Sydän halkeaa teinin puolesta
Miten sitä tukisi parhaiten omaa lastaan, kun kesän aikana on tullut monta vastoinkäymistä peräjälkeen. Ei päässyt haluamaansa kouluun, poikaystäväkin jätti ja vielä muita pienempiä. Oma sydän on ihan rikki ja silti yritän esittää reipasta ja tsempata tyttöä. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa isot lapset isommat murheet osastoa vai vieläkö ne tästä suurenee?
Kommentit (18)
Voi myös olla, ettei kannata yrittää piristää. Anna toisen surra rauhassa, sillä ne surut parhaiten tulee käsiteltyä - aikuisillakin, toki silloin myös nuorilla.
Mulle herää sellainen valtava suojeluntarve, vaikka kai se on just niin, että jokaisen on omat takkunsa takuttava.
Älä ainakaan tee niin kuin minun äitini. Hän hösötti, panikoi ja maalasi turhia uhkakuvia. Pysy mieluummin rauhallisena ja tue tytärtäsi.
Joo, rauhallisena yritän pysyä ja sanon, että kaikki järjestyy jne. Mutta oikeasti haluaisin mennä raivoamaan koululle ja vetäistä poikaystävää kunnolla kuonoon ja karjua, että ette tee noin mun tytölle! Mistä nää voimakkaat tunteet tulee? Ap
Koita itse kääntää ajatukset niin, että hyvä että suhde loppui koska poikaystävä ei selvästikään tajunnut tyttäresi "arvoa", kouluun voi hakea uudestaan, syksyn lisähakujakin kannattaa katsoa ja miettiä muita vaihtoehtoja. Nuo kuvaamasi vastoinkäymiset ovat nuorelle isoja, jopa maailmanmusertavia koska elämänkokemusta kohdata vastoinkäymisiä ei vielä ole. Sinulla ja meillä muilla aikuisilla on ja siksi haluamme suojella lapsiamme... Paljon isompiakin vastoinkäymisiä, onnettomuuksia jne.voisi olla ja tapahtuu eri perheissä paraikaa vaan niistäkin (useimmista) voi päästä yli, voi kasvaa ja vahvistua kun selättää vastoinkäymiset. Anna aikaa surra ja ole olkapäänä mutta käännä ajatuksia tulevaan ja positiiviseen, ellei omat kyvyt riitä joskus on hyvä etsiä joku ulkopuolinen kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, rauhallisena yritän pysyä ja sanon, että kaikki järjestyy jne. Mutta oikeasti haluaisin mennä raivoamaan koululle ja vetäistä poikaystävää kunnolla kuonoon ja karjua, että ette tee noin mun tytölle! Mistä nää voimakkaat tunteet tulee? Ap
Curling-mamma?
Kutosen vinkeillä rakennetaan narsistia. Entäs jos seurustelun päättymisen "syy" olikin tytössä, ei poikkiksessa?
Miksei tyttö päässyt haluamaansa kouluun? Voisiko tästä epäonnistumisesta vaikka oppia jotain? Vaikka tekemään enemmän töitä ja tsemppaamaan? Onko teillä varmasti ollut realiteetit selvillä ja kaikki mahdollinen tehty kouluun pääsemiseksi? Ehkä tässä on kasvun paikka koko perheellenne.
Minä muistan kun poikaystävä jätti ja oli tosi onneton. Äiti toi kioskilta karkkipussin vaikkei tavallisesti ikinä. Se tuntui ihan mahtavalta, en ollut ajatellut että välittäisi tuon taivaallista minun asioistani.
Sinä varmaan olet muutenkin lämpimämpi äiti, mutta halusin tällä kertoa että pienetkin eleet merkitsevät paljon. Se että perhe välittää ja huolehtii.
Kyllä se on sitä isot lapset isot murheet -osastoa. itse olen sen huomannut omien lasteni kanssa. Mutta vaikeiden aikojen jälkeen voi tulla hyviä aikoja, tämäkin on koettu, Nyt kipuilen yhden lapseni murheitten kanssa, minulla kolme aikusitunutta/aikustuvaa nuorta.
Mä muistan vielä itse, miten musertavilta tollaset vastoinkäymiset tuntui, mutta en osannut ajatella, että ne oli kamalia myös äidille.
Mulle kävi vähän samalla lailla, en päässyt haluamaani lukioon johon kaikki ystäväni menivät, vaan "jouduin" kakkosvaihtoehtoon, josta tunsin vain yhden tyypin joten kuten. Loppujenlopuksi se taisi olla hyvä asia, ystävieni kanssa nähtiin vappaalla ja uudessa lukiossa viimeinenkin ujous karisi ja sain paljon uusia kavereita. Mutta muistan kyllä edelleen sen tunteen, kun koulun ovesta ei nimeäni löytynyt ja istuin itkien läheisen puiston penkillä ystävieni yrittäessä lohduttaa minua. Ja aikaa tästä on kohta semmoinen kaksikymmentä vuotta.
