Mitä tekisit

jos oma lapsesi sanoisi haluavansa tappaa itsensä? Ajattelin vaan, että toimisitteko samalla tavalla, kun minun vanhempani, kun 16-vuotiaana kiusattuna ja yksinäisenä nuorena pyysin apua. Tietysti sanoin sen vähän kuin hätähuutona, että en jaksa enää ja yritin saada vanhempani "heräämään" tilanteeseen. Äitini alkoi huutamaan ja löi kasvoihin. Vaati myöhemmin minun pyytämään heiltä molemmilta vanhemmilta anteeksi puheitani. Isä taas uhkasi itse ajaa rekan alle, kun tuollaisia puhun.

Muutenkin vanhempien reaktio "heikkouteeni" oli jo on edelleen todella kielteistä. Aina olisi pitänyt olla se vahvin. Äidille joskus puhuin aiemmin ennen tuota tilannetta kiusaamisesta niin hän hoki aina, että ei voi sille mitään ja asia vaan jatkui. Isälle en taas voinut puhua mitään, koska suuttui muutenkin herkästi ja jos joskus sanoin niin käski olemaan välittämättä .

Itse en ole vieläkään päässyt yli tuosta päivästä ja en luota enää vanhempiini. Olen aina ollut kiltti tyttö, joka hoitaa koulunsa kaikesta huolimatta, vaikka tietysti kiusaaminen on vienyt voimia koulun käynniltä. Ikinä en ole vanhemmilleni huolta aiheuttanut tai käyttäytynyt sopimattomasti. Silti lapsesta saakka muistan paljon ikäviä tapauksia. Minut on pakotettu tekemään eri asioita ja en ole saanut itse päättää oikein mistään. Lisäksi minusta on yritetty tehdä vahvaa ihmistä väärällä tavalla, vaikka olen aina ollut herkkä ja ujo.

Nyt vuosia myöhemmin olen päässyt elämässä eteenpäin, mutta nuo asiat ovat mielessä edelleen ja elämäni ollut välillä todella raskasta monista asioista johtuen. Tiedän, että monella on vielä huonommat vanhemmat, mutta välillä tuntuu kamalta, kun minua ei autettu. Miten vanhempani ovat nukkuneet rauhassa yönsä, kun oma tytär kärsii päivittäin? Jos minulla olisi lapsia niin tekisin kaiken heidän vuokseen.