Kihlattuni uhkailee erolla riitatilanteissa

Näytä puolisollesi tuo kirjoituksesi, jospa se saisi hänet heräämään. Sano, että erolla ei kannata enää uhkailla ellei ole tosissaan. Ja vanhempien huutamiseksi yltynyt riitely lapsen kuullen ei ole myöskään ok.

Menkää pariterapiaan ennenkuin päätätte erota.

Mitä tekisitte?

-ap

JSLAP!

Kenenkään ei tarvitse tuollaista sietää, luuletko että se tuosta säyseämmäksi muuttuu? Ehei.

No kannattaa nyt ensi alkuun varmaan pohtia itse rauhassa mitä elämältäsi haluat, haluatko jatkaa suhteessa vai erota. Ota sitten itse jonain rauhallisena ja neutraalina hetkenä puheeksi tuo ero, jos olet sitä mieltä, että se voisi olla oikea ratkaisu.

Kumppanisi käyttää eron mahdollisuutta lyömäaseena niin kauan kun uskoo, että sillä voi pelotella sinua. Kerro hänelle vähintään, ettet pidä siitä, että hän kiristää sinua sillä riitatilanteessa ja sen pitää loppua.

Taitaa olla joku toinen sonni kiikarissa.

Olen täysin samaa mieltä ensimmäisen kommentin kanssa. Voisi avata kumppanisi silmät, kun lukee tämän keskustelun. Jos ei suhtaudu kypsästi, niin aina voitte harkita onko suhteenne tarpeeksi vakaalla pohjalla. Erolla uhkailu on aina väärin ja dominoivaa käytöstä, kun parisuhteen kuuluisi olla tasavertainen, myös lapsenne takia tuo tilanne on ratkaistava.

Eihän tuollainen riitely ole mistään kotoisin. Oletko huomannut miten naisesi rähinät sijoittuvat esimerkiksi kuukautiskiertoon? Vai käyttääkö hän hormonaalista ehkäisyä tai jotakin mielialalääkitystä? Jos nainen on ei ole aina tuolla tavoin rähissyt, niin oliko jotain tapahtunut kun huomasit sen alkavan?

Erokortin vetäminen esiin joka kerta on typeryyttä. Jos lapsikin tämän ja rähinät joutuu aina kuulemaan, niin varoittaisin naista jo aika vakavasti jatkamasta tai ero todella tulee ja nopeasti. Se on silloin täysin perusteltua jo lapsen takia.

Kiitos rohkaisevista kommenteista. Lapsen syntymän jälkeen näitä uhkailuja on alkanut tulemaan, en muista että suoraan aiemmin olisi ollut mitään näin suurta. Pieniä riitoja myös aiemmin mutta ne olen ajatellut olevan normaalia.

Jotenkin tämän keskustelun näyttäminen hänelle tuntuu niin suurelta asialta etten tiedä miten ja missä tilanteessa sen tekisin. Kai olen jotenkin alkanut ajattelemaan etten halua keskustella näistä asioista silloin kun on ns. "hyvä vaihe" menossa. Haluaisin kuitenkin ihan lapsellekkin tarjota ehjän ja riidattoman perheen, mutta sitä tämä ei nyt ole...

Mitään lääkitystä hän ei käytä.

-ap

Erouhkailu riitelyn keinona vaientaa on lapsellinen infantiili tapa. Jos erota haluaa, tietää sen sattuvan kumppaniinsa, miksei tehdä rauhallisesti. Itse väsyin siihen, ja annoin olla koko homman. Ei kaduta. Tarvitse jatkuvasti jännittää. Oli siinä kommunikaatiossa kyllä muitakin aggressiivisia ja ei-rakentavia piirteitä. Anteeksi pyynnöstä ei ikinä tietoakaan, ilmeisesti tyyppi ajatteli olevansa aina " totuudentorvi". Voin nykyään paremmin

Vierailija kirjoitti:

Kiitos rohkaisevista kommenteista. Lapsen syntymän jälkeen näitä uhkailuja on alkanut tulemaan, en muista että suoraan aiemmin olisi ollut mitään näin suurta. Pieniä riitoja myös aiemmin mutta ne olen ajatellut olevan normaalia.

