Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit tilanteessani?
27.07.2016 |
Olen 25-vuotias(no okei, ensi kuussa 26). Olen käyny lukion, tosin keskiarvo on vähän yli seiskan, kirjoitustulokset samaa luokkaa. En ole ylpeä enkä tyytyväinen. Lähinnä vihaan itseäni sen vuoksi, etten suorittanut paremmin. En taaskaan päässyt opiskelemaan alaa, jota olisin halunnut. Inhoan itseäni senkin vuoksi, olen pettynyt siihen, etten pärjännyt. Eräs toinen opiskelupaikka vähän vähemmän mieluisalla alalla löytyy, mutta sekin on ihan okei, kun ei ole parempaakaan. Työkokemusta on melko vähän, sekin harmittaa. Opiskelun ohella mahdollisuus työntekoon olisi, mutta sellaista työtä, mitä olisi aikataulullisesti mahdollista opiskellessa tehdä, ei vaan tunnu löytyvän.
Minulla ei ole juurikaan ystäviä. Muutamia löytyy, onneksi. Kavereita on enemmän, monen mielestä varmaan jopa paljon. Kaverit on sellaisia, joita näen lähinnä vain koulussa tai harrastuksissa. En ole koskaan seurustellut, säätöjä on kyllä ollut. Ensisuudelmat, treffit ja neitsyydenmenetys koettu jo vuosia sitten. Minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja viihdyn ihmisten seurassa. Sosiaalisesti en siis varmaan kauhean syrjäytynyt tai tampio ole.
Harrastan muutamia lajeja ja niiden mukana pidän huolta kunnostani. Samalla ne virkistävät myös mieltä. Arkielämäni sujuu, mutta silti tunnen oloni joskus hyvin yksinäiseksi. En edes itse tiedä miksi. Huomaan usein ajattelevani, miten pettynyt olenkin johonkin asiaan itsessäni tai elämässäni. Ulkonäkööni suhtaudun melko kriittisesti. Kärsin kriisit milloin ison nenän, hiusrajan, kasvojen tai pään muodon tai pituuden vuoksi. Olen käynyt lääkärissä ja puheenaiheeksi nousi yksinäisyys. Minkään määritelmän mukaan en ole masentunut, mutta silti tuntuu usein pahalta. Suren joskus ihan liikaa kaikkia asioita. Kaipaan usein läheisyyttä. Myttyän peittoa viereeni ja halaan sitä.
Onko minun tilanteessani mitään hyvää, tai edes järkeä?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tup maaennukselle minusta kuulostaidi. Oletko jutellut fiiliksistäsi jonkun kaverin tai ystävän kanssa? Tsemppiä. <3
En ymmärrä mitä haet takaa? Jos olet tyytymätön tuossa tilanteessa, niin tee asialle jotain. Tervetuloa aikuisuuteen: olet ihan itse omasta onnellisuudestasi vastuussa!
Joku voi olla onnellinen, jos on huoltoasemalla töissä ja toinen tyytyy osaansa vasta johtajan asemassa isossa firmassa ulkomailla.
Mun mielestä sulla on kaikki hyvin. Opiskelupaikka, kavereita, ja ystävä tai pari. Harrastuksia ja terveys kunnossa. Harva sitä enempää kehtaa vaatia.
Porukka katsoo james Bondia.
On hyvää. Mitä itse näet? Analyyttisuutesi on hieno juttu. Se, ettei pääse opiskelemaan on rasittavaa, mutta koeta löytää mielenkiintoista. Jossakin vaiheessa opinnot tärppää.
Itseään on turha hirveästi suomia tai syyllä tai vihata siitä mitä on tehnyt tai siitä mitä on .tapahtunut tai siitä miltä näyttää.
Voi keskittyä nykyhetkeen ja alkaa olla itsensä hyvä kaveri. Joka päistä voi aloittaa alusta.
Oma asenne vaikuttaa paljon miten asiat näkee.
