, kiitos ei.

Ei ole. Menimme myöskin nuorina ja varattomina yhteen, ja on vain yhteisiä lapsia. Kummankan suvussa ei ole kiinteää isoa omaisuutta kuten maatilaa. Miehen vanhemmat ovat varakkaita ja oletan heidän tehneen jotain omia ehtoja perinnön suhteen, mikä tietysti ok.

Ei ole. Me menimme naimisiin nuorena, jolloin kummallakaan ei ollut runkopatjasänkyä kummoisempaa omaisuutta. Kaikki se omaisuus, mitä sen jälkeen ollaan yhdessä hankittu, on yhdessä hankittu. 

Jos nyt 35-vuotiaana jostain syystä eroaisin tai jäisin leskeksi, miettisin asiaa toisen kerran. Niin monta riitaisaa eroa olen vierestä katsonut, etten itse sellaista jaksaisi.

Olisi, eron varalle, jos siis olisin naimisissa. Mutta ratkaisimme asian pysymällä naimattomina ja testamentilla, ainoa lapsi on yhteinen.

Meillä on avioehto, mutta enpäs kyllä tiedä tai muista onko se "kaiken kattava" vai ei.

Olemme olleet aika nuoresta asti yhdessä. Mieheni peri 18-vuotiaana yksin sukulaisensa ja tästä perinnöstä puoliso on testamentilla suljettu pois. Minusta on ymmärrettävää että esimerkiksi sukutalon halutaan pysyvän "omalla puolella" ja halusinkin avioehdon joka takaa saman myös minulle.

Ei ole. Katsoimme reiluksi, että menee tasan, koska molemmat ovat tukeneet toista tehden kompromisseja omien tulojensa kanssa ťoisen takia. Yhdessä ollaan missä ollaan ja jos tulee ero, se ei silti muuta menneitä. Seurustelun alkaessa ei merkittävää eroa varallisuudessa ollut.

On eron varalle. Mulla oli naimisiin mennessä noin 100 000e enemmän omaisuutta kuin miehellä. En halua sotkea rahaa rakkauteen, joten helpointa on kun avioliitto (tai sen päättyminen eroon) ei vaikuta mitenkään mihinkään omistuksiin. Naimisiin halusimme jotta aikoinaan toisen kuollessa perintövero on pienempi (meillä ei ole lapsia), ja että olemme virallisesti toistemme lähiomaisia.

Mielenkiinnosta kysyn, miten noi testamentit puretaan, jos teille tulee avoero.

Ihan yhtä persaukisia oltiin molemmat naimisiin mennessä, jos joskus liiton päättyessä jotain omaisuutta on, niin kaikki on yhteistyössä värkätty ja saa mennä tasan.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn, miten noi testamentit puretaan, jos teille tulee avoero.

Tehdään uusi testamentti. APkin teki ekan testamentin kun oltiin avoliitossa, sillä muutoin vanhempani olisivat perineet minut kuollessani ja pidin sitä turhana, joten määräsin oman perintöni miehelleni paitsi vanhemmiltani tulevan perinnön sisaruksilleni ja/tai heidän lapsilleen (mikäli vanhempani olisi kuolleet ennen minua). Avioliittoa solmiessamme tehtiin avioehto ja samalla muutin testamenttiani.

Ei ole avioehtoja mut molemmilta puolilta sulkulauseita kun on vaaanhoja perintökohteita tai tilaosituksia. Ei ole asiaa kummemmin mietitty. Mut olisin voinut allekirjoittaa ehdon ennen liittoa hankittuun omaisuuteen. Tämä olisi ollut miehen eduksi, mutta ei vaatinut mitään.

Kysyin mieheltäni naimisiin mennessämme, haluaako hän avioehdon. Vastaus oli ei. Äänensävy kertoi, että asiasta ei ollut syytä keskustella enempää. Hän on parempituloinen ja omaisuuttakin on enemmän, toisaalta minun omaisuuteni arvo säilynee paremmin (kaupunkiasunto maakuntakeskuksessa, vs. talo ja pieni pala metsää maalla). Tulossa olevat perinnöt menevät ainakin minun puoleltani suoraan lapsillemme.

Ei ole. Ollaan alle kolmekymppisiä. Uusi talo ja autot miehen maksamia, itse omistan vain vaatehuoneen kalliin sisällön. Mies käy töissä, minä olen vauvan kanssa kotona ainakin 6 vuotta, ja tuona aikana opiskelen uuden ammatin kun vanha ei työllistä. Minun vanhemmat ovat varakkaita, ehkä jopa rikkaita, oletan heidän tehneen testamentin joka sulkee lasten aviopuolisot pois.

Ei avioehtoa. Molempien kaikki tulot ja varallisuus on peräisin yhdessä perustetusta yrityksestämme. Eron tullessa ei olisi muuta järkevää ja kohtuullista vaihtoehtoa kuin laittaa kaikki tasan. Eroa ei kuitenkaan ole tulossa, koska tulemme olemaan yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa...