Miksi joku ei muista millainen hän itse oli lapsena?

Okei, ootte yhtä ymmyrkäisinä kuin minäkin. Ap

Kun ei riitä muisti niin pitkälle. Olen "vasta" 29v mutta muisti pätkäisee n.16v asti. Sitä aikaisemmista tapahtumista ei aavistustakaan muutamia yksittäisiä juttuja lukuunottamatta.

Harva todella muistaa. Kyllä ne "muistot" ovat yleensä vanhempien ja isovanhempien kertomia. Ja nekin kertomukset ovat usein ristiriitaisia. Tätini väitti aina, että minä mukamas olin niin kauhean kiltti vauva ja lapsi. Isoäiti taas kertoi aina, miten hankala minua oli saada esim. nukahtamaan päiväunille. Olin kiukkuinen ja kärttyisä. No tätini oli syntyessäni 10-vuotias ja päivät siis koulussa. Isoäiti hoiti minua, joten uskon enemmänkin hänen kertomuksiaan. Sen muistan itse, että olin arka ja ujo ja vierastin jopa sukulaisia, jotka kävivät harvemmin.

Muistan paljon 5v päivistä eteen päin. Jotain muistan myös 3-4v tapahtumista. Muistan tosi paljon kun vertaa vaikka mieheeni. Kivaa oli lapsena.

Samaa olen ihmetellyt. Minä muistan alle 2-vuotiaasta jotain, ja paljonkin alle kouluikäisestä. Ja varhaisin muisto on sellainen jonka kerroin äidille vasta aikuisena, ja äiti vahvisti sen, ihmetteli miten voin muistaa.

Varmaan sellaiset erikoiset elämykset jää mieleen. Mulla on yksi muisto isoisästä joka kuoli kun olin pieni, ja hänen kanssaan olin tosi vähän tekemisissä koska vanhempani erosivat kun olin 2-vuotias, muistoni hänestä on siis ennen sitä eroa talvelta, ja toinen muisto on kesältä kun isä ja äiti olivat vielä yhdessä. Muut varhaisimmat muistot liittyy valokuviin jotka on otettu, ehkä muistan ne siksi että olen nähnyt kuvat, mutta toisaalta, minä muistan sen jonkun tunteen joka oli sillä kuvanottohetkellä, se tilanne oli jotenkin merkittävä pienelle ihmiselle, ennenvanhaan kun kuvia ei räpsitty jatkuvasti.

Mitä tarkoitat lapsena? Alle kouluikäisenä? Alle 3-vuotiaana? Leikki-ikäisenä?

Minulta on häipynyt lähes kaikki muistot ajalta 5 v - ekaluokan loppu, kun menetin isäni. Ekalta luokalta on muutama hutera muistikuva. Epäilen johtuvan traumaattisesta elämäntilanteesta vai onko normaalia alkaa muistaa vasta tuosta eteen päin? Toki muistot ajalta 0-4 vuotta ovat myös aika keppoiset, mutta sen kuvittelisin johtuvan ihan vaan siitä, ettei jaksa muistaa niin kauas. 

lapsen kasvaessaa, hermoverkosto kehittyy. tulee uusiaa yhdeyksiä ja joitain yhdeyksiä häviää. tuollaista taisi olla jossain tiedelehdessä.

Jaa no ihmiset on erilaisia. Mä en muista lähes mitään ennen kouluikää ja alakouluajoiltakin aika vähän. Niin miten mä voisin muistaa, millainen lapsi olin?

Mulla tulee joskus mieleen jotain vanhoja asioita lapsuudesta. Joku haju saattaa aiheuttaa sen että mieleen palaa tilanne jossa haistoin saman hajun. Pääasiassa en kyllä paljoa muista. Jotain muistoja luulin minulla olevan siitä kun olin 1v ja opettelin kävelemään mutta hiljattain paljastuikin että olen nähnyt sen tilanteen vanhempien kuvaamalta videolta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat lapsena? Alle kouluikäisenä? Alle 3-vuotiaana? Leikki-ikäisenä?

Minulle kelpaisi vaikka ihan kouluikäisenä. Ap

Mun mies ei muista juuri mitään lapsuudestaan ja ihan ihmeissään kuuntelee kun siskonsa kertoo hyvinkin tarkkoja juttuja heidän perheen elämästä. Itse muistan myös paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minulta on häipynyt lähes kaikki muistot ajalta 5 v - ekaluokan loppu, kun menetin isäni. Ekalta luokalta on muutama hutera muistikuva. Epäilen johtuvan traumaattisesta elämäntilanteesta vai onko normaalia alkaa muistaa vasta tuosta eteen päin? Toki muistot ajalta 0-4 vuotta ovat myös aika keppoiset, mutta sen kuvittelisin johtuvan ihan vaan siitä, ettei jaksa muistaa niin kauas. 

Ihan kuin miun omasta elämästä, olin pari kuukautta vajaa 5-vuotias kun isäni kuoli ja muisti menee samalla tavalla.. 3-4 vuotiaana on jonkun verran muistoja mutta 5-7 vuotiaana ei oikeestaan mitää ja sen jälkee alkaa taas muistikuvia olemaan

Muistaa tai ei muista, mutta sitä millainen on ollut lapsena ei voi muistaa. Ajattelu ei ole vielä kehittynyt tajuamaan että ihmiset ovat erilaisia, eikä etenkään luotaamaan omaa persoonallisuutta.