Huono äitisuhde ja rakkaudeton koti + vauva tulossa
Elin lapsuuteni persoonallisuushäiriöisen kotiäidin varjossa. Minäkuvaani ja henkiseen hyvinvointiini on vaikuttanut peruuttamattomasti se, miten joka käänteessä kuulin vähättelyä, halveksuntaa, mitätöimistä, haukkumista. Tunteita ei saanut näyttää, kaikki mitä tahdoin harrastaa oli turhanpäiväistä ajanhukkaa, asiat joista pidin olivat lapsellisia/typeriä/naurettavia jne. Meillä ei koskaan halattu tai osoitettu kiintymystä millään tavalla. Kotona oli turvatonta ja pelottavaa, koska äiti saattoi koska tahansa yhtäkkiä suuttua valtavasti olemattoman pienestä syystä. Ei tarvinne lisätä, että hän oli kaiken tämän lisäksi myös alkoholisti.
No, nyt olen itse raskaana ja tämä tausta mietityttää. Mitä tapahtuu, kun raskaus etenee tai kun vauva syntyy, järkkyykö mielenterveyteni? Miten osaan itse olla rakastava äiti lapselleni, kun en ole itse saanut rakkautta omalta äidiltäni? Mistä voisin hakea apua?
Kannattaa kysyä neuvolassa oisko sun mahdollista päästä neuvolapsykologille jutteleen. Mä kävin vauvan synnyttyä juttelemassa joitakin kertoja ja sit sain lähetteen vielä psykoterapiaankin (mulla oli myös lapsuudenperheeseen liittyviä traumoja käsiteltävänä).
Muista, että sinä et ole äitisi. Luulen, että silloin, jos murehtii ja pelkää etukäteen, osaako olla tarpeeksi hyvä äiti lapselleen, niin silloin usein on. :-) Se osoittaa jo nyt, että välität ja rakastat lastasi, kun mietit asioita ja haluat olla hänelle hyvä. Koita kääntää ne omat kokemuksesi niin, että vaikka et ole saanut mallia rakastavasta vanhemmuudesta, niin sinulla on kuitenkin malli miten ei kannata toimia. Koita myös luottaa omaan vaistoosi ja taitoihisi, kun hoidat vauvaasi. Teet niinkuin parhaalta tuntuu ja jos joku ei tunnu hyvältä, niin sitten et tee niin.
Myös eri ryhmistä voit saada vertaistukea: fb:ssä, Äimä ry, avoimissa päiväkodeissa saattaa olla hyviä keskusteluryhmiä, neuvoloissa on synnytyksen jälkeistä masennusta kärsiville myös omia ryhmiä jne.