Millaista oli synnyttää Jyväskylän gravidassa?

Gravida on sikiön- ja lantionpohjan tutkimusyksikkö ja synnytysyksikkö on erikseen.

Oon synnyttäny vajaa vuosi sitten kahdeksannen kerran siellä. En tarvinnu lääkkeellistä kivunlievitystä, en edes halunnut. Ilokaasua on mahdollista saada, mutta sitä ei automaattisesti tarjota. Ammemahdollisuudesta en tiedä, ku en oo kaivannu. Mutta osaava henkilökunta siellä on ja hyvät tilat. Mulla on lähes pelkästään hyviä kokemuksia. Viidennen jälkeen jäi synnytyksessä avustaneesta kätilöstä vähän kurja fiilis, vauva synty 6.05 ja vuoronvaihto oli 7.00, ni jätti mut makaamaan märkiin lakanohin ja ilman peittoa, vaikka tärisin kylmästä ja pyysin lisäpeittoa. Aamuvuoron kätilö toi heti lämmitetyn peitteen ja laittoi kuivaa kerrosta jalkojen alle.. olikin sitten superihana ton kiirehtijän jälkeen. Toi yövuoron kätilö luuli, ettei vauva ehtis syntyä sen vuoron aikana ja siks tuli sit kiire...

En tiiä miten muissa kaupungeissa menee nää, mutta synnytyskokemus Jyväskylässä oli pelottava.

Sisäänottanut henkilö ei kuunnellut ja kiukutteli minulle, oli käännyttää pois vaikka en enää pärjännyt kotona. No, pääsin sisään, mutta kumma meno jatkui. Kukaan ei ottanut tarpeitani huomioon ja se naurettava lappu joka neuvolassa annettiin synnytystoiveista, kukaan ei ottanut sitä vastaan.

Olin menettää spinaalipuudutuksen jälkeen tajunnan, koska siinä tapahtui joku virhe. Mikään muukaan kivunlievitys ei onnistunut ja vauvan koko oli arvioitu koko ajan (neuvolassa ja gravidassa) niin alakanttiin, että alatiesynnytys oli käydä kohtalokkaaksi. Lapsi meni teholle ja minä synnyttäneiden osastolle ilman lasta.

Olin huoneessani yksin eikä kukaan kertonut mitään mistään koko siellä olon aikana. Että eipä käyty imetysohjausta läpi eikä paljon muutakaan. Eri osastojen välinen tieto ei kulje, eikä äiti ilman lasta ole oikein kiinnostava. Kukaan ei ottanut minusta koppia.

Sain muutaman päivän päästä kohtutulehduksen, mutta koska se oli erikoistuvan mielestä epäselvää, niin tilannetta jäätiin seuraamaan. Olin kuolla seuraavana yönä.

Jotenki sellanen outo tunne koko paikasta. Kuin kukaan ei pitäisi työstään. Olen myös sitä mieltä, että jos vauvan on mentävä teholle, voisi se yhteistyö olla parempaa eikä äitiä pitäisi laittaa yksin, ainakaan mihinkään eri paikkaan syyllistävien imetyspropagandamainoskuvien kanssa.

Ihan hyvä kokemus oli. Kätilöt oli äärimmäisen ystävällisiä ja kannustavia. Mutta sitten vuodeosastolla oli vähän tympeätäkin porukkaa töissä ja en saanut apua vauvan imetykseen ja vauva huusi koko yön. Itse itkeä tihrustin koko yön ja päivät. Pois lähdin heti kun pääsin ja sen jälkeen alkoi kaikki sujua hyvin.

Mulla positiivisia kokemuksia. Meillä vauvalla oli tiedossa odotusaikana, että on pientä "vikaa" tiedossa, saatiin olla omassa huoneessa, paitsi viimeinen yö. Siihenkin kysyttiin mun mielipidettä, miten viimeisen yön haluan olla vauvan kanssa. Synnytystä käynnistettiin usean päivän ajan, niin että koko ajan minua ja mielipiteitäni kuunneltiin ja otettiin huomioon. Vielä viime metreilläkin minun mielipiteen mukaan mentiin. Ammeesta en tiedä, ilokaasua ei ole käytössä.

joku kirjoitti:

Mulla positiivisia kokemuksia. Meillä vauvalla oli tiedossa odotusaikana, että on pientä "vikaa" tiedossa, saatiin olla omassa huoneessa, paitsi viimeinen yö. Siihenkin kysyttiin mun mielipidettä, miten viimeisen yön haluan olla vauvan kanssa. Synnytystä käynnistettiin usean päivän ajan, niin että koko ajan minua ja mielipiteitäni kuunneltiin ja otettiin huomioon. Vielä viime metreilläkin minun mielipiteen mukaan mentiin. Ammeesta en tiedä, ilokaasua ei ole käytössä.

