Lue keskustelun säännöt.
Ollaan lellitelty lapset pilalle!!
15.07.2016 |
Ensin kerron että meidän lapset on aivan ihania.Ollaan onnellisia ja tyytyväisiä.
Meillä on 4 lasta joita hemmotellaan.Rahaa on riittävästi joten pennuilla on aina siistit ehjät vaatteet ja kengät.
Nytkin kesällä käydään yhdessä metsällä ja siellä on koko porukka 1 veestä-7 veehen.
Saunotaan päivittäin ja siellä käydään aina vuoron perään joka lapsen kanssa niin jää aikaa jutella ja olla.
Kaupassa käydään myös joka mukulan kanssa erikseen ja aina on joku kiva kahvila käynti tms.
Annetaan siis jokaiselle aikaa yksinäänkin.
On pleikat ja tietsikat ja pelit ja koneet.
Pelataan usein lasten kanssa ja ollaan yhdessä.
Meillä on hyvää ruokaa ja herkkuja joka päivä.Lapset osallistuvat kaikkeen koska eletään nyt lapsille ja viihdymme hyvin porukalla.
Kuitenkin lapset tuntuvat tyytymättömiltä.He eivät tunnu arvostavan mitään.
Vaikka koko päivä oltaisiin touhuttu ovat he levottomia illalla ja yleensä painivat ja tulee riitaa.
Jotenkin olettaisi jo arsinkin isoimman arvostavan eleitämme mutta hän ei huomaa kuinka hyvin asiat ovat.
Onko tämä yleistä?
Leluja ei oikein arvosteta ja mikään tavara ei ole tärkeää.
Kuitenkin paine juuri suurissa lapsiperheissä on onnistua ja ottaa jokainen huomioon.
Meille on tärkeää että vaikka lapsia on paljon,heillä on kaikki mitä yhdellä lapsellakin olisi.
Lapsemme ovat ihania,kohteliaita ja reippaita.
Onko turhaa odottaa lapsilta jotakin "kiitollisuutta". Yritetäänkö vaan liikaa?
Kommentit (36)
Lapsille ne vallitsevat olosuhteet ovat normi. Eivät he tajua, kuinka hyvää heidän elämänsä on ennenkuin sitten kun näkevät muutakin. Teidän lapsenne ovat vielä kovin pieniä, antaisin pitää suojatun maailmankuvansa. Riittää, että peruskohteliaisuutta ja kärsivällisyyttä sekä toisten huomioimista harjoitellaan ihan normi arjen tilanteissa.
Kiittänevät sitten aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osoitatko sinä miehelle ääretöntä kiitollisuutta, kun saat orgasmin?
Jos et, niin pidät asiaa luonnollisena eli orgasmi kuuluu rakasteluun, se ei ole mikään ekstra, jonka mies armollisesti sinulle suo.
Lapsesi pitävät toimintaanne normaalina perhe-elämänä, ei siitä tarvitse olla kiitollinen. Enkä näin aikuisena ymmärrä, että miksi lapsen tulisi olla kiitollinen vanhemmilleen tavallisesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ristiriitaista. Päätä ainakin ensin, oletteko tyytyväisiä ja onnellisia vai tyytymättömiä ja riitaisia.
No siis ei tässä mitään kummempaa hätää ole, joskus lapset on vaan niin levottomia vaikka koko päivä touhuttu ja vaativat meiltä aina huomiota..ja jos sitä eivät saa rupeavat sitten riiheemään.
Perusolotila on kuitenkin sellainen tyytyväinen ja onnellinen.
Mut voiko noin pieniltä vaatia jotain tyytyväisyyttä..
Viepä ne jonekkin köyhään maahan reissuun. Alkaa silmät aueta eri tavalla kuin jos niistä lehdistä lukisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ne vallitsevat olosuhteet ovat normi. Eivät he tajua, kuinka hyvää heidän elämänsä on ennenkuin sitten kun näkevät muutakin. Teidän lapsenne ovat vielä kovin pieniä, antaisin pitää suojatun maailmankuvansa. Riittää, että peruskohteliaisuutta ja kärsivällisyyttä sekä toisten huomioimista harjoitellaan ihan normi arjen tilanteissa.
Kiittänevät sitten aikuisena.
Kiitos!Yritetään kuitenkin parhaamme että noista kasvaisi hyviä aikuisia ja saisivat paljon kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ymmärrän ihan täysin pointtisi tuossa jutussa. Meillä jo isot lapset mutta muistan tuon saman tunteen ja ajatukset, että lapset eivät arvosta ja ole kiitollisia, vaikka annan heille "kaiken". Ja kun tiesi miten vähälle moni lapsi jää, eihän lapset sitä tosiaan ymmärrä. Mutta siis ymmärrän ajatuksesi, en muuta osaa sanoa.
