Oikeasti kauniita lapsia ei kaverit ym. kehu koskaan, mutta vähemmän kauniita sanotaan sitten kauniiksi mm. Facebookissa

Mä en ole huomannut samaa. Itse kehun kauniiksi niitä, jotka omasta mielestäni sitä ovat. Keksin kyllä jokaisesta lapsesta tarvittaessa totuudenmukaista kehuttavaa. 

Koko facebookin "aww ihanaa kaunis jassu" kommentointi aiheuttaa vähintääkin häpeää.

Ymmärsin vielä irc galleriassa..

Tietty. Näinhän se menee.

Jokainen - JOKAINEN - äiti luulee lastensa olevan oikeasti kauniita ja vähättelee muiden lapsia.

Melkein jokainen luulee itse olevansa paljon paremman näköinen kuin muut.

Vrt. jokainen mies on keskimääräistä parempi autonkuljettaja - ja todennäköisesti mielestään myös paremman näköinen kuin kaverinsa.

Miten te jaksatte tutkia mitä kenenkin lapsen kuvaan on kommentoitu? Ja seuraatte sitten, että kommentoiko sama tyyppi jonkun teidän mielestä kauniimman lapsen kuvaan samoin? Kuulostaa vaikealta. 

Siis kerjäätkö facesta kehuja lastesi kauneudelle. Arvot kohdillaan. Ja lapset kiittää teininä ja aikuisina kuvista?

Mä olin yllättynyt, kun joku kehui facessa mun lapsia kauniiksi. Kivalta se tietty tuntui, vaikka sitä en mitenkään hakenutkaan. Mutta ajattelen kyllä niin, että jokaisen äidin mielestä just ne omat lapset on maailman kauneimmat, tietty.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen - JOKAINEN - äiti luulee lastensa olevan oikeasti kauniita ja vähättelee muiden lapsia.

Melkein jokainen luulee itse olevansa paljon paremman näköinen kuin muut.

Vrt. jokainen mies on keskimääräistä parempi autonkuljettaja - ja todennäköisesti mielestään myös paremman näköinen kuin kaverinsa.

Totta kai mun lapset on mun mielestä kauniit. Ymmärrän hyvin, että kyseessä on mun täysin subjektiivinen mielipiteeni. Mutta miksi ihmeessä se johtaisi muiden lasten vähättelyyn? Eihän kauneus ole mitenkään toiselta pois. Kyllä mä tunnen paljon kauniita lapsia. Jos tuntemani lapset laitettaisiin kauneuskilpailuun, ei omat lapseni varmaankaan voittaisi, sen verran hahmotan ympäröivää maailmaa. Itselleni he tietenkin aina hehkuvat jotain erityistä, mutta en mä sitä facebookissa hehkuttele. Ja tässähän puhuttiin kavereiden lasten hehkuttelusta.

Blokkaan uutisvirrastani kaikki vauvakuvat ja ihmiset jotka kommentoivat niitä.

No ei tarviikkaan kehua.

Mutta kyllä sitä kateutta on varmasti jo alaluokilta lähtien. Ala-asteella omalla luokallani oli pieni tyttöporukka, joka aina hylki minua. Ihmettelivät miksi en leikkaisi tukkaani ihan lyhyeksi (oli pitkät vaaleat hiukset), ihmeteltiin miksi en meikkaa yhtään olenko joku vauva (eipä ollut tarvetta finnivoiteille tms vielä silloin) ja kiusattiin kun ei ollut rintaliivejä (ei ollu tissit kasvaneet vielä). Porukan ulkopuolelle jättämistä yms pientä kiusaa. Tunsin aina niiden seurassa itseni huonoksi ja rumaksi ja alikehittyneeksi.

No nyt jälkeenpäin kun noita ala-asteen luokkakuvia kattelee, niin ymmärsin syyn. Olinpas meinaan aikas nätti ihan luonnostaan, enkä mitenkään kyllä alikehittyneen näköinen vaan ihan luonnollinen. Nuo kolme kiusaajaa näyttää kuvissa vieressä lähinnä sotanorsuilta.

