Lue keskustelun säännöt.
Yh:n seurustelu
08.08.2016 |
Heippa!
Mites te eronneet löydätte seurustelulle aikaa? Missä tapasit elämänkumppanisi?
Vietättekö aikaa kaikki yhdessä lasten/lastenne kanssa vai seurusteletteko " ilman lapsia" pelkästään?
Millainen tapaamisjärjestely teillä on?
Itsellä erosta jo neljä vuotta ja nyt tuntuu, että sinkkuelämää olisin nähnyt jo riittävästi, mikäli elämänkumppani vierelle löytyisi. :)
Ero tapahtui miehen aloitteesta tämän rakastuessa työkaveriinsa. Koen, että olen itse saanut rauhassa käsitellä eroon liittyvät asiat, matkustellut yksin, elänyt sinkun elämää riittävästi. Alussa tuntui kauhean vaikealta tottua siihen, kun itse olen ennen kaikkea perheihminen luonteeltani aina ollut.
Lapset ovat nyt viikonloppuisin isällään, syksyllä tarkoitus, että viettäisivät isällään pidennettyjä viikonloppuja, kun ovat jo koululaisia molemmat.
Muuten elämässäni asiat ovat järjestyksessä: vakituinen työ, oma asunto, liikun ja syön terveellisesti, joten olen normaalipainoinen ja ihan nätti. Vaan siltikin tuntuu, ettei " hyviä miehiä" niin vain ole edes jäljellä. Monet ovat liikkellä tosi pian eron jälkeen ja selvästi rikkinäisiä ihmisiä vielä, vaikkapa ymmärrän, että toipuminen vie jokaisella yksilöllisen ajan. Lapsia tuskin enää saan enempää, koska ikääkin alkaa olla lähemmäs 40. Lapset ovat onneksi terveitä, normaalisti kehittyneitä ja koulussa sekä ystävyyssuhteissa ihan menestyneitä.
Toisaalta taas elämä on aika helppoa ilman parisuhdetta. Jossain vaiheessa voi tulla riitoja, kyllästymistä... mutta toisaalta. Yksinäiset illat, kateus toisten perhe-elämästä, vaikkapa taloudellisesti pärjäänkin, niin kuitenkin yksinään joutuu elämään tiukemmin, kuin kahden tuloilla, läheisyyden kaipuu, koska en harrasta yhdenyön suhteita... Elän todella paljon lasten ehdoilla, mutta moni parisuhteessa elävä ei ymmärrä yksinäisyyttä, vaan ajattelee elämäni olevan helppoa.
Mites muut? Millaisia ajatuksia?
Kommentit (14)
Olen kaukosuhteessa tällä hetkellä. Syykin on se tavanomainen, kun työt ovat kummallakin eri paikkakunnilla, eikä lasten kanssa noin vain muuteta.
Vietän miehen luona ne viikonloput, kun lapset ovat isällään..eli noin joka toinen viikonloppu. Mies taas tulee meille, kun töiltään ehtii tai tekee meillä etätöitä. Näin on nyt vuosi mennyt ja näköpiirissä ei ihan vielä ole muuttoa..tai minun muuttoa miehen luokse.
Muutenkin menee ihan kivasti. Olemme sinut tilanteen kanssa, eikä siitä aiheudu kiistoja. Molemmat itsenäisiä ja omaakin aikaa vaativia ihmisiä, joten järjestely on melkein viisasta.
Luottamus pelaa ja se aika, kun ollaan yhdessä niin sitten ollaan yhdessä.. tyytyväinen olen vallitsevaan tilanteeseen, mutta toivottavasti tämä tästä muuttuu vielä joskus kahden aikuisen liitoksi.
Mies pärjää lasten kanssa yllättävän hyvin ja lapsetkin tykkää, joten eipä siinä suurempia voisi enää toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et kokeilisi niitä yhden yön suhteita? Saisit vähän läheisyyttä ja joku voisi tärpätä kunnolla.
Yksi kevyt suhde oli mutta kävi se liian työlääksi. Mies hyväksyi lapsen ja lapsikin hänestä tykkäsi, mutta tuntui ettei minusta riitä molemmille.
Silloin kun lapsi oli isällään, olisin kaivannut omaa aikaa enkä pelkkää parisuhdeaikaa. Tätä lapsettoman miehen oli vaikea ymmärtää . Usein mies oli meillä yhtäaikaa lapsen ollessa kotona. Se sujui kivasti, mutta tosiaan oli aika raskasta. Illalla kun lapsi meni nukkumaan, meillä oli miehen kanssa yhteistä aikaa. Kuitenkin aamulla lapsi heräsi aikaisin, joten univelkaa kertyi. Mies ei myöskään millään tavalla osallistunut arkeemme, vaan oli lähinnä vieraana. Toisentyyppinen mies olisi ollut siinä mielessä parempi.
