Lue keskustelun säännöt.
Vakavasti sairas läheinen ei halua elää. Mikä avuksi?
11.07.2016 |
Ymmärryksen kanssa niin ja näin. Puhetta ei tule kun 'kyllä" ja 'ei'. Ei pysty liikkumaan. On täysin muiden autettavana. Joka kerta kun kysyy onko ihmisarvoista elämää, niin vastaus on "ei".
On tällä hetkellä sairaalassa ns saattohoito-osastolla. Aktiivista hoitoa ei anneta koska sairaus on parantumaton. Oireenmukaista lääkitystä saa.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (24)
Tämän takia suomeen pitäisi saada eutanasia. Ei tuollaisessa tilanteessa ole mitään järkeä enää kärvistellä. Parempi kaikille kun vain kuolisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pitäisi tehdä? Antaa niin paljon lääkkeitä, ettei ole kipuja, ja antaa kuolla rauhassa.
Hänen mielestään se ei ole elämisen arvoista elämää. Hänellä on oikeus omaan mielipiteeseensä, etenkin kun kyse on hänen elämästään, ei sinun.
Ai mitä pitäisi tehdä? Ei siinä oikein muu auta kuin odotella kuolemaa. Odotus tuskin on pitkä, jos aktiivinen hoito on lopetettu ja hän on osastolla. Muutamia viikkoja.
Yritä hyväksyä se, että läheisesi kuolee pian. Käy pitämässä hänelle seuraa ja kysy mitä hän haluaa ja kuuntele vastaus. Vaikka sinua ahdistaisi miten, niin hänen tehtävänsä ei ole esittää iloista ja pirteää.
Itse sain tietää viikko sitten, että lähtö on edessä. Antaa sen lähtijän lähteä arvokkaasti ja kivuttomasti. Mikään kärsimyksen pitkittäminen ei tule kuuloonkaan.
Oikeastko sinä kysytyt saattohoitopotilaalta onko elämäsi elämisen arvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taitaa olla mauttomiin provo ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hänelle lupa kuolla. Nykypäivänä kuolema on viety niin kauas ihmisten elämästä, ettei enää ymmärretä elämän rajallisuutta.
En ole uskovainen, mutta : " Tuuli käy hänen ylitseen, eikä häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa tunne häntä"
Vierailija kirjoitti:
Antaa hänen kuolla.
Kipulääkitystä riittävä määrä, ei muita lääkkeitä tai ruokintaa, mutta tietenkin nesteytys.
Ihmisiä pitää armahtaa, jos he ovat kuolemansairaita.
t. Syöpäpotilas
Miksi ei ruokintaa, tottakai, jos toinen syö. Outo ajatus, jos kuitenkin mielestäsi pitää nesteyttää, minä en haluaisi itselleni suonensisäistä nesteytystä tilanteessa, jossa elimistö ei enää nestettä poista vaan kaikki jää kudoksiin lelluvaksi pöhöksi, hoitajan urani ensimmäisiä vainajia, omaisten toiveesta nesteytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikillekko eutanasia joita sattuu tympäisemään? Kaikki sairastamme parantumatonta sairautta, nimittäin vanhenemista. Oma äitini sanoi taudin jo ollessa pitkällä että nautitaan näistä päivistä mitä on jäljellä. Miksi kaikki ei tee niin? Motivaatio elää ei riippuvainen kuoleman läheisyydestä vaan enemmänkin omasta psyykkeestä.
Kerropa miten viimeisistä päivistä voi nauttia tuskallisten kipujen kanssa täysin muiden autettavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastko sinä kysytyt saattohoitopotilaalta onko elämäsi elämisen arvoista?
Ja vielä toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Antaa hänen kuolla.
Kipulääkitystä riittävä määrä, ei muita lääkkeitä tai ruokintaa, mutta tietenkin nesteytys.
Ihmisiä pitää armahtaa, jos he ovat kuolemansairaita.
t. Syöpäpotilas
Nesteytys usein pahentaa kuolevan potilaan kipuja. Ja neste kertyy elimistöön, kun munuaiset ei toimi kunnolla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman nestettä loppu on vieläkin tuskallisempi. Janoa varten meidän aistit huutavat kunnes saavat nestettä. Jano on tärkein aisti ilmaisemaan perustarvetta juoda. Aivan kuivaan suuhun pienikin pisara vettä tuntuu hetken todella hyvältä.
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Ilman nestettä loppu on vieläkin tuskallisempi. Janoa varten meidän aistit huutavat kunnes saavat nestettä. Jano on tärkein aisti ilmaisemaan perustarvetta juoda. Aivan kuivaan suuhun pienikin pisara vettä tuntuu hetken todella hyvältä.
Kyllähän ihminen kuolee parissa päivässä ilman nestettä (vettä). Jos on muutama viikko elinaikaa niin sehän olisi kuolemantuottamus jos ihminen kuihtuu kuoliaaksi?
Tuli tuosta janosta mieleen, että itsellä oli joskus tippa sairaalassa mutta janotti silti ihan sairaasti, että eipä se siihen janoon auttanut
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Ilman nestettä loppu on vieläkin tuskallisempi. Janoa varten meidän aistit huutavat kunnes saavat nestettä. Jano on tärkein aisti ilmaisemaan perustarvetta juoda. Aivan kuivaan suuhun pienikin pisara vettä tuntuu hetken todella hyvältä.
Mutta suonen sisäinen nestetytys ei vie janon tunnetta pois.
Kuolevan ihmisen suuta kostutetaan, mikä auttaa pahimpaan janontunteeseen. Kehon nesteytys tuntuu turhalta, jos kuolema on väistämätön ja passiivinen eutanasia jo käynnissä.
T. vanhainkodissakin työskennellyt ja kuolevan vierellä monta kertaa valvonut undersköterska (Ruotsin versio lähihoitajasta, ei tietääkseni ihan sama asia).
Kyllikki kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Ilman nestettä loppu on vieläkin tuskallisempi. Janoa varten meidän aistit huutavat kunnes saavat nestettä. Jano on tärkein aisti ilmaisemaan perustarvetta juoda. Aivan kuivaan suuhun pienikin pisara vettä tuntuu hetken todella hyvältä.
Mutta suonen sisäinen nestetytys ei vie janon tunnetta pois.
Nestetasapaino vaikuttaa olennaisimpana janon tunteeseen, tuskin kukaan siitä erimieltä? Tietenkin kuiva suu on oma ongelmansa ja siitäkin olisi huolehdittava siinä kuin muista kivuista. Jos puhutaan saattohoidossa olevasta, jota ei enää auteta (nesteytetä tai lääkitä), silloin jano on todellista ja voi olla hyvinkin vahvaa.
Briteissä oli joku aika sitten pienoinen kohu uutisesta, kun 22-vuotias potilas joka ei operaationsa takia ollut kyennyt liikkumaan tai itse juomaan oli saanut soitettua sairaalasta jopa hätänumeroon poliisille ja huutanut janoa. Hän oli kuollut muutama päivä leikkauksesta nestehukkaan. Hoitohenkilökunta oli vain pitänyt hänen juomapyyntöjä pakkomielteenä.
Tuossa löytyi yksi uutinen siitä:
http://www.dailymail.co.uk/health/article-2177969/How-hundreds-patients…
Antaa hänen kuolla.
Kipulääkitystä riittävä määrä, ei muita lääkkeitä tai ruokintaa, mutta tietenkin nesteytys.
Ihmisiä pitää armahtaa, jos he ovat kuolemansairaita.
t. Syöpäpotilas