Mitä tehdään ja millasta on mll n perhekahvilassa?

Sit juodaan kahvit ja jutellaan lisää ja lähdetään kotiin.

pienemmät on....

äidit (isiä en oo siellä koskaan tavannu) juo kahvia ja tutustuu toisiinsa tai juttelee kaverinsakanssa :)

ei siellä sen kummempaa, ihan mukavaa ollu ne muutama kerta mitä oon päässyt käymään.

välillä on ohjelmaa, eli puhuja tai vierailija. Samalla juodaan kahvia ja lapset mekastaa ympäriinsä. Toisinaan taas vain keskustellaan keskenään kahvikupin ääressä.



Perhekahvilan vetäjänä suosittelen:) Uudet on aina tervetulleita ja ainakin meillä heidät otetaan ilolla vastaan.

Mutta varaudu siihen että siellä saatetaan esim. myös leikkiä jotain loruleikkejä ja vauvan laulatusta :-D



Ei siinä muuten mitään, mutta en osaa laulaa, ja kaiken lisäksi minulle kaikki nämä suomalaiset lasten laulut ovat tosi vieraita näin ulkosuomalaisena. Eli olin ihan pihalla koko hommasta, mutta kun en kehdannut jättäytyä ainoana myöskään pois siitä kun ringissä alettiin laulaa näitä. Ja minä tollo en edes tiennyt että missä kohtaa olisi pitänyt alkaa taputtaa vauvan käsiä yhteen ja laittaa kädet pään yläpuolelle jne. :-DDD



Mutta muuten oli ihan kivaa :-)

Mistä saisi selville onko muuta tarjolla kun seurakunnan kerhoja? Kaupungin kotisivuilla ei ole näkynyt mainintoja. Joku mammakahvila tms vois olla hyvä kunhan tästä kotia jään.

Hassu piirre meidän kahvilassa on, että jotkut äidit leipovat sinne tarjottavaa ja jaksavat valittaa, kun kaikki eivät sitä tee. Aina on jotain suolaista ja makeaa kahvin lisäksi. Näistä maksetaan, jos halutaan ottaa. Itse en ole vielä kertaakaan leiponut, enkä aiokaan. Silti katson, että minulla on oikeus käydä kahvilassa ja ostaa noita tarjoamuksiakin. MLL:han sitä pitää yllä eivätkä nämä äidit.



Kerran oli hauskaa, kun taas kilvan kehuttiin, että kylläpäs Nico-Petterin äiti on taas leiponut hyvää... Äiti oli otettu. Hän kun oli opetellut leipomista kotona ollessaan. Leipomus oli raaka ja maistui aivan ruokasoodalle ja leivinjauheelle. Kukaan ei viitsinyt kertoa totuutta.



Teki mieli arvostella vaihteeksi toisia, kun aina ovat valittamassa, että miksi minä en leivo kahvilaan. Osaan leipoa, että ei se siitä ole kiinni, mutta minusta on kivempi vain käydä kahvilassa ja voishan noilla kahvimaksuilla ostaa kaupanpullaakin;)

Vierailijat ovat esim. kirjastosta (esittelee lastenkirjoja), neuvolan th puhumassa jostain aiheesta, suuhygienisti, päivähoidonjohtaja jne. Joskus on kaupallista ohjelmaa, esim. lastenvaate- tai kantoliina/kestovaippaesittelijä. Ostopakkoa ei tietenkään ole :o)



Muuten lapset leikkivät ja aikuiset juttelevat keskenään, sitten kahvitellaan (maksua vastaan myös pientä syömistä). Ja taas lapset leikkivät. Lopuksi kerätään yhdessä lelut.



Mukavaa on ollut, ja minäkin toimin nykyään vetäjänä. Meillä perhekahvila on aamupäivisin. Ihanaa kun on joku ei-uskonnollinen paikka lapsille, seurakunnan perhekerhoon en menisi suin surminkaan (kaksi kertaa yritin mutta aina se uskonnon tuputus tökki).



Rohkeasti vain mukaan! Aluksi voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi vaikka vetäjänä yritän ottaa uudetkin juttuun mukaan. Mutta kun uskaltaa rohkeasti ottaa osaa keskusteluun, ystävystyy kyllä pian. Eikä hiljaisiakaan kieroon katsota, eivät kaikki niin hae seuraa itselleen vaan lähinnä tekemistä lapselleen.