Kaikkea hyvää sinulle. Elämä on ihan mielenkiintoista monine tunteineen ja käänteineen ja taisiuuksineen. Ovia on aukia, kun koputtele j huomAt niiden olemassaolon.
Tänään lasten kanssa tuota asiaa käsiteltiin näin: "mitä sinä toivoisit?" Toivoisin, että olisi kaunis keli! Toivoisin, että näkisin sen joenuoman ja pääsisin sillalle ajamaan." " jobin toiveemme toteutui". Tuo oli simppeliä, mutta kannattaa laittaa itselleen haasteita ja tavoitteita ja toiveita ja usein ne jossain muodossa toteutuvat.
Kirjoita vaikka paperille missä kuvittelet olevasi viiden vuoden päästä. Mitä teet ja mitä toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tup maaennukselle minusta kuulostaidi. Oletko jutellut fiiliksistäsi jonkun kaverin tai ystävän kanssa? Tsemppiä. <3
En ole. EHkä juuri siksi, että minulla ei ole nykyhetkessä mitään niin sanotusti valittamista.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä haet takaa? Jos olet tyytymätön tuossa tilanteessa, niin tee asialle jotain. Tervetuloa aikuisuuteen: olet ihan itse omasta onnellisuudestasi vastuussa!
Joku voi olla onnellinen, jos on huoltoasemalla töissä ja toinen tyytyy osaansa vasta johtajan asemassa isossa firmassa ulkomailla.
Mitä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sulla on kaikki hyvin. Opiskelupaikka, kavereita, ja ystävä tai pari. Harrastuksia ja terveys kunnossa. Harva sitä enempää kehtaa vaatia.
Mutta entäs, jos on itse tyytymätön vähän koko ajan ja moneen asiaan?
Sitä jotain, että jos kaipaat mielestäsi psykiatrin apua, niin sinne vaan! Yksityiselle, jos ei julkinen auta. Mä en tiedä, mitä muutosta elämäsi kaipaa sun mielestä, ei tiedä kukaan muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu opiskeluihin, sieltä löytyy ratkaisut pulmiisi, yksinäisyyteesikin. Koulutuksen tasollla ei ole väliä, jokainen porras avaa ovia tai mahdollistaa nousun ylöspäin. Eikä alakaan haittaa, sitähän voi vaihtaa uralla. Vuosi tai pari on hyvin lyhyt aika elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu opiskeluihin, sieltä löytyy ratkaisut pulmiisi, yksinäisyyteesikin. Koulutuksen tasollla ei ole väliä, jokainen porras avaa ovia tai mahdollistaa nousun ylöspäin. Eikä alakaan haittaa, sitähän voi vaihtaa uralla. Vuosi tai pari on hyvin lyhyt aika elämässä.
Opiskelen jo. Mitä sitten?
Valivalivali.... Ihminen tuntee välillä yksinäisyyttä ja muitakin niin sanottuja negatiivisia tunteita olematta silti masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valivalivali.... Ihminen tuntee välillä yksinäisyyttä ja muitakin niin sanottuja negatiivisia tunteita olematta silti masentunut.
Siihenkö auttaa kun joku kommentoi "älä valita"?
Psykiatrista voisi olla apua. Psykiatrilla voi käydä, vaikkei masennusta olisikaan.
Olet tyytymätön itseesi, siihen olisi hyvä tarttua ja opetella hyväksymään itsensä. Helppoahan se ei ole, vaan vaatii monilta pitkän harjoittelun. Ehkä voisit korottaa koulunumeroita, jos niillä on vaikutusta siihen, pääsetkö opiskelemaan mieleistä alaa? Se varmasti vaikuttaisi myös itsearvostukseesi ja sitä kautta myös ihmissuhteisiisi - uskaltautuako tasavertaisiin, läheisiin ihmissuhteisiin. Olet vielä niin nuori, että ehdit tehdä vaikka mitä. Monen asian suhteen elämässäsi. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Eikö kenelläkään ole mitään sanottavaa?