Miten anoppinne tukee, kehuu tai kannustaa sinua?

Saattaa kehua kuinka siistiä meillä on, tai kuinka esikoisella on kauniit vaatteet tms., eli kotiin ja lapsiin liittyvää yleensä. Ei oikeastaan kannusta, mutta ei meillä tavallaan ole sellaisia keskusteluja, missä tulisi luonnollisesti toisen kannustaminen. Tai sitten en ole vain huomannut.

Mutta sen olen huomannut kyllä, että kehuu lähinnä kun on oma lehmä ojassa. Mm. viimeksi kehui kuinka hyvin rauhoitan vauvani, ja samaan hengenvetoon kertoi kuinka haluaisi reilun viikon vanhan vauvan hoitoon. Ja on kyllä tehty selväksi jo esikoisesta lähtien, että meidän lapset ei hoidossa kulje pikkuvauvoina. Ei vaan mene perille. Noh, ne kehut kompensoituukin lahjakkaasti, kun saa kuulla taas muualta kuinka kamala miniä olen kun en anna mummon hoitaa lapsia (aivan niin kuin poikansa ei päättäisiä näitä asioita kanssani).

No ihan samaan tapaan kuin minä häntä, esim.: Onpa sulla ihana vartalotuoksu tai makeet farkut tai kivat kynnet.

Nähdään aika harvakseltaan pitkän välimatkan vuoksi mutta kertoo aina käydessään miten hyvillä mielin on kun tietää että meidän perheellä on kaikki asiat hyvin ja että olen hänen mielestään hyvä äiti. Kehuu paljon meidän lapsia ja kotia vaikka ihan perus perhe ja vanhahkoa ei niin kovin tyylikästä kotia asutetaankin. Kuullut monesti puhuvan meistä paljon hyvää puhelimessa tuttavilleen.

Olen aika nuori vielä, ja lapsien hankkiminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta anoppi tietää että pelkään aika paljon että kuinka raskasta odottaminen ja kivuliasta synnyttäminen tulee olemaan. Niin on sitten kannustanut että vaikka se ei helppoa olekaan niin selviän siitä kyllä ja kaikki tulee menemään hyvin :)

Ei mitenkään. 

Ei mitenkään. Kehuu kyllä aina itseään ja minua kritisoi.

Ei mitenkään mutta ei kyllä haukukaan. Hänellä on tyttäriä joille kaikki huomio menee, minä saan ainoan pojan puolisona olla ihanan rauhassa. Appiukon kanssa ollaan läheisempiä, hauska vanha gubbe. Heitetään läppää ja joskus se jopa tulee meille yksin kylään. Välimatka on pitkä, hyvä niin.

Ei ole anoppia, mutta en ymmärrä taas tätä nuorison marinaa; anopinkin pitäisi kehua tai ap ei muuten ala mitään? Mulle riittäisi asialliset ja hyvät välit jos anoppia olisikin (on kuitenkin kuollut). Jos haukkuisi, niin sitten nostaisin äläkkää. Mutta että mua pitäis vielä kehuakin, että voidaan tulla toimeen, sitäkö sä ap tarkoitit?

Ei ole kehunut tai kannustanut koskaan. Hänellä tytär, jonka kanssa on poikkeuksellisen läheinen, joten kannustus ja huomio menee sinne suuntaan. Mutta onneksi en ole koskaan ollutkaan hänestä huomionkipeä ja mulla omat kannustusjoukko toisaalla:)

Kun vaihdoin työpaikkaa, anoppi oli kehunut äidilleni, että harva se noin vanhana enää pystyy työpaikkaa vaihtamaan.

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Eipä oikein mitenkään. Meillä on hänen mielestään jopa "liian siistiä"', "liian hienoa" ja "liian tyylikästä" - ja nämä asiat olemme luonnollisesti saaneet kuulla vasta jälkeenpäin, selän takana, haukkuina ja negatiivisia asioina. Meillä pitäisi varmaan olla mahdollisimman rumaa, sotkuista, vanhanaikaista, tyylitöntä, että anoppi ei arvostelisi, vaikka silloinkin anoppi todennäköisesti arvostelisi mutta vain päinvastaisista asioista.

Jos esim. olen ostanut itselleni uuden mekon tai käynyt ottamassa kampaajalla kokonaan uuden ja erilaisen kampauksen, anoppi esittää ettei muka huomaa mitään ja kuitenkin koko ajan arvioi minua päästä varpaisiin pistävällä katsellaan. Mutta ei siis koskaan vahingossakaan sano asiasta sanaakaan tai ilmaise, että mitään olisi tapahtunut. Varmaan vasta sitten selän takana aloittaa arvostelun.

Itse en ymmärrä tuollaista. jos vaikkapa huomaan läheiseni käyneen muuttamassa radikaalisti hiustyyliään, pukeutuneen nättiin mekkoon tai hankkineen uuden auton, sanon asiasta tyyliin: oletko käynyt kampaajalla, onpa kiva tyyli, siististi leikattu, teillä onkin nyt sitten uusi auto jnejne. Mutta ei, anoppi ei kiusaallaankaan kehu tai osoita mitään huomiota toisille.

