Miten eläisin itseäni varten? Ent. läheisriippuvainen
Olen taistellut vuosien terapian avulla irti narsistisista sukulaisistani, joilla on alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Olen toiminut lapsena kuuntelijana aikuisten jutuille, esim. suvussa oli traaginen kuolemantapaus jota aikuiset eivät osanneet käsitellä. Olen kuullut vanhempieni avio-ongelmista ja nähnyt ja kuullut sukulaisten seksijuttuja mitä ei lapsen tarvitsisi nähdä, siivonnut äitini virtsaa lattialta kun hän oli humalassa...
Olen aikuisikäni ollut hukassa itseni kanssa ja toteuttanut muiden minulle käsikirjoittamia tarinoita siitä, millaista elämää saisin elää. Olen kyseenalaistanut asioita mutta silti tunnetasolla olen "tyhjä", en tiedä mitä tekisin kaikella energialla mikä on vapautunut muiden murheiden kannattelusta.
Miten aloitan oman elämän (psyykkisesti)? En edes tiedä kuka olen.
Kommentit (45)
Samat kysymykset täsmälleen täällä..voisiko joku auttaa ja neuvoa? Tuntuu että olen ihan tyhjä ja turta.
Kuuntele itseäsi ja tee asioita, mitä sinun tekee mieli tehdä.
Haluaisitko mennä ulos nauttimaan kesäpäivästä? Mene.
Tekeekö mieli jäätelöä? Mitä makua? Osta itsellesi sellainen.
Olisiko tuota harrastusta jännä kokeilla? Kokeile.
Haluaisitko asua tuolla? Muuta sinne.
Se lähtee pienistä asioista. Tsemppiä! :)
Mä aloitin harrastuksia, joissa en ole "hyvä" mutta jotka kiinnostaa. Oon tosi onnellinen nyt kun huomaan että osaankin ja kun yksin harrastaa niin ei oo paineita. Muutamassa kuukaudessa mun elämä muuttui
Täälläkin yksi, joka tuntee syyllisyyttä vaan koko ajan, jos ei tee muiden mieliksi kaikkea ja uhraudu.
Oma minuus on ihan hukassa.
Vanhin lapsi asuu kotona vielä ainakin 3 vuotta ja sekin estää jotenkin päästämästä kaikesta irti.
Autan kaikkia, mutta kukaan ei auta minua.
Lapsuuteni oli muuten ok, mutta syyllistettiin ja vanhemmillani oli jokusen kerran liian pelottavia ongelmia. Eivät olleet alkoholisteja, mutta äiti yritti itsaria ja löysin hänet kirjeen kanssa keittiön pöytään nojaamasta esim. ja isä taas hakkasi ja riehui joskus ja kaverini pelkäsivät häntä.
Ajauduin suhteeseen miehen kanssa, joka löi ja petti, sain hänen kanssaan lapset.
Kaikki meni pieleen siitä eteenpäin, vaikka itse olen saanut kulissit rakennettua ja selviytynyt näennäisesti.
Olen silti aivan uupunut ja hukassa. N47
Se vaatii harjoitusta. Olin itse vuosikymmeniä kaveriporukan laitamilla oleva kynnysmatto, joka välillä kelpuutettiin seuraan ja välillä ei. Se oli sellaista tuuliviiiri- touhua, jossa kadotin kaikki omat tarpeeni kun yritin olla mieliksi, mutta en kuitenkaan saanut olla missään liian hyvä (uhka).
Kun nostin lopulta kytkintä, tutustuin itseeni kuin täysin uuteen ihmiseen. Piti etsiä asiat, joista nautin ja jotka sopivat minulle. Tilanne vaatii yksinäisyyden sietämistä ja rohkeutta. Itse löysin todella hyviä uusia ystäviä ja täysin uuden hyvin kokonaisvaltaisen harrastuksen. Yksin tehdyt matkat olivat tavallaan aika haikeita, mutta toisaalta tekivät konkreettisemmaksi sitä pesäeroa.
Matkan varrella olen tajunnut, että koko ajan ei tarvitse olla niin henkistynyt ja sisäisessä yhteydessä itsensä kanssa. Tärkeämpää on hyväksyä, että surullisia muistoja ja katkeria tunteita tulee, mutta nuo ihmiset eivät enää koskaan pääse satuttamaan minua. Kun hemmottelen itseäni ja teen jotain mukavaa, suhtaudun siihen kuin itselle annettuun lahjaan tai huolenpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Matkan varrella olen tajunnut, että koko ajan ei tarvitse olla niin henkistynyt ja sisäisessä yhteydessä itsensä kanssa.
