Millä kriteereillä suomen kirjakieltä tulisi huoltaa?

Minä en kannata demokraattista periaatetta. Onhan se jo nähty Pokemon Gon suosiossakin, että ihmiset voi villitä mihin vain. Seuraavassa hetkessä mieli taas muuttuukin toiseen laitaan.

Kirjakielen huollon tulee perustua kielentuntemukseen, asiantuntemukseen, jotta linjaukset olisivat mahdollisimman pitkäikäisiä ja keskenään loogisia. Viime vuosien periksi antaminen monissa asioissa, joissa ihmiset käyttävät sanaa tai ilmaisua suosituksen vastaisesti, on aivan typerää. Saman tien voi sitten lopettaa koko virallisen kielenhuollon.

Sama kuin perhepäivähoitajat ja sivarit suunnittelisivat Suomen puolustuksen yksityiskohtia ja sotilaskoulutusta. Voidaan romuttaa saman tien koko asiantuntemukseen ja erikoistumiseen perustuva yhteiskuntamalli ja kulkea rastat päässä onnellisina toivoen, että kaikki menee hyvin, jos kansan kerran pitää saada päättää joka asiasta koska me ollaan kansa ja meitä on näin paljon.

Suurissa kysymyksissä, kuten pitäisikö kuulua Emuun tai Euroon pitäisi toki järjestää kansanäänestys, vaikka yleensä enemmistö niissäkin asioissa on väärässä. Mutta kielenhuollon tai tutkajärjestelmän yksityiskohdat - kiitos ei kansan päätettäväksi.

*Emuun tai EU:hun

Viime vuosinahan normitusta on paljon muutettu siihen suuntaan, että (aiemmin) vain puhekielessä käytetyt muodot ovat hyväksyttyjä myös yleiskielessä.

 Jos sitten ajatellaan kielioppisääntöjä vastaan protestoivia ihmisiä, edellinen on johtanut tilanteeseen, että voi olla myös vaikeampaa tietää, että useampi muoto on sallittu. Kielenhuoltohan mielletään sellaiseksi, että kaikesta voidaan löytää vain yksi muoto, josta sitten tiedetään, onko se oikein vai väärin. Sääntöjen purkamista kannattavat ihmiset eivät yleensä ajattele, että säännöttömyys voisi tuottaa tarpeetonta kirjavuutta ja koomisuuteen asti menevää monitulkintaisuutta.