Ei kun hetkinen. Kerran anoppi mainitsi olevansa ylpeä lastemme (8- ja 10-vuotiaat) käytöksestä sukujuhlissa, mutta tällöinkin muisti lopulta selventää, että se johtunee heistä itsestään ja heidän omasta pojastaan, ei minusta miniästä lasten äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole anoppia, mutta en ymmärrä taas tätä nuorison marinaa; anopinkin pitäisi kehua tai ap ei muuten ala mitään?

Minä kyllä kaipaisin kehuja. Lähes 30 vuotta on mennyt, eikä yhtään kehua ole tullut. Ei tämä ole pelkästään "nuoriso-ongelma". t. 52-vuotias miniä

Kehuu ulkonäköäni, antaa rahaa (en ole pyytänyt koskaan, mutta antaa silti), tai jos ollaan sen kanssa kaupoilla aina kyselee haluanko jotain, hän voi maksaa. Sekä kuulemma rukoilee mun puolesta. Nähdään tosin vain kerran tai kaksi vuodessa, koska hän ei asu Suomessa.

Kiitos vastaajille, täältä saa vinkkejä miten voi kehua tulevia miniöitä. Olen sellainen etten keksi näitä oikein kenellekään helposti vaikka ajattelenkin positiivisesti, mutta viimeistään miniöiden kanssa haluaisin osata. Ja aion hemmotella heidät piloille.

Anoppi on sanonut, että olen ihana ja hänelle rakas, ja että teen hänen poikansa onnelliseksi. Lisäksi hän on kehunut vartaloani ja hiuksiani (olen lihava, enkä juuri panosta ulkonäkööni). Arvostan näitä kehuja, vaikka olinkin ensin hiukan häkeltynyt niiden ylenpalttisuudesta. Hän ei ole sitä tyyppiä, joka kehuu lämpimikseen tai manipuloidakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastaajille, täältä saa vinkkejä miten voi kehua tulevia miniöitä. Olen sellainen etten keksi näitä oikein kenellekään helposti vaikka ajattelenkin positiivisesti, mutta viimeistään miniöiden kanssa haluaisin osata. Ja aion hemmotella heidät piloille.

Hieno asenne! Minulla on aivan ihana anoppi, tulemme hyvin juttuun, soittelemme lähes joka päivä ja käydään kyläilemässä toistemme luona ja shoppailemassa ym. Teemme paljon vastapalveluksia toisillemme esim. autokyytejä, koiranhoitoa, leivonnaisia, ym. Anoppi on kuin toinen äiti ja erittäin rakas ihminen minulle.

Anoppi ei ole koskaan kehunut, kannustanut tai tukenut minua missään asiassa. Olen anopille kuin ilmaa. Ei se mitään, minä olen vuosien saatossa oppinut kohtelemaan häntä samoin.

Meillä on hyvät välit, ja myönnän että tuntuu hyvältä kun anoppi kehuu miten hyvin ollaan kasvatettu lapsiamme kun ovat niin kohteliaita, ja kehuu ruokian ja leipomuksiani.

Kun kerran sanoin että parempaa anoppia en olisi voinut ikinä saada, niin hänkin totesi että olen ihan huippuminiä.

Appivanhemmat myös mielellään hakevat lapsiamme hoitoon, ihan yön ylikin, jotta saamme välillä olla miehen kanssa ihan kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole anoppia, mutta en ymmärrä taas tätä nuorison marinaa; anopinkin pitäisi kehua tai ap ei muuten ala mitään? Mulle riittäisi asialliset ja hyvät välit jos anoppia olisikin (on kuitenkin kuollut). Jos haukkuisi, niin sitten nostaisin äläkkää. Mutta että mua pitäis vielä kehuakin, että voidaan tulla toimeen, sitäkö sä ap tarkoitit?

Minusta kuuluu ihan peruskäytöstapoihin kehua toisia ihmisiä jossain määrin. Kyllä minä pitäisin hieman junttina, jos joku tuttu, joka ei meillä ole koskaan käynyt aiemmin tulee kylään, eikä kehua kotiamme tai taloamme millään tavalla. Kyllä minä itsekin keksin vaikka väkisin jotain kehuttavaa toisten kodeissa, vaikkei tyyli olisikaan ihan minun. Jos jollain on vaikka vanha talo ja vanhat kalusteet (en itse tykkää siis), niin sanoisin jotain tyyliin: "Onpas täällä ihana kodikasta" tai muuta vastaavaa.

Ei mitenkään, anopilla on tyttäriä jotka ovat erikoisen läheisiä. En viitsi avata mutta lähenee jo hulluutta. Ja sairas se nainen onkin. Lapset ei halua mennä kylään. Jotenkin se on mun vika 😅