Miten suhtaudutte alkoholistivanhempiinne? Apua kaivataan.

Yöt ovat nukkumista varten. Pidä puhelin äänettömänä öisin. Voit ilmoittaa, että humalassa ei ole asiaa teille.

Puhelinhäirintää ei ole, mutta tiedän että korkki napsahtaa kun perjantai alkaa. Viikonloppuisin ei viitsitä vierailla, tai ainakin siitä täytyy ilmoittaa jo hyvissä ajoin. Juomisesta ei puhuta, mutta siskon kanssa paheksutaan kovasti. Äiti suuttuu jos sille jotain mainitsee asiasta. Lasta ei voi viedä viikonloppuisin hoitoon, tosi tylsää.

Kännissäkin uskaltaa soittaa (raukkamaisesti) vain silloin, kun kokee että olen hänelle jostakin velkaa eli arvaa, että en kehtaa sulkea puhelinta tylysti. Jos vaikka onkin tehnyt hiljattain jonku suuren palveluksen minulle, niin saatan kuunnella kännijorinoita, mutta hyvin kylmäkiskoisesti, ja lopetan puhelun lyhyeen jollakin verukkeella. Jälkikäteen motkotan ja saatan raivotakin, että ei prkl soittele mulle kännissä... tepsii yleensä muutaman kuukauden, sitten äiti saattaa taas soitella.



Mun äitillä on paha alkoholi- ja lääkeriippuvuus, eikä tietenkään itse myönnä mitään. Kuvittelee olevansa maailman nokkelin, kaunein ja fiksuin kun on jossakin pöllyssä. Siksi se on myös maailman rasittavin ihminen, kun vähänkin saa jotakin " vahvistusta" . Muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi, todella ilkeäksi.



Minusta asiasta kannattaa aina puhua, vaikka hemmetin vaikeaa se on. Tekstiviesti on aika helppo tapa kertoa, ettei tykkää kännisistä yhteydenotoista. Itse harkitsen aina välillä jopa välien katkaisemista kokonaan, kun on ollut huonot ajat. Sitten saattaa mennä taas jokunen hetki paremmin, kunnes seuraava aallonpohja koittaa.



Puhelin kannattaa tosiaan pistää äänettömälle, jos ei halua tulla häirityksi yöllä. Ja hyvin napakasti kannattaa suhtautua, alkoholistin terroriin ei tarvitse alistua.

Joka ei tosin enää sekän vastaa sille.

Tee selväksi, että teitä ei häiritä öiseen aikaan ja että päivällä saa soittaa selvinpäin. Jos soittaa kännissä, sano että soita uudestaan selvinpäin ja katkaise puhelu. Älä kuuntele mitään " just heräsin" tai " oon vähän flunssainen" -selityksiä, joilla ainakin oma äitini selittää epäselvän puheensa...



Mulla oli sama puhelinterroriongelma alkoholistiäitini kanssa. Ei hän onneksi öisin soitellut, mutta päivällä kyllä sekä mulle että miehelleni, myös työpaikalle.



Sanoin, että olen enemmän kuin mielellään hänen kanssaan tekemisissä kun on selvinpäin. Juominen on hänen oma asiansa, mutta siitä ei minun eikä perheeni tarvitse enää kärsiä. Riittää, kun olen koko lapsuuteni joutunut hänen alkoholismiaan kestämään.



Otin tietoisen riskin että äiti loukkaantuu niin ikihyviksi, että yhteydenpito loppuu siihen. No ei loppunut, mutta nyt soittelee sentään ehkä 75% puheluista selvinpäin.

Sinuna laittaisin kännykän yöksi äänettömälle ja vastaisin aamulla viesteihin, jos ne sisältävät jonkin kysymyksen tai muuta asiallista.

Ennen olin huolesta sairaana, mutta kun tajusin etten mahda asialle mitään, niin tavallaan luovutin. Puhelin on nykyään öisin kiinni (ennen oli päällä koska pelkäsin että jos isä tekee itselleen jotain ja soittaa mulle apua pyytäen tai muuten surkutellen niin kuvittelin että mulla on velvollisuus olla aina kuulolla)



Väleissä ollaan, kun on kännissä olen aika kolkko ja tapaamiset lyhyitä. Kun ei ole kännissä niin meillä on ihan mukavaa yhdessä. En enää pode syyllisyyttä enkä jaksa enää kantaa huolta, en voi asialle mitään.



Hän on lasteni isoisä ja toivon että lapset muistavat suhteensa isoisäänsä hyvänä ja lämpimänä.

Juu, se on ihan normaalia, ja kyllä se siitä kun sanot vain että ei saa soittaa, äitisi ymmärtää kyllä ja lopettaa varmasti juomisenki, blaa blaa.

