Lue keskustelun säännöt.
Mä tajusin just, että olen ollut kaikkein onnellisin lapsena, jolloin en ajatellut ulkonäköäni juuri ollenkaan
30.07.2016 |
Elämästä pystyi nauttimaan ihan eri tavalla, kun ei ollut vielä ulkonäköpaineita. Tokihan jokainen päättää itse ottaako paineita ulkonäöstä, mutta monet ihmiset minä mukaan lukien ovat sen verran heikkoja, että ottavat paineita.
Miksi en voisi nauttia elämästä nyt samalla tavalla kuin lapsena? Johtuuko kaikki vain ulkonäköpaineista joita olen itse itselleni aiheuttanut? En usko. Maailma on kuitenkin muuttunut todella paljon elinaikanani. Nykyaika ei ole minun makuuni. Haluaisin 80- tai 90-luvun takaisin.
Ei ihme ettei ole halua tehdä mitään.
Tänään pitäisi tavata kivalta vaikuttava mies netistä, mutta tuntuu etten pysty siihenkään.
Kommentit (2)
No voi ei. Kannattaa ehkä käsitellä se itsekritiikki että saisi sen jätettyä taa, jos kerran itsekin olet itsesi kanssa eri mieltä ulkonäön arvioinnin järkevyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vika. Lapsena kukaan ei huomautellut ulkonäöstä mitään ja kaikki oli samalla tasolla sen asian suhteen. Yläasteella sitten alkoi tulla ikävää kommenttia ulkonäöstäni vähän joka puolelta, ja tietysti se vaikuttaa itsetuntoon ja siihen miten itsensä näkee. Varsinkin se tuntuu pahalta kun sitä paskaa kommenttia saa naisilta/tytöiltä, siis niiltä joilta juuri sitä hyväksyntää eniten toivoisi.
Terveisin Naispelko23