Jotenkin tämän keskustelun näyttäminen hänelle tuntuu niin suurelta asialta etten tiedä miten ja missä tilanteessa sen tekisin. Kai olen jotenkin alkanut ajattelemaan etten halua keskustella näistä asioista silloin kun on ns. "hyvä vaihe" menossa. Haluaisin kuitenkin ihan lapsellekkin tarjota ehjän ja riidattoman perheen, mutta sitä tämä ei nyt ole...

Mitään lääkitystä hän ei käytä.

-ap

Nimenomaan silloin kannattaa keskustella, kun on hyvä vaihe - ei riidan yhteydessä. Selvitä asiat kuntoon ihan lapsenkin vuoksi. Vai pelkäätkö hänen reaktiotaan?

Joko puhut tai sitten kärsitte, kaksi vaihtoehtoa. Kirjoita paperille ylös riitanne aiheet ja miten riita on edennyt ja miten loppunut. Takana on varmasti muutakin kuin turhasta riitely ja sinun asiasi on nyt löytää se yhdessä naisen kanssa. Onko nainen vielä kotona lapsen kanssa? Ehkä hänellä silloin on yksinkertaisesti tylsää ja hän kaipaisi vähän muutakin seuraa kuin lapsen ja sinun, eli töihin meno voisi olla paikoillaan. Jos hän on taas töissä, niin tuleeko rähinät siellä tapahtuneiden asioiden takia? Vai miksi? Voit myös ihan konkreettisesti miettiä paperille miten kaikki menisi jos eroaisitte. Miten asunto, lapsen vanhemmuus, raha-asiat ja kaikki järjestyisi niin, että sinä olisit tyytyväinen. Ja miten elämänne sen jälkeen muuttuisi oikeasti. Ole vastuuntuntoinen mies ja älä mene kaikkiin rouvan itkuihin ja märinöihin mukaan niin kuin olet ilmeisesti tähän saakka mennyt. Ajattele välillä itseäsi ja lastasi enemmän kuin naista, hän on kuitenkin vieras ihminen sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos rohkaisevista kommenteista. Lapsen syntymän jälkeen näitä uhkailuja on alkanut tulemaan, en muista että suoraan aiemmin olisi ollut mitään näin suurta. Pieniä riitoja myös aiemmin mutta ne olen ajatellut olevan normaalia.

Jotenkin tämän keskustelun näyttäminen hänelle tuntuu niin suurelta asialta etten tiedä miten ja missä tilanteessa sen tekisin. Kai olen jotenkin alkanut ajattelemaan etten halua keskustella näistä asioista silloin kun on ns. "hyvä vaihe" menossa. Haluaisin kuitenkin ihan lapsellekkin tarjota ehjän ja riidattoman perheen, mutta sitä tämä ei nyt ole...

Mitään lääkitystä hän ei käytä.

-ap

Nimenomaan silloin kannattaa keskustella, kun on hyvä vaihe - ei riidan yhteydessä. Selvitä asiat kuntoon ihan lapsenkin vuoksi. Vai pelkäätkö hänen reaktiotaan?

Samaa mieltä, silloin kannattaa miettiä eroasioita kun on hyvä hetki, ei silloin kun on riidan aikana tunnekuohun vallassa. Riidan aikana tulee helposti sanottua asioita, joita ei tarkoita ja ymmärsin, etteivät riitanne ole niitä rakentavia muutenkaan. Jos toinen kiristää erolla, kannattaa yrittää puhua vaikeuksista muulloin. Sinulla on myös oikeus negatiivisiin tunteisiin ja niiden ilmaisuun. Kannattaa miettiä, millä tavalla sen voisi tehdä rakentavasti.

Teen joskus tuota samaa, valitettavasti. Meillä on ogelmana eräs miehen luonteenpiirre, lupailee mutta ei toteuta ja valehtelee. Elän sietokyvyn rajoilla kestäessäni tuota ihmistä ja hoitaessani aina lopulta hänenkin vastuualueitaan.  Eroajatus kutkuttelee syvällä sisimmässäni, kun en muuta ratkaisua enää keksi. Tuntuu, että elän neulan kärjellä vaappuen, jään vaikka epäilen jäämistäni.  Olen aivan turta, tekisi mieli nukkua pois. Tässä vain esimerkki, että teilläkin voi pohjalla olla jotain ongelmaa, joka kytiessään räjähtää eropuheisiin. Järkeväähän olisi selvittää isotkin ongelmat, eikä roikottaa niitä jokapäiväisessä elämässä liian pitkään.

