Tajusin, että olen somatisoija

Kyllä. Käyn noin kaksi kertaa vuodessa päivtystyksessä. Kävin viimeksi toukokuussa vaivan takia, etten saanut virtsattua. No mitään vikaa ei löytynyt, ei tulehdusta, ei umpea. Vuosi sitten mahakrampit eivät helpottaneet, hakeuduin päivystykseen. Venäläinen lääkäri määräai litalginia ja kotiin. Sitä ennen pyörryin tammikuussa ostoskeskuksessa. Minulla on paniikkihäiriö. Nyt sitten pari päivää sitten luulin, että umpisuoli puhkeaa ja olin päivystyksessä. Minulla oli oikeasti kipuja, mitään ei löytynyt. Sama lääkäri mikä tutki vatsavaivat vuosi sitten, töksäytti "mistäs osasit huolestua tälläisestä vaivasta". Selitin, että otin yhteyttä oireideni vuoksi ensiapuun ja minut ohjattiin päivytykseen.

Tulin tänään siihen tulokseen, että olen somatisoija. En vaadi koskaan mitään testejä, terkkulassa käyn 2-3 kertaa vuodessa. Suurimman avun olen saanut puhelimitse. En kestä kipua, pelkään pahinta. Minuun tunnutaan suhtautuvan nuivasti. Luulotautinen?

Päätin, että seuraavan kerran menen lääkäriin, kun olen oikeasti kipeä. Niin kipeä että tuntuu,e ttä taju lähtee. Minä ilmeisesti diagnosoin itseni liian herkästi. Soitan liian herkästi. Pitäisi seurata enemmän. Tuntui niin pahalta kommentti "mistä keksit huoelestua.." Ehkä psykiatrinen olisi mulle sitten oikea osoite. Lupaan ja vannon pyhästi etten kuormita enää ikinä päivystystä. Lupaan seurata oireitani pidempään. Itsehoitaa.

Puhh. Tuntui että pitää avautua. Avauduin. Olen pahoillani.