Tekeekö heidän lapset mitään kotitöitä ihan vaan ilahduttaakseen?
Syntymäpäivänäni toivoin lahjaksi pientä siivousta silläaikaa, kun käyn töissä. Oli perussiistiä, joten olisi riittänyt heidän omien aamupalasotkujen pyyhkiminen pöydästä, sekä imurointi. Ei käynyt, kun saivat itse valita. Ikää heillä on 9 ja 12. Olin pettynyt, mutta peiliinhän sitä on katsottava, koska ovat minun lapsiani. Osa minusta ajattelee, etten järjestä heille tällä kertaa kaverisynttäreitä ollenkaan, vain kahvit sukulaisille. On aina ollut isot kekkerit, mutta miksi vaivautua, kun arvostavat niin vähän?
Kommentit (14)
Aika harvoin, ja pakko on tosiaan kertoa heille hyvin selvästi, että tuntuu tympeältä olla heille kotiorja. Kyllä ne tosin joskus pienen empatiatunnin jälkeen osaavat ottaa äitinsäkin huomioon ja esim. siivota keittiön tai laittaa jotain syötävää. Ikää pojillani on 10 ja 13 vuotta. Tuonikäisillä empatiataidot on usein vielä teoriatasolla.. :-)
Toinen lapsista on sellainen että hän haluaa ilahduttaa antamalla lahjaksi jotakin sellaista ei tavallisesti tee. Hän myös nauttii siitä että häntä huomioidaan samalla tavalla. Toinen ei niinkään välitä itsekään lahjoista, mutta haluaa ilahduttaa viettämällä aikaa toisen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa alkaa marttyyriksi ja pelaamaan loukkaantumispelejä lasten kanssa. Sillä konstillahan sitä arvostusta ja kunnioitusta saa. Todella aikuinen asenne sulla lastenkasvatukseen ap. Lyö läskiksi vaan kaikki, siinähän riiviöt oppivat. Äiti on loukkaantunut, hyvitelkää äitiä, äiti on maailman ihanin ja tärkein ja tekee kaikkensa teidän eteen, mutta kukaan ei välitä. Kyllä äidillä nyt on paha mieli ja te olette pahoja lapsia.
Olen vain ihminen, jolla on tunteet. Kerroin rehelllisesti, että osa minusta ajattelee näin, luitko edes kunnolla? Kyllä äiti on toiselle susi. Varo, ettet tukehdu omaan erinomaisuuteesi.
No ei meillä kukaan tee kotitöitä muita ilahduttaakseen vaan siksi, että ne työt ovat osa normaalia arkea. Jokainen siivoaa omat sotkunsa, ja kun aletaan viikkosiivoukseen, jokainen tekee jotain, mikä nyt omalle kohdalle sattuukin.
No, en tiedä kotitöistä, mutta mun 11v (poika) ampaisi eilen kuultuaan että meillä on isänsä kanssa hääpäivä, siltä istumalta fillarilla kauppaan ostamaan meille kukkakimpun. Klo oli 21 ja herra oli jo pyjamassa.... Aika ihana ele:)
Kyllä mä lapsena saatoin kesälomalla esim silittää ja lajitella koko perheen vaatteet, ettei äidin työpäivän jälkeen tarvitsisi ja hänellä olisi aikaa leikkiä. Usein olimme lapset keskenämme loma-ajat kotona ja silloin oli tavallaan minun vastuullani tehdä ruokaa meille päivisin. No keittää vaikka perunoita ja nekin saattoi olla jo valmiiksi pestyinä kattilassa, eli siis sellaista ikäiselleni sopivaa kokkausta. Usein vielä tiskasin astiat ja pyyhin pöydän, tiesin ettei äiti haluaisi tulla likaiseen kotiin.
Edelleenkin aikuisena otan muut huomioon ja tykkään tehdä asioita muiden puolesta ilahduttaakseni heitä. Harvoin niitä pieniä tekoja ja palveluksia vaan tehdään takaisin päin vaan niistä tulee helposti itsestään selvyyksiä niin kaveri- kuin parisuhteessakin. Työpaikalla tämä toimii loistavasti, antamansa avun saa aina takaisin ja työilmapiirikin on parempi :).
Ei todellakaan tee, tyttö 9v.
Ne normaalitkin hommat hoituvat kun 2 viikon välein niistä tapellaan kunnolla....sitten tekee viikon suht normaalilla naamalla. Toisella viikolla alkaa lintsata ja hutiloida ja sitten on naama norsunvitulla meillä molemmilla kun samasta asiasta täytyy taas huomauttaa. Sitten alkaa selittäminen, miksi ei tee ja miten kukaan kaverikaan ei tee ja sittenhän mulla jo palaa pinna.
Kyllä mä niin odotan että tuo muuttaa omaan asuntoon.
