Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi?
12.07.2016 |
Kaipaisin näkökulmia aiheeseen "iltatähti".
Aina ollaan puhuttu, että kaksi lasta toivotaan ja halutaan. Saimme haluamamme. Nyt nuorempi menee eskariin, isompi kouluun.
Itselläni tulee kierukka tiensä päähän ja se on aiheuttanut meille ajatuksia kolmannen lapsen mahdollisuudesta...
Järjellä ajateltuna en ymmärrä, miksi haluaisin siihen rumbaan uudestaan. Ei se valvominen ja vauvanhoito niin auvoisaa ollut. Toki meillä oli sitten kaksi vaippaikäistä yhtä aikaa.
Mutta joku sanoo, että joo. Rahatilannekin on hyvä, parisuhde oikein hyvä.
Harmittaakohan kolmosta, jos ikäero on tuollainen? Jaksaakohan sitä samalla tavalla kuin alta kolmekymppisenä? Harmittaako jos ei kokeilla? Onko kaikki muutkin +35-ikäiset aina sitä viimeistä vauvaa vailla?
Kommentit (19)
Tuskinpa sitä kolmosta se ikäero mitään haittaa, jos siitä ei itse numeroa hänelle tee. Mä tiedän monta perhettä, jossa lapsilla on isot erot eikä kukaan ole välittänyt mitään. Parhaan ystäväni siskokin on häntä 11v vanhempi, mutta tosi läheisiä ovat aina olleet eikä enää tässä iässä (+30v) sitä eroa huomaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olette lapset tehneet. Kyllä, kyllä moni 35-vuotias haaveilee vauvasta, koska se on yleensä ensimmäinen tai toinen lapsi.
Ei ihme, että Suomessa on alhainen syntyvyys, jos lähes kolmekymppinen on nuori lapsentekijä.
Ehdottomasti vielä kolmas, jos siitä haaveilette! Meillä ihan sama tilanne: kolmas syntyi sinä kesänä, kun kakkonen meni eskariin ja esikoinen toiselle. Itse olin silloin 35, ihan Melkerin jo 36. Pienin täytti nyt juuri kaksi ja tämä on ihanaa! Ei ole ollut yhtään rankkaa ja nautin täysillä, kun nyt on vain yksi pieni perheessä. Sisarukset tykkäävät valtavasti pienestä ja hauska kolmikko ovat. Ihan paras kokoonpano!
Esikoisen syntyessä olin 28 ja toisen 29, en siis nuori silloinkaan.
Käytännöllisenä ihmisenä sanoisin myös, että kolmanteen lapseen kannattaakin tähdätä hieman ikäeroa, jos mahdollista, ettei mene perheen molemmat autot vaihtoon jne.
Eikä ole toisaalta sellaista kateutta kuin pienemmillä?
Isommille olisi mukavaa, kun äiti on kotona alaluokkien aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vielä kolmas, jos siitä haaveilette! Meillä ihan sama tilanne: kolmas syntyi sinä kesänä, kun kakkonen meni eskariin ja esikoinen toiselle. Itse olin silloin 35, ihan Melkerin jo 36. Pienin täytti nyt juuri kaksi ja tämä on ihanaa! Ei ole ollut yhtään rankkaa ja nautin täysillä, kun nyt on vain yksi pieni perheessä. Sisarukset tykkäävät valtavasti pienestä ja hauska kolmikko ovat. Ihan paras kokoonpano!
Entä jos ap:n kohdalla vauvan kanssa olisikin rankkaa, eivätkä vanhemmat sisarukset tykkää ollenkaan uudesta tulokkaasta?
Jos perhe on nyt toimiva ja onnellinen, kannattaako ottaa riski?
Mä olen 36 ja mietin joka päivä vieläkö jaksaisin yhden. Nuorin on 7v, joten aika hyvin on jo tottunut tähän helppoon elämään, mutta mutta... Olisi se vielä yksi ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vielä kolmas, jos siitä haaveilette! Meillä ihan sama tilanne: kolmas syntyi sinä kesänä, kun kakkonen meni eskariin ja esikoinen toiselle. Itse olin silloin 35, ihan Melkerin jo 36. Pienin täytti nyt juuri kaksi ja tämä on ihanaa! Ei ole ollut yhtään rankkaa ja nautin täysillä, kun nyt on vain yksi pieni perheessä. Sisarukset tykkäävät valtavasti pienestä ja hauska kolmikko ovat. Ihan paras kokoonpano!
