Erosta 10 kka ja vihdoin vihantuneet pinnassa :)

Ja mikä siinä onkin, että olen nämä 10 kk vaalinut meidän hyviä aikoja. Itkenyt exän perään, kuin olisin menettänyt jotain kovinkin arvokasta?? Ex oli täysi paska ja minä olen ollut totaalinen typerys, kun näin paskassa kultakimpaleen :). ap

Itselläni ei ole koskaan liittynyt eroon vihan tunnetta, mutta se johtuu varmasti aina syistä minkä vuoksi tulee ero. Pettymystä ja surua kyllä. Onneksi tajusit, että pärjäät paremmin ilman miestä, joka ei selvästi arvostanut sinua ja suhdettanne. Aurinkoista kesänjatkoa sinulle!

Tuneet?

Hyvä! Olet jo paremmalla puolella eroprosessia ! Vihaa ja kiukkua, sekin menee ohi ja sitten voitkin elää omaa elämääsi.

4 - juuri näin. Tässä oli jo vaihe, että enää ajatellut tuota kusipäätä enää päivittäin.

Se on kummallista, että mies joka sanoi eron yhteydessä, että meistä ei varmaan tullut siksi perhettä, kun ei ollut yhteisiä lapsia ja kas, parin kuukauden jälkeen hänellä oli uusi nainen jolla myös lapsia :). Tähän asti olen ollut surullinen siitä, että mies jatkoi elämäänsä ja kokenut, että meidän yhteinen aika ei merkinnyt hänelle mitään. Nyt vihan myötä ymmärrän, että mies ei kykene olemaan yksin. Hän on todennäköisesti ottanut ensimmäisen naisen, joka kohdalle on sattunut. 

Olen tähän asti kokenut suurena vääryytenä, että mies porskuttaa eteenpäin. Nyt olen tajunnut, että tuskin porskuttaa. Eipä ole tainnut kummoista erotyötä meidän jälkeemme tehdä. Tai ehkä hänen ei tarvinnut, koska selvästi en ollut hänelle arvokas, en ehkä yhtään mitään?

ap

Omasta erostani on 1,5 vuotta. En ole tuntenut yhtään mitään. Alussa oli vähän tyhjä olo, sitten ei mitään. Mutta mä olen toisaalta jotenkin tunnevammainen.

Ap, hyvä että erosit tuollaisesta. Sulla on nyt tilaisuus löytää jotain parempaa. :)

No et sä nyt mikään typerys ole ollut, vaan rakastunut. Olet kokenut valheet ja pettymykset. Olet luottanut, ja eikö rakkaaseen tule luottaakin? Siis tiettyyn pisteeseen asti, mihin sinäkin olet aikanasi tullut. Nyt kehityt eteenpäin tunteittesi kanssa, ja sehän on hyvä juttu. Eikös sitä kutsuta kai surutyöksi? Elät sen vaiheen ja kurkotat kohti uusia tuulia, tulevaisuuteen.

Tuttua tuo on kai melkein kaikille. Naurut nauretaan ja itkut itketään. Mä ajattelin aikoinaan erottuani, että sinne meni paskiainen, ja hyvä niin. Riidat ja epäluottamus menivät saman tein. Yksinäisyys oli loppujen lopuksi se kivuliain tunne, ja kun sen oivalsin, jopa hymyilin. Sitä olisi voinut olla vaikka syöpäosastolla hoidoissa tai raajat amputoituina onnettomuuden jälkeen.  Mutta kipu on koettava. Jos ei sitä tunne, on kuollut.

Eipä aikaakaan, kun visertelet meille uudesta onnestasi, tällä kertaa varovaisempana :) Jakselehan :)

Ihanaa tekstiä nro 7 :)!!

Tuo yksinäisyys oli tosiaan aluksi kamalaa. Joku sanoi, että kun kaikki juhlapyhät on vietetty yksin, niin sitten jo helpottaa. Ja tämä on täysi totuus :). Aika auttaa, niin hirveän raadollista kuin se onkin.

Raivon tunne exääni kohtaan on sitä luokkaa, että jos hän tulisi minua kadulla vastaan, niin vaihtaisin toiselle puolen katua enkä edes katsoisi kohden. Tapanani on moikata tutuille, mutta en oikeasti tiedä mikä/kuka hän edes on.

ap- vihantunne voimaannuttaa :)

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa tekstiä nro 7 :)!!

Tuo yksinäisyys oli tosiaan aluksi kamalaa. Joku sanoi, että kun kaikki juhlapyhät on vietetty yksin, niin sitten jo helpottaa. Ja tämä on täysi totuus :). Aika auttaa, niin hirveän raadollista kuin se onkin.

Raivon tunne exääni kohtaan on sitä luokkaa, että jos hän tulisi minua kadulla vastaan, niin vaihtaisin toiselle puolen katua enkä edes katsoisi kohden. Tapanani on moikata tutuille, mutta en oikeasti tiedä mikä/kuka hän edes on.

ap- vihantunne voimaannuttaa :)

Kun jonkun kokema pettymys ja raivo jalostuvat toiselle kärsivälle  jaettaviksi lohdullisiksi sanoiksi, on pettäjälläkin ollut oma tarkoituksensa. -7 :)