Minäkin luulin, ettei ilokaasua saa, mutta kuulin, että sitäkin saa, jos osaa pyytää. Itse en siis ole sitä tarvinnut. Ja siis salissa homma toimii mun mielestä paremmin kuin vuodeosastolla. Ekassa synnytyksessä mulla oli aika rajusti vuotoa ja osastolla kätilö väitti, ettei kukaan ollu vuotanu niin paljon, ku pyysin hb:n mittausta. Luki sit uudelleen paperit. Ja tuli ohjaamaan vaipanvaihdossa, vaikka olin erikseen sanonu, että osaan vauvan hoidon. Ja nyt kahdeksatta hakiessa yllätyin, ku kätilö tuli ohjaamaan imetyksessä ja olin jo seitsemän imettäny... mutta pääasiallisesti on menny hyvin.

Umpihomeessahan se on, joten jos omaat yhtään sisäilmaoirehistoriaa niin vaihda synnäriä.

Ei kuulosta kauhean kannustavilta nämä tarinat täällä. Valtaosalla huonoja kokemuksia. Mutta hyvä kun kerrotte niistäkin rehellisesti! Lisää toivotaan. Ap.

Huhtikuussa siellä synnytin ja kaikki meni hyvin. Synnytyskätilöt kertoivat saatavilla olevista lääkkeettömistä ja lääkkeellisistä kivunlievitys keinoista. Kelloa soittamalla tulivat synnytyssaliin, muu aika saatiin olla puolisoni kanssa kahdestaan.

Osastolla huoneet ovat pieniä kahden tai useamman jaettavia. Itse olisin ensisynnyttäjänä toivonut huonetoverin olevan myös ensisynnyttäjä. Ei meillä muutenkaan kemiat kohdanneet ja huoneessa oleminen oli lähinnä vaivaannuttavaa. Sänkyni oli sekä oman vauvan, että verhon takana olleen huonekaverin vauvan välissä. Eipä siinä kauheasti tullut nukuttua, kotia kun pääsin olin aivan kuoleman väsynyt.

Useasti olen kuullut, että kuinka helppoa se on kun ruoka on valmiina. Koin tiukat ruokailuajat erittäin haastavaksi, puoli tuntia tarjolla, useasti vauva oli rinnalla kun keittiöstä tultiin sanomaan, että ruoka on tarjolla enää 5-10min. Alkuun imetys kesti puolesta tunnista tuntiin.

Osaston kätilöt olivat erittäin mukavia. Vauva syntyi alta 3kiloisena ja oli aika heikko syömään aluksi. Apua sain paljon, kun vauvan verensokerit laski eikä poika jaksanut olla hereillä muutamia sekunteja enempää, eikä jaksanut tuttipullostakaan imeä. Yksi ihana kätilö oli meidän kanssa lähes 7tuntia auttamassa poikaa virkoamaan.

Synnytykset ovat sujuneet minulla hyvin ja kätilöt olivat olivat kannustavia ja mukavia. Osastolla taas osa hoitajista vaikutti aika tympääntyneiltä työhönsä. Kerran olin imettämässä ruoka-ajan ollessa, ja kysyin voisiko hoitaja tuoda ruoan. Suuttui ja sanoi että itse pitää huolehtia. Imetysneuvontaa ei pahemmin ollut, ja hoitaja antoi tietämättäni vauvalleni korviketta, vaikka ihan täysikokoinen ja virkeä oli.

Siellä oli kuulemma ruuhkaa synnytys-salissa, joten jouduin osastolle. Lapsivedet menivät ja supistukset oli kivuliaita, siksi lähdin sairaalaan 6 tuntia vesien menosta. Olin vähänväliä käyrillä osastolla ja välillä mut unohdettiin käyrille 1.5 tunniksi, olin tuskissani ja kivunlievytys vain tyssäsi supistukset.