Entä jos ap:n kohdalla vauvan kanssa olisikin rankkaa, eivätkä vanhemmat sisarukset tykkää ollenkaan uudesta tulokkaasta?
Jos perhe on nyt toimiva ja onnellinen, kannattaako ottaa riski?
No jos ei mitään riskiä ota, niin ei paljon saakaan. Mutta pessimisti ei tietysti pety. Jos perhe on nyt onnellinen, niin miksi eivät uudesta perheenjäsenestä tykkäisi?? Itse ajattelin sen niin, että paremmin ei voisi enää syntyvälle lapselle käydä, kuin saada noin mahtavat isosisarukset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 32 kun sain esikoisen, 39, kun sain tokan ja kuopus syntyi, kun olin 42. Nyt olen tyytyväinen, lapsiluku on täynnä.
Et taida olla valmis kolmanteen lapseen, koska joudut kyselemään sitä ulkopuolisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vielä kolmas, jos siitä haaveilette! Meillä ihan sama tilanne: kolmas syntyi sinä kesänä, kun kakkonen meni eskariin ja esikoinen toiselle. Itse olin silloin 35, ihan Melkerin jo 36. Pienin täytti nyt juuri kaksi ja tämä on ihanaa! Ei ole ollut yhtään rankkaa ja nautin täysillä, kun nyt on vain yksi pieni perheessä. Sisarukset tykkäävät valtavasti pienestä ja hauska kolmikko ovat. Ihan paras kokoonpano!
Entä jos ap:n kohdalla vauvan kanssa olisikin rankkaa, eivätkä vanhemmat sisarukset tykkää ollenkaan uudesta tulokkaasta?
Jos perhe on nyt toimiva ja onnellinen, kannattaako ottaa riski?
No jos ei mitään riskiä ota, niin ei paljon saakaan. Mutta pessimisti ei tietysti pety. Jos perhe on nyt onnellinen, niin miksi eivät uudesta perheenjäsenestä tykkäisi?? Itse ajattelin sen niin, että paremmin ei voisi enää syntyvälle lapselle käydä, kuin saada noin mahtavat isosisarukset!
Riskitkin kannattaa arvioida, varsinkin, kun tässä pelataan nyt muidenkin elämällä, kuin vain omalla. Kestääkö parisuhde? Entä talous? Jaksaako vielä huomioida vanhemmat lapset vai jäävätkö syrjään vaikean vauvan vaatiessa kaiken huomion? Entä pääseekö enää tulevaisuudessa työelämään kiinni? Hyvä jos teillä on kaikki mennyt hyvin, mutta jokainen ei voi voittaa lotossa.
Ota joku toinen ehkäisy käyttöön ja harkitse asiaa vielä. Kuulostat siltä, että tarviit vielä lisäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vielä kolmas, jos siitä haaveilette! Meillä ihan sama tilanne: kolmas syntyi sinä kesänä, kun kakkonen meni eskariin ja esikoinen toiselle. Itse olin silloin 35, ihan Melkerin jo 36. Pienin täytti nyt juuri kaksi ja tämä on ihanaa! Ei ole ollut yhtään rankkaa ja nautin täysillä, kun nyt on vain yksi pieni perheessä. Sisarukset tykkäävät valtavasti pienestä ja hauska kolmikko ovat. Ihan paras kokoonpano!
Entä jos ap:n kohdalla vauvan kanssa olisikin rankkaa, eivätkä vanhemmat sisarukset tykkää ollenkaan uudesta tulokkaasta?
Jos perhe on nyt toimiva ja onnellinen, kannattaako ottaa riski?
No jos ei mitään riskiä ota, niin ei paljon saakaan. Mutta pessimisti ei tietysti pety. Jos perhe on nyt onnellinen, niin miksi eivät uudesta perheenjäsenestä tykkäisi?? Itse ajattelin sen niin, että paremmin ei voisi enää syntyvälle lapselle käydä, kuin saada noin mahtavat isosisarukset!
Riskitkin kannattaa arvioida, varsinkin, kun tässä pelataan nyt muidenkin elämällä, kuin vain omalla. Kestääkö parisuhde? Entä talous? Jaksaako vielä huomioida vanhemmat lapset vai jäävätkö syrjään vaikean vauvan vaatiessa kaiken huomion? Entä pääseekö enää tulevaisuudessa työelämään kiinni? Hyvä jos teillä on kaikki mennyt hyvin, mutta jokainen ei voi voittaa lotossa.