En nyt tajua; lapsesi ovat ihania kohteliaita ja reippaita mutta silti ei ole ihan hyvä? Mulla on kolme lasta enkä todellakaan voi olla julistamassa missään heidän reippauttaan ja hyvyyttään. En ymmärrä mitä lapsiltasi odotat, lapsiahan he ovat. Luulisi reippauden ja hyvän käytöksen riittävän oikein hyvin. Itse muuten olen nuorimmaiseni 6v kanssa päättänyt alkaa sunnuntaisin käymään jumalanpalveluksessa (!) että opitaan olemaan kun ollaan jo yhdet häät ja yhdet hautajaiset seremonian osalta tässä kesän kuluessa sössitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Touhuatte koko päivän". Hmm. Lasten on myös hyvä oppia olemaan yksin ja keksimään keskenään tekemistä. Olisiko heillä liikaa virikkeitä?
Lapsesi ovat niin pieniä, etteivät he vielä "luonnostaan" kykene asettumaan toisten ihmisten asemaan siinä määrin, että osaisivat osoittaa kiitollisuutta. Moraalin kehitystä voi nopeuttaa keskusteluja käymällä, mutta samalla otat riskin, että lapsesi alkavat tuntea syyllisyyttä, kun tulevat tietoiseksi siitä, mistä heidän sinun mielestäsi tulisi olla kiitollisia. On täysin normaalia tuntea myös vihantunteita omia vanhempiaan kohtaan. Olemalla täydellisen läsnäoleva vanhempi, et voi koskaan välttyä siltä, että ristiriitaisia tunteita herää lapsissasi elämää ja läheisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun joskus 6-vuotiaana havahduin huomaamaan, että äitini teki tosi paljon vuokseni, ja häpesin kaikkea turhaa kiukutteluani. Tämä siis tapahtui ihan yhtäkkiä. Olin paljon mietiskelevä lapsi, monella huomio tulee varmaan vasta paljon myöhemmin.
Vielä paljon, paljon myöhemmin tajusin, että isäkin teki paljon takiani ansaitsemalla rahaa ja huolehtimalla kaikesta. Ei ollut sillä tavalla lämmin ihminen.
Itselläni on vain yksi, hemmoteltu 7-vuotias lapsi. Hän ei todellakaan tajua olla kiitollinen vielä yhtään mistään, vaan kiukuttelee jos ei koko ajan "tehdä hauskaa". Annan kiukutella - turha opettaa kiitollisuutta, ja kyllä lapselle on hyvä huomata, ettei kaikki aina mene oman mielen mukaan. Vaadin kyllä ihan liian vähän, en pakota siivoamaan omaa huonetta ja semmoista :(
Niin.Kuten sanoitte tämä on ristiriitaista.
Musta tuntuu että meillä on paineet tehdä kaikki hyvin koska ollaan kuin luupin alla.
Aina ne tuntuu että ne on meidän lapset joita tarkkaillaan.Pienikin virhe ja sukulaiset on hyvillään että kattokaa nyt,ei ne pärjää niiden kanssa.
Ollaan ihan tyytyväisiä näin omassa porukassa ja täällä olissa touhuissa ja sitten arvostellaan käydäänkö tarpeeksi siellä ja täällä ja tuolla.
Toisaalta just olettasi että lapset arvostaisivat tätä kaikkea natisematta mutta mistä niillä olisi vertailukohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just toi siivoaminenkin.Pyydän vain keräämään leluja ja siitäkin joudun sanomaan useasti,vaikken muuta pyydä.On ne tosi kilttejä...taidan tosiaan vaan vaatia liikaa.
Ne lapset luulee, että vietätte aikaa niiden kanssa, koska itse niin haluatte ei erityisenä palveluksena lapsille itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just toi siivoaminenkin.Pyydän vain keräämään leluja ja siitäkin joudun sanomaan useasti,vaikken muuta pyydä.On ne tosi kilttejä...taidan tosiaan vaan vaatia liikaa.
Ei kukaan lapsi opi siivoamaan mikäli sitä siivoamista ei lapselle opeteta: opetetaan järjestyksen pito ikäkausien mukaan, opetetaan milloin on sopiva hetki päivästä siivoukselle jne.