Mutta älköö huoliko, on se aika jo korjannu minultakin tuon kauneuden "vaivan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen - JOKAINEN - äiti luulee lastensa olevan oikeasti kauniita ja vähättelee muiden lapsia.

Melkein jokainen luulee itse olevansa paljon paremman näköinen kuin muut.

Vrt. jokainen mies on keskimääräistä parempi autonkuljettaja - ja todennäköisesti mielestään myös paremman näköinen kuin kaverinsa.

Totta kai mun lapset on mun mielestä kauniit. Ymmärrän hyvin, että kyseessä on mun täysin subjektiivinen mielipiteeni. Mutta miksi ihmeessä se johtaisi muiden lasten vähättelyyn? Eihän kauneus ole mitenkään toiselta pois. Kyllä mä tunnen paljon kauniita lapsia. Jos tuntemani lapset laitettaisiin kauneuskilpailuun, ei omat lapseni varmaankaan voittaisi, sen verran hahmotan ympäröivää maailmaa. Itselleni he tietenkin aina hehkuvat jotain erityistä, mutta en mä sitä facebookissa hehkuttele. Ja tässähän puhuttiin kavereiden lasten hehkuttelusta.

Kaverien lasten hehkuttelulla tarkoitetaan satavarmasti sitä, että omia lapsia ei kukaan ylistä.

Miksi vastaan viestiin, jossa ei osata edes käyttää kolmea pistettä sanan perässä...

Vähän väliä palstalla kirjoittaa joku (omasta mielestään) superkaunis, jota KUKAAN ei IKINÄ kehu Facebookissa ja kaikkia rumia kehutaan. En tunne kuin sääliä kyseistä kirjoittajaa kohtaan. Kasvakaa aikuisiksi Facebook-kimittäjät!

Mua vähän ällöttää välillä äidit ja heidän pikkuprinsessansa, joilla se myönteinen käsitys tyttölapsen ulkomuodosta menee yli. Ei siis niin, etteikö saisi pitää lapsen ulkonäöstä (tai etteikö lapsi saisi pitää itseään kauniina), mutta kun oikeasti uskotaan että se arvio oman lapsen ylivoimaisesta kauneudesta on objektiivinen totuus ja siirretään tämä käsitys sitten sille tyttärellekin. Ja sitten leikkikentällä käydään kilpailua siitä, ken on kaunein ja jotkut pikkutytöt on sitä mieltä, että ovat kaikkein kauneimpia koska heillä on henkkamaukan tyllihame, prinsessanimi ja nätti tukka. Eikä siinä mitään, mutta kun samalla tehdään selväksi jollekin toiselle tyttöparalle että hän ei ole edes söpö tai nätti.

Mun mielestä nämä harhat on vahingollisempia kuin uskotaankaan. Ennen kaikkea sen takia, että tytöille siirtyy se käsitys, että ulkonäkö on yhä siellä tärkeimpien asioiden joukossa jos meinaa olla oikea ja oikeanlainen tyttö/nainen. Yhdet sitten laskevat liikaa sen varaan, että ovat niitä ihania kaunottaria vaikka rehellisesti sanoen kannattaisi laskea jonkin muun kuin ulkonäön varaan. Toisten käsitys ulkonäöstään vääristyy sitten toiseen suuntaan: luullaan pienestä saakka, että ollaan rumia, vaikka oikeasti oltaisiin ihan nättejä.

Ehkä se lasten kauniiksi kehuminen on hedelmättömämpää kuin kuvittelisi. Siis sitä kautta, että kaikkia pitäisi olla yhtenään kehumassa kauniiksi, tai heitä ei pidetä arvokkaina ihmisinä joilla on paljon hyviä ominaisuuksia. Ja sitä kautta lapsilla tulee helposti käsitys, että vaikka he olisivat ihania ja maailman mahtavimpia ja lahjakkaimpia tyyppejä, he eivät ole mitään jos he eivät ole kauniita.