Vierailija:

tai syyllistäminen = zero points. Eli parasta koittaa vaan luovia asian kanssa, käydä kylässä aamupäivisin (tai millon nyt ees pieni mahdollisuus nähdä selvinpäin) ja jos kyselyitä tulee niin kerrot että lapsi pelkää humalaisia tms. jos siis sulla lapsia on. He eivät tapojaan muuta sinun tai lapsesi takia, se on vittumaisen kylmä tosiasia :(. Täytyy vaan yrittää keksiä semmosta yhteistä tekemistä jossa viina ja kännääminen ei ota niin pajon hermoon.

on ihan ok?



Itselle tuli kamalan helpottunut olo, kun juttelin asiasta psykologini kanssa ja se sanoi, että ihan hyvin voi kiristää sillä, että esimerkiksi lapsia ei todellakaan saa kännisenä tavata. Jos ao. alkkis ottaa sen kiristyksenä - niin ei haittaa!



Itse jotenkin vältin noiden kieltojen ääneen sanomista äidilleni, se tuntui joten halpamaiselle, vaikka jälkikäteen ajateltuna miksi ihmeessä? Jos en halua että joku on kännipäissään lasteni kanssa tekemisissä, voin äitinä tällaisia ehtoja asettaa. On sitten alkkiksen oma asia, päättääkö suhteen omiin lapsenlapsiinsa viinan vuoksi, vai yrittääkö tsempata kun pieniä muksuja on läsnä tai tulossa vieraisille.



Meilläkin äitini luokse on pitkä matka, joten sitä aina pelkään että entäs jos se on kännisenä kun menemme sinne ja pitää periaatteessa hypätä samantien autoon ja lähteä ajamaan takas kotiin. Kertaakaan ihan näin huonosti ei ole käynyt (koputtaa puuta) mutta aika huonossa hapessa mummo on joskus ollut. Eipä ole varmaan lapsillekaan kivaa leikkiä krapulaisen ja vanhalle viinalle haisevan mummon lähellä...



Edelleen siis hoen; alkoholisteille kova kovaa vasten, ei niitä sympatia auta!!!



t. joku ketjun alun kirjoittajista, en nyt muista mikä numero

yleisin vaikutus ainakin meillä oli että isäni sanoi että ei tarvi tulla sitten! Eli sitten ollaan pulmatilanteessa että saako lapset tavata ollenkaan isoisäänsä? Heille se on kuitenkin todellinen henkilö joskin vaan vähän omituinen tyyppi... Sympatiaa juu ei tartte jakaa mutta mikä ihme sitten auttais noihin " auttamattomiin" alkkiksiin. Itse vaikka oiskin tehny välit selviks ettei tartte niitä hyviä välejä mut jotenkin tuntuu väärältä riistää ne lapsenlapsilta kun ne ei kuitenkaan osaa arvottaa mikä on oikein ja väärin.

Äitini on ollut alkoholisti jo kauan. Asumme kaukana toisistamme mutta olemme hyvissä väleissä, niin kauan kun hän on selvinpäin. Olen tehnyt sen miljoona kertaa selväksi että en pidä jos hän soittaa päissään ja olen puhunut hänelle monta kertaa että minusta hän juo liikaa ja se vaikuttaa koko perheeseen. Äiti tottakai itse on sitä mieltä ettei hän juo ja joskus jopa inttää vastaan ettei ole humalassa vaikka sillä hetkellä tasan tarkkaan on. Alkoholisti ei vaan itse tajua sitä ja kuvittelee ettei kukaan huomaa mitään, ei haista eikä huomaa puheen ja kokonaisvaltaisen tyylin muutoksesta.



Otimme esikoiseni syntymän jälkeen tosi pahasti yhteen kun menimme ensimmäiselle visiitille mummilaan; äiti oli tottakai humalassa. Loukkaannuin siitä niin että syntyi tosi kova riita. Yritin tolkuttaa äidille etten halua että oma lapseni muistaa mumminsa olleen aina humalassa ja haisseen aina viinalle niinkuin itse muistan lapsuudestani oman äidin. Emme puhuneet muutamaan viikkoon tuon vierailun jälkeen. Itsellä oli niin paha mieli tapahtuneesta että päätin kirjoittaa äidilleni kirjeen. Siitä tuli pitkä ja sanoin siinä YSTÄVÄLLISESTI mutta erittäin jämäkästi ja rehellisesti mitä mieltä olen ja kuinka paljon äidin juominen satuttaa. Pyysin äitiä ottamaan meidätkin huomioon ja pitämään itsestään huolta että lapsellani olisi mummi vielä kymmenenkin vuoden päästä.