Meidän 9v tyttö yllätti perjantaina. Oli siivonnut olkkarin, eteisen ja keittiön työpäiväni aikana. Moppauksen jätti minulle, kun ei saanut moppia tarpeeksi kuivaksi. Muuten siivoaa omaa huonettaan viikottain. Mistä lie saanut siivousgeenin :)
aaapeee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa alkaa marttyyriksi ja pelaamaan loukkaantumispelejä lasten kanssa. Sillä konstillahan sitä arvostusta ja kunnioitusta saa. Todella aikuinen asenne sulla lastenkasvatukseen ap. Lyö läskiksi vaan kaikki, siinähän riiviöt oppivat. Äiti on loukkaantunut, hyvitelkää äitiä, äiti on maailman ihanin ja tärkein ja tekee kaikkensa teidän eteen, mutta kukaan ei välitä. Kyllä äidillä nyt on paha mieli ja te olette pahoja lapsia.
Olen vain ihminen, jolla on tunteet. Kerroin rehelllisesti, että osa minusta ajattelee näin, luitko edes kunnolla? Kyllä äiti on toiselle susi. Varo, ettet tukehdu omaan erinomaisuuteesi.
Ei kannata kirjoittaa julkiselle keskustelupalstalle, jos ei ole valmis kestämään myös vähän kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
aaapeee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa alkaa marttyyriksi ja pelaamaan loukkaantumispelejä lasten kanssa. Sillä konstillahan sitä arvostusta ja kunnioitusta saa. Todella aikuinen asenne sulla lastenkasvatukseen ap. Lyö läskiksi vaan kaikki, siinähän riiviöt oppivat. Äiti on loukkaantunut, hyvitelkää äitiä, äiti on maailman ihanin ja tärkein ja tekee kaikkensa teidän eteen, mutta kukaan ei välitä. Kyllä äidillä nyt on paha mieli ja te olette pahoja lapsia.
Olen vain ihminen, jolla on tunteet. Kerroin rehelllisesti, että osa minusta ajattelee näin, luitko edes kunnolla? Kyllä äiti on toiselle susi. Varo, ettet tukehdu omaan erinomaisuuteesi.
Ei kannata kirjoittaa julkiselle keskustelupalstalle, jos ei ole valmis kestämään myös vähän kritiikkiä.
Etkö kestä saada kritiikkiä takaisin? Vai oletko niitä, jotka ovat ovat aina tuomitsemassa ja alkamassa, muttet itse siedä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aaapeee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa alkaa marttyyriksi ja pelaamaan loukkaantumispelejä lasten kanssa. Sillä konstillahan sitä arvostusta ja kunnioitusta saa. Todella aikuinen asenne sulla lastenkasvatukseen ap. Lyö läskiksi vaan kaikki, siinähän riiviöt oppivat. Äiti on loukkaantunut, hyvitelkää äitiä, äiti on maailman ihanin ja tärkein ja tekee kaikkensa teidän eteen, mutta kukaan ei välitä. Kyllä äidillä nyt on paha mieli ja te olette pahoja lapsia.
Olen vain ihminen, jolla on tunteet. Kerroin rehelllisesti, että osa minusta ajattelee näin, luitko edes kunnolla? Kyllä äiti on toiselle susi. Varo, ettet tukehdu omaan erinomaisuuteesi.
Ei kannata kirjoittaa julkiselle keskustelupalstalle, jos ei ole valmis kestämään myös vähän kritiikkiä.
Etkö kestä saada kritiikkiä takaisin? Vai oletko niitä, jotka ovat ovat aina tuomitsemassa ja alkamassa, muttet itse siedä mitään?
Aukomassa
Kyllä kotiaskareet kuuluvat perheessä jokaisen hoitaa. Tietenkin vaatimustason mukaan jokaiselle jotakin. Mieluummin keskustella rakentavasti ja tehdä pelisäännöt selväksi kuin käyttäytyä itse samalla tavalla tai kostaa. Meidän naapurin flikkaa kun olen katsellut niin siinä on taas esimerkki kuinka teetetään liikaa töitä: Siivoaa koko talon, lämmittää saunat, ajaa nurmikot, hoitaa puutarhan ja hoitaa kaiken perheen äidin ja muiden sisarusten puolesta. Siinä mennään jo aivan liian övereihin mittakaavoihin.
Tekee toisinaan.
Lähdetään miehen kanssa kauppaan, niin monesti on pyydetty esim tiskarin tyhjennys ja mahdollinen täyttö. Sitten täällä on tehty paljon muutakin esim imuroitu alakerta ja pyyhitty lattioita.
Tiedän, että 13 v on silloin asioita masinoinut. Saa jotenkin laiskemman veljensäkin "nalkutettua" hommiin.
Nyt kesällä hommat hoitui suht hienosti, kun lapset oli kotona ja me duunissa. Oli useammin ruuat valmiina, kun tultiin kotiin. Enkä ole viikkosiivoustakaan taas pariin viikkoon tehnyt. :)
Joo kannattaa alkaa marttyyriksi ja pelaamaan loukkaantumispelejä lasten kanssa. Sillä konstillahan sitä arvostusta ja kunnioitusta saa. Todella aikuinen asenne sulla lastenkasvatukseen ap. Lyö läskiksi vaan kaikki, siinähän riiviöt oppivat. Äiti on loukkaantunut, hyvitelkää äitiä, äiti on maailman ihanin ja tärkein ja tekee kaikkensa teidän eteen, mutta kukaan ei välitä. Kyllä äidillä nyt on paha mieli ja te olette pahoja lapsia.