Miten anoppinne tukee, kehuu tai kannustaa sinua?

Meillä on anopin kanssa huonot välit juurikin siitä syystä, että ei ikinä osaa sanoa mitään positiivista minusta (tai juuri muistakaan ihmisistä, kuin itsestään). Sen sijaan haukkua ja kritisoida muita hän suorastaan rakastaa. Minut on haukuttu niin monet kerrat, etten enää edes muista kaikkia juttuja. Naurettavin oli kuitenkin se, että haukkui minua vuosikaudet lihavaksi, ja kyllä minulla olikin noin 30 kg ylipainoa. Mutta hänellä itsellään toki ylipainoa oli ja on yli 40 kg. No, minä laihdutin ne 30 kg pois, ja olen nyt normaalipainoinen. Siihenpä oli anoppini kommentti: "Onpas sinusta tullut laiha ja luiseva. Kyllä aidolla naisella täytyy olla kurveja. Sinullahan on lapsiakin, silloin täytyy jo olla äidin kokoinen.". Että tällaista, minä en ole edes aito nainen enää laihduttuani. :) Loukkaavin taas oli, kun haukkui minut huonoksi äidiksi, koska poikani sai noroviruksen, eli en ollut hoitanut tätä kunnolla. Hyvin hoidetut lapsethan eivät koskaan sairasta. Haukkui myös huonoksi vaimoksi, kun en kerran ollessani 8. kuulla raskaana jaksanut laittaa miehelleni ruokaa, kun supisteli niin kivuliaasti. Sanoi, ettei voi ymmärtää miten mieheni voi edes elää ja asua kanssani.

Kun en päässyt opiskelemaan mihin tahdoin tuli anoppi lohduttamaan ja tekemään minun kanssani jatkohakemuspaikkaa. Olin nuori, alle 20v. Lopulta pääsin kuitenkin 1.hakemaani paikkaan. Monta kertaa hoitanut eläimiämme, ostanut minulla mm.meikkejä vaatteita jne. Anopilla vain poikia, joten olen saanut aika paljon huomiota. Oma äitini täys juoppo joka vain haukkuu ja nimittelee huoraksi joten anopilta saatu tuki ollut itselle todella tärkeä ja pelastuskin. Olen saanut häneltä sen tuen mitä omalta äidiltäni en ole saanut koskaan. Ottanut myös muut sisarukseni huomioon ja tulee hyvin toimeen heidänkin kanssa. Pitäisikin anopille sanoa kuinka mahtava hän on kun muistelen mitä kaikkea hän on tehnyt vuokseni ja tietenkin kasvattanut maailman ihanimman miehen :)

Minun anoppini oli minulle kiltimpi kuin oma äitini milloinkaan.    Hän muisti usein julkisesti mainita, miten hyvän vaimon hänen poikansa oli saanut.    Hänellä oli aina jotain hyvää sanottavaa ja hänen kanssaan saatoin jutella ihan mistä tahansa.  Hän oli myös kokenut sen verran elämää, että liiallinen tekopyhyys oli hioutunut pois, ja hän puhui asioista niiden oikeilla nimillä.  Ennen lähtöään hän vielä kertoi haluavansa tulla poltetuksi,  ja pyysi minulta henkilökohtaisena palveluksena, että mikäli häntä kuoleman jälkeen liikutetaan kantamalla, hän toivoisi minun olevan yksi kantajista.  Pidettiin siis yhtä loppuun asti, ja toteutin myös tuon hänen pyyntönsä, vaikka se paikallisen papin mielestä oli tosi outoa, joskaan ei kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastaajille, täältä saa vinkkejä miten voi kehua tulevia miniöitä. Olen sellainen etten keksi näitä oikein kenellekään helposti vaikka ajattelenkin positiivisesti, mutta viimeistään miniöiden kanssa haluaisin osata. Ja aion hemmotella heidät piloille.

Kehuminen ja kannustaminen on mukavaa ja ilahduttavaa, mutta tärkeintä suhteenne kannalta tulee olemaan oman roolin ymmärtäminen ja sopivan etäisyyden pitäminen (ei toki tarkoita etäisiä ja viileitä). Eli olet kiinnostunut miniästä persoonana, mutta et utele henkilökohtaisia asioita. Olet kiinnostut heidän elämästään, mutta et tee itseäsi osaksi heidän arkea esim. soittelemalla liian usein tai menemällä kylään kutsumatta. Hyvä anoppi rakastaa lastaan, mutta ymmärtää pojan olevan aikuinen ihminen jonka perään ei tarvitse soitella ja josta ei tarvitse huolehtia. Hyvä anoppi välittää miniästään, mutta ymmärtää että heistä ei tarvi tulla sydänystäviä. Hyvä anoppi rakastaa lapsenlapsiaan, mutta ymmärtää että lapsen tärkein suhde on suhde vanhempiinsa. Hyvä anoppi auttaa pyydettäessä, mutta ei tyrkytä ja tuputa apuaan ja neuvojaan. Eli lyhykäisyydessään, hyvällä anopilla on oma elämä ja onnenlähteet, vaikka lapsiaan ja heidän perheitään rakastaakin.

Mun anoppi tapasi kerran ex-mieheni. Oli sen jälkeen kehunut tätä miehelleni maasta taivaaseen, kuinka mukava ja fiksu mies olikaan... vaikka kyseessä tyyppi joka käytännössä täysin hylännyt lapsensa ja nykyinen mieheni hoitaa kaikki isän hommat kun tästä ei siihen ole XD omaa poikaansa ei juuri kehu, eikä pidä yhteyttä vaikka muuten ihan mukava nainen onkin ja meillä ok välit.

Ei mitenkään. Anoppi on suoraan ilmoittanut ettei hyväksy suhdettamme, koska mielestään mies on tossuni alla kun esimerkiksi sovimme keskenämme menoista tekemisistä ym. Meillä ei siis todella kummankaan tarvitse pyytää lupaa mihinkään menoihin ym. vaan tapana kuitenkin pitää toinen kartalla menoista. Anoppi suuttuu esim. siitä, että sovimme miehen kanssa yhdessä milloin vierailemme kotipaikkakunnalla (matkaa siis useampi tunti autolla..) Miehen pitäisi pystyä kuulemma vastaavat menot päättämään ihan itse.

Koskaan en ole anopille pahaa sanaa sanonut, vaikka useasti mieli olisi tehnyt. Jaksan edelleen ihmetellä, miten tuollainen ihminen on saanut niinkin hienon ihmisen kasvatettua kun mieheni..

Kaikesta huolimatta anoppi jaksaa valittaa ulkopuolisille siitä, miten hän on katkera kun ei ole saanut hyvää miniää itselleen..

Ei mitenkään. Hyvin viileät välit meillä. Anoppi ja appi muutenkin viihtyy omissa oloissaan ja ovat epäsosiaalisia metsäläisiä.

.

Ei ikinä mitenkään. Haukkumista ja nälvimistä ja vattuilua sen sijaan tulee tauotta.

Ei ikinä mitenkään. Haukkumista ja nälvimistä ja vattuilua sen sijaan tulee tauotta.

Ei mitenkään, piti lumppuna ja poikansa varastajana jo ekasta päivästä lähtien.

Appivanhempani ovat lajia "sour, miserable people who don't like anyone". Ja mieheni sanoi nämä ironiset sanat omista vanhemmistaan minulle itse.