Enää en seurustelua suunnittele. Liian vaikeaa, varsinkin kun en halua miestä jolla on lapsia enkä toisaalta halua asua edes kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaukosuhteessa tällä hetkellä. Syykin on se tavanomainen, kun työt ovat kummallakin eri paikkakunnilla, eikä lasten kanssa noin vain muuteta.
Vietän miehen luona ne viikonloput, kun lapset ovat isällään..eli noin joka toinen viikonloppu. Mies taas tulee meille, kun töiltään ehtii tai tekee meillä etätöitä. Näin on nyt vuosi mennyt ja näköpiirissä ei ihan vielä ole muuttoa..tai minun muuttoa miehen luokse.
Muutenkin menee ihan kivasti. Olemme sinut tilanteen kanssa, eikä siitä aiheudu kiistoja. Molemmat itsenäisiä ja omaakin aikaa vaativia ihmisiä, joten järjestely on melkein viisasta.
Luottamus pelaa ja se aika, kun ollaan yhdessä niin sitten ollaan yhdessä.. tyytyväinen olen vallitsevaan tilanteeseen, mutta toivottavasti tämä tästä muuttuu vielä joskus kahden aikuisen liitoksi.
Mies pärjää lasten kanssa yllättävän hyvin ja lapsetkin tykkää, joten eipä siinä suurempia voisi enää toivoa.
Kaukosuhteita olivat myös ne omat kaksi suhdettani, joita minulla oli avioeron jälkeen lapsen ollessa kouluikäinen. Eikä ollut tarkoituskaan mullistaa lasten elämää (myös miehet olivat yksin- tai yhteishuoltajia) muuttamalla yhteen. Alkuun tavattiin lapsivapaina viikonloppuina, myöhemmin myös lapset tutustuivat sekä aikuisiin että toisiinsa. Toimi ihan hyvin, mutta molemmat suhteet kaatuivat sitten ihan muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kokeilisi niitä yhden yön suhteita? Saisit vähän läheisyyttä ja joku voisi tärpätä kunnolla.
En oikein usko, että niistä mitään pysyvää muodostuu. :) Kyllä muuten käyn baarissa ja ihmisten ilmoilla. Koen, että tutun ihmisen kanssa seksi on parempaa ja mieluisampaa. Muuten olen kyllä parisuhteessa ihan aktiivinen osapuoli ;)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi kevyt suhde oli mutta kävi se liian työlääksi. Mies hyväksyi lapsen ja lapsikin hänestä tykkäsi, mutta tuntui ettei minusta riitä molemmille.
Silloin kun lapsi oli isällään, olisin kaivannut omaa aikaa enkä pelkkää parisuhdeaikaa. Tätä lapsettoman miehen oli vaikea ymmärtää . Usein mies oli meillä yhtäaikaa lapsen ollessa kotona. Se sujui kivasti, mutta tosiaan oli aika raskasta. Illalla kun lapsi meni nukkumaan, meillä oli miehen kanssa yhteistä aikaa. Kuitenkin aamulla lapsi heräsi aikaisin, joten univelkaa kertyi. Mies ei myöskään millään tavalla osallistunut arkeemme, vaan oli lähinnä vieraana. Toisentyyppinen mies olisi ollut siinä mielessä parempi.
Enää en seurustelua suunnittele. Liian vaikeaa, varsinkin kun en halua miestä jolla on lapsia enkä toisaalta halua asua edes kenenkään kanssa.
Tätä olen myös välillä miettinyt, että kun kuitenkin kaipaa myös omaa aikaa yksinkin... että miten ihmeessä aika riittää kaikkeen? :) Eihän se riitäkään... :D
Kyllä tässä toisaalta itselläkin olisi jo jonkunlaista kaipua parisuhteeseen, varsinkin kesällä havahduin monesti siihen, miten kivaa olisi jos olisi joku kumppani kenen kanssa touhuta, ja varsinkin sen 1,5 viikon aikana, kun lapsi (13) oli isänsä kanssa lomalla. Olen kuitenkin tosi huono lähtemään treffeille ja sen verran introvertti, etten oikein jaksa tutustua uusiin ihmisiin... Todella huono kombo siis tuon parisuhdekaipuun kanssa! =D Toki sitten parisuhteessa jaksan ja haluan viettää aikaa kumppanin kanssa, mutta kaikki se ennen sitä tuntuu vähän turhan työläältä. Pitäisi vaan ryhdistäytyä ja lähteä "miesjahtiin", kotoa kun eivät kuulemma tule hakemaan. =p
En usko että avoliittoon asti enää lähtisin kuitenkaan, saati että lisää lapsia edes harkitsisin. Haluan pitää oman tilani ja toivoisin, että mieskin olisi sen verran erakkoluonne, että suhteessakin olisi sitä omaa aikaa molemmilla, eikä juuri kuten yllä, että kaikki lapseton aika pitäisi viettää yhdessä.