Jos et ole näitä tehnyt ja pyydät lasta siivoamaan, on se suunnilleen yhtä hyödyllistä kuin jos pyytäisit taitavaa paviaania siivoamaan: ihan liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tajua; lapsesi ovat ihania kohteliaita ja reippaita mutta silti ei ole ihan hyvä? Mulla on kolme lasta enkä todellakaan voi olla julistamassa missään heidän reippauttaan ja hyvyyttään. En ymmärrä mitä lapsiltasi odotat, lapsiahan he ovat. Luulisi reippauden ja hyvän käytöksen riittävän oikein hyvin. Itse muuten olen nuorimmaiseni 6v kanssa päättänyt alkaa sunnuntaisin käymään jumalanpalveluksessa (!) että opitaan olemaan kun ollaan jo yhdet häät ja yhdet hautajaiset seremonian osalta tässä kesän kuluessa sössitty.
Tääkin taas.Kuinka ootte sössinyt?Jotenkin ihan oikeasti vai vaan ettei lapsi käyttäytynyt kuin aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Niin.Kuten sanoitte tämä on ristiriitaista.
Musta tuntuu että meillä on paineet tehdä kaikki hyvin koska ollaan kuin luupin alla.
Aina ne tuntuu että ne on meidän lapset joita tarkkaillaan.Pienikin virhe ja sukulaiset on hyvillään että kattokaa nyt,ei ne pärjää niiden kanssa.
Ollaan ihan tyytyväisiä näin omassa porukassa ja täällä olissa touhuissa ja sitten arvostellaan käydäänkö tarpeeksi siellä ja täällä ja tuolla.
Toisaalta just olettasi että lapset arvostaisivat tätä kaikkea natisematta mutta mistä niillä olisi vertailukohta.
Ei sukulaisista kannatta välittää, te elätte omaa elämäänne. Jos lapset ja vanhemmat voivat hyvin, se on pääasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just toi siivoaminenkin.Pyydän vain keräämään leluja ja siitäkin joudun sanomaan useasti,vaikken muuta pyydä.On ne tosi kilttejä...taidan tosiaan vaan vaatia liikaa.
Ei kukaan lapsi opi siivoamaan mikäli sitä siivoamista ei lapselle opeteta: opetetaan järjestyksen pito ikäkausien mukaan, opetetaan milloin on sopiva hetki päivästä siivoukselle jne.
Jos et ole näitä tehnyt ja pyydät lasta siivoamaan, on se suunnilleen yhtä hyödyllistä kuin jos pyytäisit taitavaa paviaania siivoamaan: ihan liikaa vaadittu.
Joo siis en ajattele että vaadin liikaa kun laitan ne siivoamaan,artikuloin huonosti.Tarkoitin et vaadin siitäkin et pitäs tapahtua heti.
Meillä lapset siivoavat,on pakkokin opettaa kun niitä on noin monta.On sitten hyötyä niistä tulevaisuudessa.
Ovat kyllä just kaikessa mukana,siivouksessa,ruoan laitossa,leikkaavat nurmikkoa,korjaavat apuna tavaroita ja vehkeitä.Jotenkin vaatisin että huomaisivat tämänkin,että saavat olla mukana kaikessa!
Minä en aikoinani saanut olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.Kuten sanoitte tämä on ristiriitaista.
Musta tuntuu että meillä on paineet tehdä kaikki hyvin koska ollaan kuin luupin alla.
Aina ne tuntuu että ne on meidän lapset joita tarkkaillaan.Pienikin virhe ja sukulaiset on hyvillään että kattokaa nyt,ei ne pärjää niiden kanssa.
Ollaan ihan tyytyväisiä näin omassa porukassa ja täällä olissa touhuissa ja sitten arvostellaan käydäänkö tarpeeksi siellä ja täällä ja tuolla.
Toisaalta just olettasi että lapset arvostaisivat tätä kaikkea natisematta mutta mistä niillä olisi vertailukohta.Ei sukulaisista kannatta välittää, te elätte omaa elämäänne. Jos lapset ja vanhemmat voivat hyvin, se on pääasia.
Kiitos,voi kun tämän aina muistaisi.
Juu, yrität liikaa. Minulla on meidän lasten suhteen sama olo. Aineellisista asioista ei tarvitse pihdata, näitä kyllä rajataan, jotta oppivat järkeviksi. Silti tuntuu, että lapset eivät esim osaa huolehtia ja iloita leluistaan vaan aina pitäisi olla saamassa jotain uutta.
Esim.just oltiin huvipuistossa, yksi lapsista kiukutteli koko loppuillan kun ei saanut oikeaa lelua arvalla. Sai huvitella, herkkuja jne. Kyllä oli kiittämätön.
Erityisesti tämä käytös jurppii minua, koska olen elänyt niukan lapsuuden, jossa perusasioistakin oli pulaa.
Onpa ristiriitaista. Päätä ainakin ensin, oletteko tyytyväisiä ja onnellisia vai tyytymättömiä ja riitaisia.