Lue keskustelun säännöt.
Aloitteen tekemisen vaikeus parisuhteessa
15.07.2016 |
Haluaisin ulkopuolista näkökulmaa meidän parisuhteen ongelmaa. Me ollaan oltu 10,5vuotta naimissa ja meillä on aina ollut ongelmana se että minä (nainen) en ole uskaltanut ottaa aloitetta muutamia harvoja kertoja lukuunottamatta. Ja tarkoitan aloitteen teolla hellyyden osoituksen lisäksi seksuaalista kanssakäymistä. Olen aina ollut ujo ja mulla on ollut huono itsetunto. Lapsuuden kodissa ei osoitettu hellyyttä. Kun aloin seurustella mieheni kanssa itsetuntoni kohosi ja aloin hyväksymään itseni. Seurusteluaika oli ihanaa ja hellyyttä oli mutta harvemmin minun aloitteesta. Muu seksuaalielämä alkoi kun menimme naimisiin. Ja kun menimme naimisiin loppui se samanlainen hellyys ja läheisyys kuin seurusteluaikana. Se oli kova kolaus itsetunnolleni. Meidän seksuaalielämä oli aluksi todella kiusallista itselleni en oikein uskaltanu tehdä mitään. Mieheni sen sijaan on rohkeampi ja kokeilun haluinen. Nyt yhteiselon myötä omatkin estoni ovat hälventyneet vaikkakin hävettää edelleen. Puhuimme silloin mieheni kanssa että kaipaan hellyyttä ja sitten sitä tuli elämään enemmän. Meille on syntynyt muutama lapsi ja sen vuoksi olen ollut ajoittain väsynyt ja on ollut hektistä arkea. Nyt muutaman vuoden ajan meillä on ollut riitoja siitä kun minä en ole ottanut aloitetta hellyyden enkä seksin kanssa. Mies ajattelee että minua ei kiinnosta kun en ota aloitetta mutta se ei johdu siitä vaan siitä että olen edelleen se sama ihminen kuin ennen,minä en uskalla,häpeän itseäni. Ymmärrän hyvin että se voi näyttää siltä.. Haluaisin hirveästi olla semmonen että pussailisin ja halaisin vapautuneesti. Olen puhunut miehen kanssa kuinka häpeän ja mies on sanonut että voin turvallisesti harjoitella sitä hänen kanssa. Silti se ei onnistu.. Onkohan mulla jokin tunnelukko? Rakastan miestäni ja haluaisin hänelle vain hyvää! Olen väsynyt riitoihin.. Onko muilla kokemusta tällaisesta ja miten olette päässeet siitä yli?
Kommentit (9)
Vaikea antaa neuvoa, kun parisuhdekin on jo noin pitkä ja lapsia useampi. Jos et ole oppinut luottamaan noin pitkämieliseen mieheen tässä ajassa, niin ongelmasi itsetunnon kanssa on varmaan niin syvällistä laatua, että tarvitset terapeutin apua. Pitkää sellaista.
Terapiasta on ainakin ollut itselleni valtavasti hyötyä, mutta työ on hidasta ja uuvuttavaa, kun pitää yrittää rakentaa koko persoonansa uudelleen kasaan. Nyt se kuitenkin palkitsee ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 vielä.
Itse kaipaan ja annan paljon hellyyttä. Se tulee minulta luonnostaan. Uskon että lapsuuden kokemukset eli vanhempieni ja isovanhempieni hellyyden osoitukset ovat auttaneet tässä. Edelleenkin vanhat isovanhempani saattavat halata tai silitellä toisiaan julkisesti. Samoin saan halauksen veljeltäni kun nähdään jne =)
Niin tuttua. Meidän parisuhdetta painaa sama ongelma. Minua auttoi jo paljon että vaimo uskaltautui kertomaan, että hänestä on noloa "joutua" tekemään aloite itse. Mielelläni kyllä puhuisin asiasta enemmänkin kun itselle se vaan on niin käsittämätöntä. Miksei uskaltaisi näyttää haluaan rakkaalleen varsinkin kun on kyse omasta aviomiehestä ja lasten isästä eikä mistään salarakkaasta? Itselle kun kaikenlaiset läheisyyden ja hellyydenosoitukset ovat olleet normaalia arkea jo lapsuudesta asti.
En voi kuin koittaa rohkaista sinua yrittämään. Jos olette olleet noin pitkään yhdessä ja lapsetkin tehneet, niin eiköhän miehesi ole sinut nähnyt parhaimmillasi ja huonoimmillasi. Ja jos hän edelleen sinun kanssa haluaa elää ja rakastella, niin eiköhän ole päivän selvää, että hän rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Mitä pahaa voisi tapahtua jos yrität? Kyllä se miehesikin haluaisi varmasti tuntea itsensä joskus halutuksi.
Ja suosittelen myös terapiaa. Jos ei parina, niin sitten yksin. Oma vaimoni ei sellaiseen kehtaa mennä, mutta yritä sinä. Sitä vartenhan niitä ammattilaisia on, että heiltä voi apua hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän johtuu hyvin pitkälti siitä asiasta, että sinun vanhemmillasi ei ole ollut hellyyttä parisuhteessa. Olet kopioinut parisuhteen mallin vanhemmistasi.
Niin se aloitteenteko tuntuu vain nololta.. Vaikka tiedän että mies tykkäisi että tekisin aloitteen niin jotenkin alintajunnasta tulee se et mitä jos tulen torjutuksi.. vaikka varmasti en tule. Siitä pitäisi päästä yli. Jotenki ne keskustelut siitä etten tee aloitetta on saanut vieläkin ahtaammalle itseni. Ehkä ois parempi käydä keskustelemassa jonkin ulkopuolisen hlön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin miestä. En vain osannut osoittaa entiselle minkäänlaista hellyyttä. .. häpesin ja tuntui pahalta. Nykyistä haluan jatkuvasti ja koskettaminen sekä pussaaminen tuntuu luonnolliselta. Mitään ei tarvitse hävetä..
Miksi häpeät itseäsi?
Sinulla on mies jonka kanssa olette tehneet lapsia, hän on varmasti nähnyt sinut joka puolelta fyysisesti. Hän on varmasti nähnyt myös kuinka olet ollut väsynyt, hiukset sekaisin valvoneena lasten kanssa. Samoin sinä hänet.
Ei tarvitse hävetä! Mene alasti peilin eteen ja katso itseäsi. Sellaisena miehesi näkee sinut :)
Annatko hellyyttä lapsillesi? Haleja, silityksiä, syliin ottamista, pään silitystä?