Synnytystä olisi vauhditettu oksitosiinilla, mutta ruuhka... 23 tuntia synnytyksen käynnistymisestä pääsin saliin, vaatimalka sitä. No eihän se lapsi siltikään ollut tullakseen kun ei mahtunut, joten kiireellinen sektio. Olisivat laittsneet minut vasta seuraavana aamuna saliin (34 tuntia vesien menosta), onneksi vaadin pääsyä aiemmin, sillä en olisi jaksanut enää mitään!

Olin toivonut ensisynnyttäjänä omaa rauhaa jos osastolla on tilaa. Eipä sitä huomioitu, puoliso sai puhuttua huoneen, jossa ei ole ketään. En siis nukkunut 42 tuntiin yhtään, joten rauha olisi ollut enemmän kuin paikallaan leikkauksesta tulleena.

Muuten kyllä meni hyvin, osaavat lääkärit ja kätilöt:)

Up :)

Nuoret kätilöt/kätilöopiskelijat oli tosi ihania, voi kun muistaisin nimiä niin kehuisin nimeltä. Olin osastolla kaksi viikkoa. Koko aikana yksi ainoa vanhempi kätilö oli mukava, muut näistä mummeleista oli varmaan olleet liian kauan puutteessa, sen verran kyrpä otassa teki työtään. Varsinkin synnytyssalin yökkö oli oikein kunnon kusipää. Minä olin ensisynnyttäjä, jo viikon makaillut siellä lähes nukkumatta ja joka paikkaan koski jo siksi kun en ollut saanut liikkua sängystä, jonka päälle synnytyskivut. Yöhoitaja vain vähätteli ja kohteli kuin kitisevää teiniä.

Luulen että sain omalta osaltani osastolla hieman erityiskohtelua tilanteeni vuoksi, koska tuttujen/muiden kertomusten perusteella mulle oltiin paljon ystävällisempiä kun monille muille. Ruuat tuotiin huoneeseen jos halusin, ja moneen kertaan kysyttiin haluanko että vievät vauvani muutamaksi tunniksi kansliaan hoidettavaksi jotta voisin nukkua. Imetyksessä ohjattiin ja kannustettiin. Sain kokonaan oman huoneen jossa ei ollut ketään muuta koko kahden viikon aikana.

Hyvä kokemus! Ainoo mikä jäi vaivaamaan oli kun ponnistusvaihe kun alkoi niin kätilö lähti auttamaan toista vauvaa maailmaan ja mulle sanottiin et voit siinä kyljelläs alkaa ponnistelemaan ja soitat kelloa jos jotain alkaa tapahtua. Ensisynnyttäjänä se oli aika hurjaa jäädä miehen kanssa kahestaan ja ponnistella yksinään se alku :D

Hirveä kokemus 2011 ja nyt 2018 saanut synnytyspelko gravidasta juttelu apua mutta synnytysvastaanotossa tumma lyhyt hiuksien naislääkäri kohtelu hyvin epäammattimaista. Kerran jo ylilääkäri pahoitteli ja vakuutti ettei kuulu tapoihin. Nyt tällä viikolla tilanne toistui. Mietin pitäisikö ottaa julkiseen mediaan yhteyttä asiasta? Olisiko muita halukkaita jakamaan kokemukset kun tämä tuntuu olevan yleistä ja sallittua aiheuttaa potilaalle lisä traumoja

Ei ollut kyllä mitään ongelmia. Lääkkeettömän synnytyksen halusin ja sellaisen sain. Kätilö kunnioitti toivettamme olla mahdollisimman paljon kahdestaan, puolisoni on paras kivunlievitys. Kolmesta sairaalasta, joissa olen synnyttänyt, oli tämä ehdottomasti mukavin kokemus. Tosi kivat ja siistit tilatkin siihen nähden, että ne on väliaikaiset konttirakennukset.

Mikä on Gravida? Tarkoitatteko kuitenkin keskussairaalaa?

Aloittaja tarkoittaa varmaan keskussairaalaa, mutta kutsuu sitä yhden osaston nimellä.

Jyväskylässä oli kyllä kiva synnyttää. Ihan rauhassa sai olla kun pyysi eikä mitään epiduraaleja tai muita toimenpiteitä tyrkytettetty kun sanoin että pärjään ilmankin.

Ja se uusi systeemi, että vastasyntyneille ei ole vaatteita on mainio! Hyvin imetysmyönteinen paikka myös.

Negatiivisista kokemuksista kannattaa tehdä valitus. Eikö monisss synnäreissä muutenkin kysellä palautetta, palautekyselyyn reilusti vaan palautetta :)

Koska uudet tilat valmistuu? Oliko hyvät sapuskat?