Lue keskustelun säännöt.
Nykyihmiset ja heidän tv-sarjansa
07.08.2016 |
Viimeisen n. kymmenen vuoden aikana tv-sarjoista on tullut buumi. Esim. kaikki tuntemani (parikolmekymppiset) seuraavat jotain sarjaa, puhuvat siitä ja odottavat sen seuraavien kausien ilmestymistä. Jotkut heistä seuraavat montaa sarjaa yhtä aikaa.
Ne ovat tyypillisesti hieman toiminnallisia scifi- / mysteeri- / fantasiasarjoja, joissa ihmissuhteilla on keskeinen merkitys. Esimerkkejä sarjoista: Walking Dead, Wayward Pines, Game of Thrones, True Blood, The Path, Fringe, Sons of Anarchy, Stranger Things...
Ne ovat tyypillisesti jatkuvajuonisia sarjoja, joissa on katsottava joka jakso tai muuten putoaa kärryiltä. Niiden keskiössä on usein mahtavat sankarihahmot, jotka taistelevat eeppisissä saagoissa vapauden, veljeyden ja tasa-arvon tms. puolesta. Keskiössä on kuitenkin vain taistelu ja sen pelisäännöt – kauaskantoisempi tavoite jää valokiilan ulkopuolelle.
Tämä sarjabuumi on tosi raju. En itse seuraa sarjoja (olen elokuvaihmisiä – katson elokuvan n. 1 per 2-3 viikkoa). Sivusta katsottuna sarjabuumi on vähän huvittavakin: ihmiset elävät mukana eeppisissä saagoissa omissa tv-tuoleissaan intensiivisesti ruutuun tapittaen.
Kommentit (5)
Onneksi me olemme osanneet elää oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika wt-touhua tuollainen. Minähän en mitään sarjoja seuraa ja muutenkin pysyy tv suurimman osan ajasta kiinni.
No on kai nuokin parempia kuin Paratiisihotelli, Huutokauppakeisari, Tuuri, BB, Ensitreffit alttarilla, Bachelor ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan...täyttä p-aa.
Ja nyt on kyllä kasvamassa sukupolvi, joka ei katso telkkaria oikeastaan ollenkaan. Meillä on kolme teiniä, joista kaksi ei katso telkkua ollenkaan, siis ikinä. Kolmas seuraa yhtä kotimaista sarjaa ja VoFia. Leffoja kyllä katsovat ja varsinkin tykkäävät käydä leffateatterissa.
Minä katson vanhoja kotimaisia sarjoja, Tankki täyteen on paras! Mutta mä oonkin ikivanha kalkkis, joka kutoo sukkia ja keittelee pannukahvia ;).
Eskapismia. Seuraan erään terminaalivaiheen syöpää sairastavan, saattokotiin muuttaneen amerikkalaisnaisen videopäiväkirjaa netissä (se sentään on tosielämää!). Hänkin kertoi aloittaneensa Netflixissä tms. jonkin uuden juonisarjan seuraamisen. Tuli mieleen, eikö häntä harmita, kun hän kuolee ja sarjan juoni jää kesken.
Keskittymiskyvyn puute on paha nykyajan ongelma, harva laittaa älylaitettaan sivuun edes leffan/sarjan katsomisen ajaksi, ei jakseta keskittyä jatkuvaan juoneen, ollaan kärsimättömiä... Tähän nähden on mielestäni yksinomaan positiivista, että on edes jotain mitä seurataan intensiivisessti ja jakso kerrallaan.