Tuo poikaystävä jätti-osuus oli sitten edessä vasta syksyllä... mutta joo, yritän varmaan sanoa että ole saatavilla jos haluaa jutella, mutta anna tarvittaessa tilaa. Eikai tuohon oikein muu auta.
Anna olla rauhassa mutta tue.
Halaa silloin tällöin ilman selitystä miksi, halaat vaan. Ja jos kysyy, niin sano että ajattelit hänen olevan sitä vailla.
Ja keksi sille jotain kivoja juttuja silloin tällöin, niin saa jotain piristystä edes hetkeksi.
Shoppailureissu, rakennekynnet, muutama harrastuskerta kaverin kanssa (esim. karting tai joku jännä).
Ja sanot silloin tällöin että jos haluu puhua niin sulla on kaksi korvaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä tukisi parhaiten omaa lastaan, kun kesän aikana on tullut monta vastoinkäymistä peräjälkeen. Ei päässyt haluamaansa kouluun, poikaystäväkin jätti ja vielä muita pienempiä. Oma sydän on ihan rikki ja silti yritän esittää reipasta ja tsempata tyttöä. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa isot lapset isommat murheet osastoa vai vieläkö ne tästä suurenee?
Myöhemmin huolten kirjoon voi vat tulla vielä mm. lapsettomuus, keskenmenot, alkoholi ongelmia, avioerot, lastenlenlasten ongelmat (esim. kehitysvammaisuus, sairaus tms.), työttömyyttä sun muuta. Elämää.
Älä syytä ex-poikaystävää, älä syytä koulua tms. Mutta tue tyttöä keskittyen hänen mahdollisuuksiinsa ja tunteisiinsa, katsokaa muita vaihtoehtoja, kerro esimerkkejä siitä, että elämään kuuluvat myös vastoinkäymiset. Toivottavasti kesä tuo uusia elämyksiä, pieniäkin. Joskus elokuva, musiikki tai kirja tarjoaa mahdollisuuden omien tunteiden tulkintaan ja ratkaisuvaihtoehtoja, joihin samastua: tuokin selvisi, kyllä minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä tukisi parhaiten omaa lastaan, kun kesän aikana on tullut monta vastoinkäymistä peräjälkeen. Ei päässyt haluamaansa kouluun, poikaystäväkin jätti ja vielä muita pienempiä. Oma sydän on ihan rikki ja silti yritän esittää reipasta ja tsempata tyttöä. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa isot lapset isommat murheet osastoa vai vieläkö ne tästä suurenee?
Myöhemmin huolten kirjoon voi vat tulla vielä mm. lapsettomuus, keskenmenot, alkoholi ongelmia, avioerot, lastenlenlasten ongelmat (esim. kehitysvammaisuus, sairaus tms.), työttömyyttä sun muuta. Elämää.
Näin on, mutta aikuisella on jo enemmän työkaluja käsitellä elämän koettelemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä tukisi parhaiten omaa lastaan, kun kesän aikana on tullut monta vastoinkäymistä peräjälkeen. Ei päässyt haluamaansa kouluun, poikaystäväkin jätti ja vielä muita pienempiä. Oma sydän on ihan rikki ja silti yritän esittää reipasta ja tsempata tyttöä. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa isot lapset isommat murheet osastoa vai vieläkö ne tästä suurenee?
Myöhemmin huolten kirjoon voi vat tulla vielä mm. lapsettomuus, keskenmenot, alkoholi ongelmia, avioerot, lastenlenlasten ongelmat (esim. kehitysvammaisuus, sairaus tms.), työttömyyttä sun muuta. Elämää.
Juuri näin. Läheinen sukulaspoikani on tehnyt paljon ikäviä asioita, on käräjiä yms. Silti moni asia on hänellä hyvinkin. Nyt alkaa saamaan asiantuntija-apua elämän hallintaan.
Hei AP tuliko sulle yllätyksenä, että teinisuhde kaatuu?Ne lähes kaatuu aina jossakin vaiheessa :D
Voi toista, herkkää aikaa..
Anna aikaa, ole läsnä, kerro että saa tuntua pahalta ..ei tarvi esittää urheaa. Aina voi tulla sulle puhumaan.
Keksikää joku pikku piriste, vaikka päiväreissu johonkin ihan kaksin. Paljon haleja ja kehuja.