Pakonomainen huomiontarve rasittavaa - huono itsetuntoko syynä vai mikä?

Oikea vastaushan on, että ei ne aina onnistu noi hiusmallit mutta kasvaahan se ja vie se vaate takaisin kun joskus ne näyttää kaupassa erilaisilta kuin kotona. Jos alkaa tuosta jotakin vänistä niin voi aiheestakin ihmetellä, että mitä vänkytät, juurihan itse sanoit että kampaus on kamala ja pusero ruma.

Ei kaikenlaiseen typerään sentään tarvitse mukaan mennä. Niitä tulee kyllä kehuttua jotka on kehumisen arvoisia, mutta sellaiset harvemmin joutuvatkaan kehujen perään itse kyselemään.

Oho, mä en muuten tunne ollenkaan tuollaisia naisia. Ehkä olen vaan 42-vuotiaana liian vanha. Ja olen miesvaltaisella alalla töissä joten siellä ei tule esiin tuollaista keskustelua.

Miesvaltaisella alalla ei tuollaista niin olekaan, koska ei miehet lähde mihinkään oooh aah wau upea täydellinen- kimitykseen. Eikä fiksut naisetkaan.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tuota joidenkin naisten tarvetta saada muiden (naisten) hyväksyntä kaikelle mitä tekevät. Ja niinkuin se, että mirkku töissä kehuu hiuksia kun on ensin itse puoli päivää vihjaillut että kehu nyt kehy nyt hokemalla joka välissä, kuinka nää mun hiukset on niiiiiin kamalat, tarkoittaisi mitään - mirkku kehuu siksi, että a) se on kohteliasta ja b) jotta kehujen haluaja lopettaisi länkytyksensä. Se ruma tukka on edelleen yhtä ruma, vaikka kaikki työpaikan mirkut kohteliaisuuttaan kehuisivat kuinka.

Ja eikö sen nyt itse näe peilistä, onko vaikka uusi hiusmalli ruma vai hyvännäköinen. Tai uusi vaate. Tai mikä tahansa. Ja jos se on ruma, ei se muilta vaadituilla ja hyvän käytöksen vuoksi sanotuilla muka-kehuilla sen paremmannäköiseksi muutu. Sitäpaitsi, ei kai kukaan osta rumaa vaatetta? Aika tyhmä on oltava jos ostaa eikä vie sitä takaisin vaan menee sen kanssa töihin vonkumaan, että kun tää hame on niin kamala eikä sovi mulle yhtään. Siihen voi sanoa vain että no mitäs ostit. Jos taas on sitä mieltä että hame on hieno, tarvitseeko siihen omaan mielipiteeseen saada vahvistusta vielä joltakin duunin mirkulta? Itsekö ei tiedä, millaisesta hameesta pitää vaan se on kysyttävä mirkuilta töissä? Joo ei ymmärrä.

Toinen huvittava ilmiö on kuvitelmat muiden kateudesta; kun muut ei viitsi kuunnella jonkun itseään täynnä olevan minäminä-jankutusta ja juurikin noita kamalat hiukset=kehu mua, siis kato mun selluja=kehu mua, nää farkut on ihan hirveet=kehu mua-lässytyksiä, muut ovat tietenkin vain "kateellisia". Koska jostakin syystä se nykyään menee niin, vaikka jollakulla olisi lyhyet ja paksut länkisääret, niitä on pidettävä upeina tai muuten on kateellinen niistä lyhyistä ja paksuista länkisääristä. Siis käsitys omasta itsestä on monilla aivan vääristynyt, luullaan että se mitä itsellä on, on upeaa, kaunista ja kateutta herättävää. Vaikka oikeasti olisi millainen kuvatus.