Oletteko ajatelleet, että täydellisen parisuhteen löytäminen on mahdotonta ihan kaikille?

Ihminenhän useimmiten haaveilee täydellisyydestä. Haluamme näyttää parhaimmalta mahdolliselta, haluamme asua parhaimmassa mahdollisessa kodissa, tehdä parhainta mahdollista työtä, löytää paras mahdollinen parisuhde.

Se on kuitenkin mahdottomuus, sillä itsestään epävarma kumppani ei koskaan löydä parhainta mahdollista kumppania, sillä hän ei pidä itsestään eikä usko kenenkään muunkaan pitävän. Jos joku löytyy, joka hänestä pitää, ongelmaksi muodostuu joka tapauksessa se, että henkilö ei itse pidä itsestään tarpeeksi ja näkee hyvän parisuhteensa epätäydellisenä, sillä haluaisi olla täydellinen täydelliselle kumppanilleen. Hän myös todennäköisesti uskoo, että toinen pitää silmät auki ja lähtee mitä suurimmalla todennäköisyydellä sen jonkun paremman matkaan, jos vain mahdollista. Ja vaikkei lähtisikään, epävarma ihminen uskoo, että toinen ainakin haluaisi lähteä, mikä onkin hyvin todennäköistä.

Otetaan esimerkkinä todella haluttu kumppani: Useimpien mielestä todella hyvännäköinen sekä kasvoiltaan että vartaloltaan, älyä ja varakkuutta löytyy. Tällainen ihminen on jo niin täydellinen, että hän ei juurikaan välitä enää saada parisuhdetta, sillä kaikki haluavat hänet. Kun joku on saatavilla, sitä ei usein enää tunne tarvitsevankaan. Niin se on.

Eli: Meistä jokainen toivoisi täydellisyyttä, me etsimme täydellisyyttä muista, me haemme koko ajan jotain parempaa joko tietoisesti tai tiedostamatta, mutta emme ymmärrä sitä, että täydellisyys ei tuo onnea. Täydellisyys on tylsää, siinä ei ole mitään haastetta. Kaikki on valmiina, täydellisesti, mikään ei tunnukaan enää miltään. Kun kaikki haluavat juuri sinut, ei se tuo onnea, sillä kun jotain saa liikaa, siihen tottuu ja kyllästyy.

Ihminen kaipaa haasteita. Me uskomme ja väitämme haluavamme täydellisyyttä, mutta se on harhaa.
Jotkut, kuten minä, ymmärrämme, ettei täydellisyys tuo onnea. Suurempi tietoisuus kaikesta tuo onnen - se, että pystyy sanomaan olevansa virheellinen, ei etsi täydellisyyttä, hyväksyy muut ja itsensä, se on se, mikä tuo on onnen ja minkä vuoksi kannattaa taistella. Se ei käy helposti, mutta kun sen pisteen saavuttaa, on vapaa kaikista odotuksista, joita me itse itsellemme ja muille olemme valheellisesti luoneet.