Nykyajan vanhemmat: onko väärin komentaa lapsia pitämään pienempää ääntä?

Koulussa on nykyään aivan erilainen meteli kuin ennen. Kyse ei minusta ole vain huonosti kotikasvatetuista lapsista vaan siitä, että koulussa suvaitaan paljon häiriköivämpi käytös kuin ennen. Lapsia innostetaan enemmän kaikkeen luovaan ajatustenilmaisuun, ja se tarkoittaa enemmän ääntä. Ainakin omista lapsistani tuli koulun aloituksen jälkeen paljon meluisampia ja muutenkin levottomampia. Ehkä sama muutos on tapahtunut päiväkodeissakin, en tiedä? Toki voin kotona kehottaa rauhallisempaan käytökseen, mutta koulussa pärjää paremmin, jos ainakin sietää meteliä.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa on nykyään aivan erilainen meteli kuin ennen. Kyse ei minusta ole vain huonosti kotikasvatetuista lapsista vaan siitä, että koulussa suvaitaan paljon häiriköivämpi käytös kuin ennen. Lapsia innostetaan enemmän kaikkeen luovaan ajatustenilmaisuun, ja se tarkoittaa enemmän ääntä. Ainakin omista lapsistani tuli koulun aloituksen jälkeen paljon meluisampia ja muutenkin levottomampia. Ehkä sama muutos on tapahtunut päiväkodeissakin, en tiedä? Toki voin kotona kehottaa rauhallisempaan käytökseen, mutta koulussa pärjää paremmin, jos ainakin sietää meteliä.

Jos tämä on totta, niin en yhtään ihmettele, miksi nykyään puhutaan niin paljon erityisherkkyydestä. Vähemmästäkin metelistä ja päällekäyvästä käytöksestä kärsivät ne luonnostaan hiljaiset ja rauhalliset lapset. Ennen sai sentään tunnilla istua hiljaisuudessa, kun mitään ylimääräistä mökää ei sallittu.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa on nykyään aivan erilainen meteli kuin ennen. Kyse ei minusta ole vain huonosti kotikasvatetuista lapsista vaan siitä, että koulussa suvaitaan paljon häiriköivämpi käytös kuin ennen. Lapsia innostetaan enemmän kaikkeen luovaan ajatustenilmaisuun, ja se tarkoittaa enemmän ääntä. Ainakin omista lapsistani tuli koulun aloituksen jälkeen paljon meluisampia ja muutenkin levottomampia. Ehkä sama muutos on tapahtunut päiväkodeissakin, en tiedä? Toki voin kotona kehottaa rauhallisempaan käytökseen, mutta koulussa pärjää paremmin, jos ainakin sietää meteliä.

Miten opettaja voi enää puuttua mihinkään kun kaikki kurinpito on nykyään kielletty?Kyseessä ei ole suvaitseminen vaan, se että mitään keinoja ei saa käyttää. Nykylapset kuulema traumatisoituu kaikesta.

Ei, kyllä mielestäni lasten häiritsevään käyttäytymiseen pitää puuttua. Lapset toki ovat lapsia ja leikeistä lähtee ääntä, mutta jos leikki on järjetöntä juoksua ja kirkumista, tulee siihen puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa on nykyään aivan erilainen meteli kuin ennen. Kyse ei minusta ole vain huonosti kotikasvatetuista lapsista vaan siitä, että koulussa suvaitaan paljon häiriköivämpi käytös kuin ennen. Lapsia innostetaan enemmän kaikkeen luovaan ajatustenilmaisuun, ja se tarkoittaa enemmän ääntä. Ainakin omista lapsistani tuli koulun aloituksen jälkeen paljon meluisampia ja muutenkin levottomampia. Ehkä sama muutos on tapahtunut päiväkodeissakin, en tiedä? Toki voin kotona kehottaa rauhallisempaan käytökseen, mutta koulussa pärjää paremmin, jos ainakin sietää meteliä.

Jos tämä on totta, niin en yhtään ihmettele, miksi nykyään puhutaan niin paljon erityisherkkyydestä. Vähemmästäkin metelistä ja päällekäyvästä käytöksestä kärsivät ne luonnostaan hiljaiset ja rauhalliset lapset. Ennen sai sentään tunnilla istua hiljaisuudessa, kun mitään ylimääräistä mökää ei sallittu.

Niinpä niin. Mitä olen koulussa käynyt ja kuullut sitä tavanomaista meteliä, niin en itse jaksaisi tuntiakaan. Omat lapseni ovat aika rauhallisia ja tykkäävät keskittyä tekemiseensä, mutta koulu on kyllä opettanut heitä sähläämään paljon enemmän. Ei siellä varmaan oikeasti jaksa, jos ei opi pitämään itsekin älämölöä. Osaksi on varmaan kyse siitä, että opettajilla ei ole enää valtuuksia puuttua oppilaiden käytökseen siinä määrin kuin ennen, mutta toisaalta koko opetus on paljon keskustelevampaa kuin ennen. Ennen opettaja puhui ja lapset kuuntelivat, nykyisin on paljon vaihtelevampaa, eikä opettaja ole enää pelottava auktoriteetti. Se on toisaalta hyvä, mutta hallinta on paljon vaikeampaa.

Kyllä minä komennan huutavia lapsia. Oli ne sitten omia tai vieraita. Vieraat yleensä uskoo heti kun hämmästyvät niin kovin että joku komentaa, vanhemmilleen tuntuu olevan vaikeampi sulattaa asiaa

Mä joudun ja komennan päivittäin lapsiani puhumaan hiljemmalla äänellä, leikkivät vieretysten ja ääni on kova. Lapset 8 ja 5 v.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä komennan huutavia lapsia. Oli ne sitten omia tai vieraita. Vieraat yleensä uskoo heti kun hämmästyvät niin kovin että joku komentaa, vanhemmilleen tuntuu olevan vaikeampi sulattaa asiaa

Vanhemmat tuntuu olevan nykyisin se ongelma. Välillä tuntuu siltä, että vanhemmat järkyttyvät kun pikku Pirkko-Petteriä komennetaan aivan aiheesta. Kerran olen kuullut selityksen että normaali komentaminen traumatisoi lasta eikä lasta koskaan saa komentaa. Kyllä se itse sitten oppii, että mikä on sallittua. Kyllä tulee rankka elämä, jos aina traumatisoidutaan kun jossain joku auktoriteetti komentaa/käskee. Lupaa hyvää kierrettä masennuslääkkeiden kanssa...