Äiti oli hyvin otettu kirjeestä, soitti muutaman päivän päästä sen saatuaan ja kiitteli. Myönsi että kirjeessä oli asiaakin ja että se oli hyvin kirjoitettu. Sen jälkeen välimme hieman paranivat ja luulen että äitini ei juo enää niin paljon. Ainakaan vieraillessa luonamme ei ole ottanut tippaakaan. Vieroitusoireet näkyy toki heti, käsien vapinaa, pään särkyä jne. mutta malttaa olla juomatta ja touhuaa lapsenlapsensa kanssa. Äitini sairastui diabetekseen aika pian kirjeen saatuaan, ehkäpä silläkin oli osansa asiaan. Toki äitini juo vieläkin. Yleisin merkki siitä on " puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä" . Nyt huolestuttaa se, että hän jäi eläkkeelle toukokuussa ja elää toisen " juopon" kanssa joka on sairaseläkkeellä... taidan tietää mitä on luvassa :(



Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!



-ei ole helppoa-

Onpas lohduttavaa että teitä on muitakin samassa jamassa.



Minunkaan äitini ei myönnä, että hän olisi alkkis. Hän juo " vain kaljaa" omien sanojensa mukaan. Ja sitä sitten meneekin. Tosin kyllä hän tempasee liköörit yms. tilaisuuden tullen. Eihän 60 v ja 50 kilosen tarvi paljon juodakaan, että sössöttää. Tuntuu vaan niiiiiin kummalta, ettei aikuinen lukenut nainen tajua myöntää, että hän juo liian usein ja liikaa viinaa ja se on ongelma muille. Hän käy töissä, joten omasta mielestään ei ole alkkis, koska käy säännöllisessä päivätyössä. Lomien jatkoksi saattaa ottaa ns. sairaslomaa, mutta aina löytyy jokin pätevä selitys.



Lapsiamme hoiti kerran 3 tuntia. Oli krapulassa. En ole sen jälkeen pyytänyt enkä pyydä. Mitään muitakaan palveluksia en häneltä ota, joten en jää hänelle velkaa niin kuin joku aiemmin mainitsi.



Näinhän se varmaan on. Täytyy pitää puhelin äänettömällä yöt.



Kiitos kaikille vastauksista ja mukavaa kesää

ap

Ikinä en siis nähnyt hänellä lasia tai mitään, ihmettelin vain että mikähän sille tuli, kun alkoi käyttäytymään n niin kummallisesti. Pelkäsin jopa mielenterveysongelmia :(

Joskus koulupäivät meni murehtiessa etä pitäisikö minun mennä kotiin, kun pelkäsin että hän masentuneena ottaa itsensä hengiltä.

Äitini ei ikinä ole sietänyt minkäänlaista arvostelua, itse hän kyllä voi muita haukkua, kuten esimerkiksi oman isäni, joka on myös kova juomaan.

Esimerkiksi kun olivat meillä kylässä, äiti haukkui humalaisen isäni pystyyn, koska hänen mielestään lasten nähden ei saa olla humalassa.. Voi vittu, millasta tekopyhyyttä, itse juo jos ei ihan yhtä paljon, niin tarpeeksi kumminkin!

Nyt olen mahdollisimman vähän heidän kanssaan tekemisissä, jotenkin viimekertainen vierailu äidin rahan kanssa leveilemisineen ja juomisineen oli liikaa...

mies sanoo odottavansa vaan viestiä, että koska se on telonut itsensä hengiltä. Nyt on kuiva kausi, mutta ans kattoo.

Sieltä saa tehokasta vertaistukea ja vinkkejä myös.

t.alkoholistiäidin tytär täälläkin

he eivät esimerkiksi vastaa puhelimeen kun ovat humalassa mutta eivät toisaalta soittelekkaan humalapäissään.



En voi mennä lasten kanssa heidän luokseen enää kylään. Vaikka menosta olisi ilmoitettu aikaisemmin, on vastassa mitä todennäköisimmin yksi tai kaksi humalaista. Vanhemmat käyvätkin sitten meillä. Suurin piirtein selviä ovat silloin (en päästä sisälle jos ovat humalassa).



Ahdistavaahan tämä on mutta minkäs teet. Joskus joku tuttava ihastelee sitä että vanhempani asuvat niin lähellä. Kuvittelee ettei meillä sitten ole lastenhoito-ongelmia... huoh, mummolle ja vaarille en tule ikinä antamaan lapsia hoitoon.



Kiva kuitenkin tietää etten ole ainoa joka kauhulla odottaa tuota kamalaa puhelua jossa kerrotaan alkoholistivanhemman loukkaantuneen / kuolleen. Koska sehän on tulossa, ennemmin tai myöhemmin.

Raja tulee kaikilla jossain vaiheessa vastaan. Kun lapsena saa/joutuu tarpeeksi elämään alkkisvanhemman oikkujen mukaan, niin aikuisena saa ja pitääkin pistää sille touhulle stoppi!



Meillä äidin kanssa on sovittu, että kännissä ei soitella taikka tulla kylään. Tämä on toiminut jo usean vuoden ajan ja äidin alkoholin käyttö onkin viime vuosina vähentynyt.