Unelma olisi siis kahden aikuisen parisuhde, jossa voitaisiin tavata vaikka useamman kerran viikossa, tehdä parisuhdejuttuja, käydä lenkillä ja harrastuksissa, tapahtumissa, viettää kahdenkeskistä intiimiä aikaa, viikonloppuja yhdessä, mutta kuitenkin paljon myös omaa aikaa... Tuntuu haastavalta yhtälöltä, enkä tietysti voi olla yksin sanelemassa millainen parisuhteen pitäisi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kevyt suhde oli mutta kävi se liian työlääksi. Mies hyväksyi lapsen ja lapsikin hänestä tykkäsi, mutta tuntui ettei minusta riitä molemmille.
Silloin kun lapsi oli isällään, olisin kaivannut omaa aikaa enkä pelkkää parisuhdeaikaa. Tätä lapsettoman miehen oli vaikea ymmärtää . Usein mies oli meillä yhtäaikaa lapsen ollessa kotona. Se sujui kivasti, mutta tosiaan oli aika raskasta. Illalla kun lapsi meni nukkumaan, meillä oli miehen kanssa yhteistä aikaa. Kuitenkin aamulla lapsi heräsi aikaisin, joten univelkaa kertyi. Mies ei myöskään millään tavalla osallistunut arkeemme, vaan oli lähinnä vieraana. Toisentyyppinen mies olisi ollut siinä mielessä parempi.
Enää en seurustelua suunnittele. Liian vaikeaa, varsinkin kun en halua miestä jolla on lapsia enkä toisaalta halua asua edes kenenkään kanssa.
Tätä olen myös välillä miettinyt, että kun kuitenkin kaipaa myös omaa aikaa yksinkin... että miten ihmeessä aika riittää kaikkeen? :) Eihän se riitäkään... :D
Paljon riippuu myös miehestä. Kirjoitin siis tuon ylemmän tekstin, ja olemme miehen kanssa edelleen ystäviä ja kemiaakin on. Minulle se vaan oli repivää, kun koko ajan joku halusi minusta jotain. Olen lisäksi introvertti ja tarvitsen ehdottomasti sen oman ajan joskus. Mikäli olisin siitä valmis tinkimään tai mies antaisi minulle tilaa, niin mahdollista olisi jatkaa suhdetta. Lapsen vuoksi en kuitenkaan halua mitään on/off-suhdetta.
Missä tapasitte kumppaninne eron jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baarissa (5 v. suhde), seuraavan Tinderissä (vajaa vuoden suhde). Nyt taas sinkkuna...
Baarissa tapasimme. Minulla ennestään yksi lapsi. Miehen kanssa kävimme perinteisillä treffeillä kolme neljä kertaa, sitten hän tuli iltaisin luokseni kun lapsi oli jo nukkumassa. Erittäin hyvä nukkumaan tuo lapsi, ikinä ei herännyt eikä siis tullut näitä "äiti kuka toi on". Jossain vaiheessa hän alkoi tulla jo iltapäivästä töiden jälkeen ja siis vietimme kolmistaan aikaa. Näin jatkui hetken ja sitten mies alkoi jäämään yöksi. Tätä rataa se meni, nyt naimisissa saman miehen kanssa ja pari yhteistä lasta. En vaihtaisi enää ikinä siihen yh arkeen takaisin, vaikka hyvin pärjäsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies48 kirjoitti:
Hyvin sujuu akka lähti duuni kaverinsa matkaa 10 vuotta sitten ja se jälkeen juossut ties kuinka monen ukon luona
ja nainen itse halusi eron vaikka tiesin että oli pettänyt olisin ollut valmis jatkaa lasten takia.Itse menin sitten suomi24 löysin sieltä 19v naisen ja hyvin meillä menee hänen kanssaan
Hyvä, että sait suomi24:ltä uuden lapsen menetettyjen lastesi tilalle.
Seurustelulle löytyy aikaa niinä aikoina kun lapsi on isällään (joka toinen viikonloppu), harrastusmenoissaan (yön yli noin kerran kuukaudessa) tai kavereillaan yökylässä. Lähes joka viikonloppu siis ja näin kesällä myös viikolla. Lapsi on jo teini-ikäinen. Ero on sen verran tuore, että seurustelu, jossa nähdään kerran - kaksi viikossa, riittää minulle hyvin. Mitään avoliittoa en vielä kaipaa, joskin yökyläily puolin ja toisin on mukavaa. Ja miehen löysin Tinderistä, mistäpä muualta. :)
Up