Olen lähtenyt itse kävelemään suhteesta osin juuri erolla uhkailun vuoksi. En ottanut suhdetta sitten enää vakavasti. Kun teillä on lapsi, niin asiasta kannattaisi keskustella sitten kun hän ei ole sekaisin päästään. Toki jos tilanne on liian rasittava, eikämuutu, niin ei lapsenkaan takia kannata elämäänsä pilata. Ei se isän rooli eroon kuitenkaan lopu.

Onko mieheni löytänyt palstalle? Juuri parhaillaan uhkaan jälleen erolla ja luenkin itseapuopasta aiheesta, että pitäisikö erota. Sinä mieheni olet sitä mieltä, että suutun mitattömistä asioista. Unohdit mainita, että niitä ovat krooninen valehtelusi ja jatkuva minun kritisointi ja haukkuminen ja henkinen ja joskus fyysinen väkivalta. Mutta et voi ymmärtää, miksi loukkaannun, kun sanot lihavaksi ja käsket laihduttaa (bmi on 21) koska sehän on vain omaksi parhaakseni. Jne jne. En puhuisi erosta, ellen oikeasti harkitsisi sitä. Lue nyt se kirja, jonka annoin tutustuttavaksesi viimeisenä toivona, ellet suostu terapiaan.

Oman kokemukseni mukaan erolla uhkailu voi olla viimeinen hätähuuto saada toinen kuuntelemaan, keskustelemaan ja ymmärtämään.

Mitä hän sanoo erouhkailujen yhteydessä? Haluaa erota miksi?

Jos ei olekaan uhkailua, vaan oikeasti miettii eroa koska ette tule enää toimeen, vaikkei haluaisi erota? Jos hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin eron ja on on siitä vihainen, kuunteletko häntä, keskusteletko? Mistä kaikki riidat aiheutuu?

mies kirjoitti:

Olen 36 vuotias mies ja parisuhteessa.Meillä on kihlattuni kanssa 2 vuotias lapsi ja arki sujuu kohtalaisen mallikkaasti. Välillä kuitenkin meille tulee mitättömistä asioista riitoja ja kihlattuni näissä joskus erolla. Hän saa ihan olemattomista asioista syytä korottaa minulle ääntä eikä tällöin osaa keskustella mitenkään järkevästi. Tällaista mielestäni ei pitäisi olla suhteessa. Viime aikoina mieleen onkin tullut että olisiko ero loppujenlopuksi niin paha asia ollenkaan. Pahan olon keskellä eroa miettiessä tulee hyvin rauhallinen ja levollinen olo.

Mieheni on ihan samanlainen! Olen alkanut ajatella, että pitelenkö häntä kanssani jotenkin "väkisin" vai miksi hän ottaa aina eron esiin? Ja huuto alkaa pienistä asioista.

Voi olla, että kumppanisi ei ole oppinut riitelemään aikuismaisesti ja rakentavasti, eli ei osaa argumentoida niin, että ilmaisisi, mitä oikeasti ajattelee ja tarkoittaa.

Eräässä järjestössä ollessani tulin tuntemaan naisen, joka aina lievissäkin ristiriitatilanteissa alkoi kiristää sillä, että hän eroaa, jos joutuu tinkimään jostain. Kompromissien neuvotteminen oli hänelle miltei ylivoimaista. Hän ei kuitenkaan koskaan suuttuessaan rähissyt, vaan sulkeutui murjottamaan ja antoi muiden keskustella ja hioa ratkaisuehdotus. Kun häneltä sitten kysyttiin, mitä mieltä hän on ehdotuksesta, hän murahti marttyyrimaisesti: "no ei kai tässä sitten muutakaan vaihtoehtoa ole, jos te kerran näin olette päättäneet". Lopulta nainen erosi yhdistyksestä, koska kokousaikaa siirretiin, ja hän olisi joutunut tulemaan puoli tuntia aikaisemmin paikalle; siinähän olisi jo joutunut katsomaan bussiaikataulunkin uusiksi!

Yleensä "erolla uhkailijat" eivät vain uhkaile erolla, vaan oikeasti miettivät sitä ja voivat huonosti.

Se ei todellakaan auta asiaa, että hänet leimataan vain "erolla uhkailijaksi" eikä kuunnella riidan muuta sisältöä. Itse ainakin miettisin, MIKSI uhkailee erolla, miten on päädytty niin huonoon tilanteeseen parisuhteessa.