Miksei? Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin harrastuksia, joissa en ole "hyvä" mutta jotka kiinnostaa. Oon tosi onnellinen nyt kun huomaan että osaankin ja kun yksin harrastaa niin ei oo paineita. Muutamassa kuukaudessa mun elämä muuttui
Mitä harrastat?
Nykyajan narsismia pyöriä oman navan ympärillä
Moni tulee riippuvaiseksi terapeutista ja muista henkisistä opettajista..
MInä harrastan puutarhanhoitoa. En ehdi miettiä muiden ongelmia.
Minä otan pitkiä päiväunia, joiden aikana en ajattele muiden ongelmia ja annan aivojeni ja hermostoni palautua vuosikymmenien valmiustilasta. Aah!
Vierailija kirjoitti:
Minä otan pitkiä päiväunia, joiden aikana en ajattele muiden ongelmia ja annan aivojeni ja hermostoni palautua vuosikymmenien valmiustilasta. Aah!
Kuulostaa masennukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkan varrella olen tajunnut, että koko ajan ei tarvitse olla niin henkistynyt ja sisäisessä yhteydessä itsensä kanssa.
Miksei? Mitä tarkoitat?
Sitä lähinnä,että oman elämän eläminen on myös ihan vaan olemista välillä.Ei omaa iloa tarvitse koko ajan tarkkailla.Vaikka joku Kylli Kukk on ihan herttainen varmasti niin minua ei enää kiinnosta nämä hyvän olon lähettiläiden mantrat,elämäntaito-oppaat ym.En tavoittele jatkuvaa hyvää oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkan varrella olen tajunnut, että koko ajan ei tarvitse olla niin henkistynyt ja sisäisessä yhteydessä itsensä kanssa.
Miksei? Mitä tarkoitat?
Sitä lähinnä,että oman elämän eläminen on myös ihan vaan olemista välillä.Ei omaa iloa tarvitse koko ajan tarkkailla.Vaikka joku Kylli Kukk on ihan herttainen varmasti niin minua ei enää kiinnosta nämä hyvän olon lähettiläiden mantrat,elämäntaito-oppaat ym.En tavoittele jatkuvaa hyvää oloa.
Ymmärrän sinua! Minä olen juossut kaikenmaailman kursseilla ja hakenut sellaista "huippuelämystä", mutta nyt huomaan tavallisen möllötyksen riittävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkan varrella olen tajunnut, että koko ajan ei tarvitse olla niin henkistynyt ja sisäisessä yhteydessä itsensä kanssa.
Miksei? Mitä tarkoitat?
Sitä lähinnä,että oman elämän eläminen on myös ihan vaan olemista välillä.Ei omaa iloa tarvitse koko ajan tarkkailla.Vaikka joku Kylli Kukk on ihan herttainen varmasti niin minua ei enää kiinnosta nämä hyvän olon lähettiläiden mantrat,elämäntaito-oppaat ym.En tavoittele jatkuvaa hyvää oloa.
Ymmärrän sinua! Minä olen juossut kaikenmaailman kursseilla ja hakenut sellaista "huippuelämystä", mutta nyt huomaan tavallisen möllötyksen riittävän.
Niihin on kai helppo paeta menneitä? Luoda itsestään uusi ideaalikuva? Hyvä ihminen, joka ei ole aito? Eräänlainen narsisti sekin.
Kiitos vastauksista!
Olen tämän lomapäivän ollut "tietämättömyyden tilassa", mieleni hakee vastauksia ja seuraavaa askelta. Kuitenkin parasta tällä hetkellä on pysähtyä.
Ei läheisriippuvuudesta pääse. Se vain muuttaa muotoaan. Oletko korostuneen kiinnostunut siitä, mitä naapurisi sinusta ajattelevat? Tai ettet vain ole työkavereitasi parempi tai onnellisempi ihminen? Pelkäätkö kateutta?
Helpommin sanottu kuin tehty. Täällä samanmoinen :/ . Uskon myös että osa "normaaleistakin" ihmisistä on enemmän tai vähemmän hukassa todellisen minänsä kanssa. Helppo jatkaa opittuja uria pitkin.