Tähän voi kyllä vaikuttaa aika paljon itsekin! Tietenkin syntyvä lapsi voi olla vaikka sairas, mutta sairastua voi myös joku muu perheenjäsen ja onnettomuuksiakin sattuu... Täysin varman päälle ei voi pelata. Mutta tavalliseen vauva-arkeen kyllä vaikuttaa oma asennekin! Ei yksi vauva nyt niin rankka ole! Etenkin, kun perheen muut lapset ovat jo omatoimisia jne. Ja se vauvavuosi on niin lyhyt! Se on oikeasti ohikiitävä hetki, kun tämä uusin tulokas on pieni! Kyllä aikuinen ihminen pystyy huomioimaan isommatkin lapset ja kolmannen kohdalla harva äiti ja isä on enää niin kädetön, että ei pärjäisi vauvan kanssa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Se kolmas kulkee kyllä aika sujuvasti mukana muun perheen elämässä! Sinusta ei ehkä siihen ole, mutta jotenkin musta tuntuu, että ap:sta olisi!
Tää on niin tyypillistä, että tällä palstalla yhden tai kahden lapsen äidit kehottavat ap:tä laittamaan piuhat poikki jne. Varoitetaan, että uusi vauva voisi pilata perhedynamiikan jne. Itse ajattelen, että ap nimenomaan kysyy niiden kokemuksia, jotka ovat saaneet vielä kolmannen hieman isommalla ikäerolla! Hän itse tietää varmaan varsin hyvin, millaista on olla kahden lapsen äiti...
Meillä kaksi vanhempaa lasta syntyivät 1,5 vuoden ikäerolla ja nyt tämä kolmas 12 vuotta esikoisen jälkeen.
On ollut ihanaa kokea vielä kerran se kaikki alusta asti. Raskaus, synnytys ja se huumaavan tuoksuinen pieni käärö.
Aika vain on kiitänyt hurjaa vauhtia ja kuopuksen vauvavuosi lähenee loppuaan. Nyt hän on valloittava pieni ihminen, ihan oma persoonansa. Yhtä ainutlaatuinen kuin isot sisaruksensa.
Ja mikä parasta tämä iso ikäero. Vanhemmat lapset eivät koe pientä kilpailijana vaan ovat ottaneet hänet oikein hyvin vastaan.
Myönnettävä on että raskausaika, synnytys ja yövalvomiset on kuluttaneet enemmän kuin nuorempana. Mutta eivät kuitenkaan liikaa. Ja yhden pienen kanssa jaksaa kuitenkin paremmin kuin kahden pienen.
Me tehtiin se kolman, vaikka juuri kaikki oli helpottanut lasten kanssa ja arki rullasi tasaista tahtia. Täytyy sanoa, että osittain kadun. Vaikka kolmas vauvamme on maailman suloisin pieni pullukka, ja hänen kanssaan on helppo mennä ja tulla, niin kolmas lapsi kyllä lisää kaiken tarvetta:
Mahtuuko autoon kolme lasta? Mahtuuko kotiin kolme lasta, onko kaikille oma huone? Rahaa tarvitaan etenkin sitten teini-iässä paljon enemmän. Onko meillä aikaa kaikille tasapuolisesti, aikaa kaikkien harrastuksille? Onko meillä hoitajia kaikille kolmelle?
Me, vaikka järkeviä ja vastuuntuntoisia aikuisia olemmekin, emme nähneet kristallipallosta mitä tuleman pitää ja riski olikin aika iso. Paluuta siihen, että lapset saa hoitoon ja meillä olisi kahdenkeskistä aikaa, ei enää ole. Se surettaa eniten. Miehen työkuviot muuttuivat hieman ennen kuin vauva syntyi, joten olen hyvin paljon vastuussa kaikesta ihan yksin. Se taas väsyttää eniten. Ja onhan se nyt oikeasti paljon helpompaa kahden lapsen kanssa kuin kolmen.
No, minä kirjoitan tätä huonon yön ja pahan parisuhderiidan jälkimainingeissa, joten ehkä en näe tässä meidän arjessa kaikkea sitä hyvää mitä joku muu voisi nähdä. Mutta kun kuuntelen sydäntäni tiedän, että olisin katunut jos en olisi saanut vielä kolmatta lasta. Mutta olisinko pystynyt elämään sen katumuksen kanssa?
Ja meillä siis esikoinen menee kouluun, keskimmäinen on viisivuotias. Me itse olemme 34-vuotiaita molemmat miehen kanssa.
t. 18
Nuorena olette lapset tehneet. Kyllä, kyllä moni 35-vuotias haaveilee vauvasta, koska se on yleensä ensimmäinen tai toinen lapsi.