Miten yliopistokoulutus on muuttanut tapaanne ajatella?

Olen muuttunut todella analyyttiseksi, josta on haittaa mm. ihmissuhteissa

Ei mitenkään, mutta suurin muutos oli lukutekniikan ja oppimisen parantuminen. En tunne itseäni mitenkään "akateemiseksi", jotkin mielenkiinnon kohteenikin mielletään yleisesti "amis" -kategoriaan.

t. psykologi

Olen menettänyt uskoni kaikkeen.

Ei mitenkään. Olin sillä tasolla jo mennessäni yliopistoon. Siis hieman kyyninen, analyyttinen ja fiksu. Mukaan mahtuen hiukan ihan uskomuksia ja mutuakin.

Arvostan ihmistä entistä vähemmän.

Humanisti

Minusta tuli skeptinen kaikkea kohtaan ja ymmärsin, että mistään ei voi olla varma. Odotan todella pitäviä perusteita ihmisten mielipiteille tai esim. neuvoille, muuten pidän niitä aika tyhjänpäiväisinä. Oikeastaan ärsyynnyn "tiedeuutisista"; joo, on hyvin mahdollista, että jossakin tutkimuksessa todetaan vaikkapa voin olevan terveellistä, mutta sillä ei ole tavallisen ihmisen elämän kannalta mitään merkitystä. Merkitystä on suurilla linjoilla ja useassa tutkimuksessa todetuilla asioilla. Yksittäiset tutkimukset saisivat jäädä asiantuntijoiden arvioitaviksi.

Olen miettinyt tätä itse paljon, mutta valmistumisen jälkeen on ollut jotenkin tosi vaikea verrata omaa ajattelumaailmaa opintoja edeltäneeseen. Selvästi olen ainakin kriittisempi, analyyttisempi ja vähemmän mustavalkoisesti ajatteleva kuin ennen. Koin myös joskus lukion jälkeen olevani älykkyyteni huipulla, mutta yliopisto pudotti terveellä tavalla takaisin maan pinnalle. Nykyään tuntuu siltä, että mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tietää. Se on mielestäni ihan positiivinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, mutta suurin muutos oli lukutekniikan ja oppimisen parantuminen. En tunne itseäni mitenkään "akateemiseksi", jotkin mielenkiinnon kohteenikin mielletään yleisesti "amis" -kategoriaan.

t. psykologi

Opetetaanko yliopistossa oppimista ja lukutekniikkaa, vai joutuuko jokainen vain itse opiskelemaan ja hankkimaan taidot tähän käytännön pakon sanelemana?

Parempi ongelmanratkaisukyky, ei mene sormi suuhun esim. uusien laitteiden kanssa ja tunnistaa enemmän pötypuhetta tutkimuksista ja markkinoinneista. DI

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt uskoni kaikkeen.

Avaisitko tätä vielä hieman enemmän?

Eikö tuo kuulu muutenkin normasliin aikuistumiseen?

Mitä enemmän olen opiskellut, sitä paremmin ymmärrän, kuinka vähän tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kuulu muutenkin normasliin aikuistumiseen?

11 siis vastasi 7:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, mutta suurin muutos oli lukutekniikan ja oppimisen parantuminen. En tunne itseäni mitenkään "akateemiseksi", jotkin mielenkiinnon kohteenikin mielletään yleisesti "amis" -kategoriaan.

t. psykologi

Opetetaanko yliopistossa oppimista ja lukutekniikkaa, vai joutuuko jokainen vain itse opiskelemaan ja hankkimaan taidot tähän käytännön pakon sanelemana?

Puhuttiinko aloituksessa opettamisesta?

"Miten yliopistokoulutus on muuttanut tapaanne ajatella?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt uskoni kaikkeen.

Avaisitko tätä vielä hieman enemmän?

En usko oikein mitään mitä luen tai mitä kukaan väittää faktaksi. Kaikki ns. tiede tuntuu lähinnä huonosti perustelluilta uskomuksilta. Niinpä en oikein usko, että mitään kannattaa ottaa tosissaan. Samoin usko ihmisiin on mennyt, koska kaikki typerät tiedeleikkijät vaikuttavat yksinkertaisilta harrastelijoilta. Ei ole mitään totuutta mistään, eikä tieto sinänsä palkitse mitenkään. Voin tietää maailmasta vaikka kuinka paljon, mutta se ei merkitse mitään. Eikä tämä ole mikään kyyninen tai skeptinen elämänasenne, olen hyvinkin idealistinen ja optimisti. Ajattelusta vaan hävisi yliopistossa kaikki ilo ja tyydytys.

Itse opiskelin humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aineita. Hassuja tiedeuskovaisia löytyy tuttavapiirissä lähinnä lääketieteen ja fysiikan alalta. Tosin jälkimmäiset leikillisesti kyseenalaistavat koko olemassaolon ja kyseenalaistavat sitten vielä kysymyksensäkin.

Eipä juuri mitenkään mielestäni. Yhtä epäluuloinen ja utelias kuin ennen teknillistä korkeakoulua, joskin väsyneempi  tyyliin "joko taas yksi sätöstely edessä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, mutta suurin muutos oli lukutekniikan ja oppimisen parantuminen. En tunne itseäni mitenkään "akateemiseksi", jotkin mielenkiinnon kohteenikin mielletään yleisesti "amis" -kategoriaan.

t. psykologi

Opetetaanko yliopistossa oppimista ja lukutekniikkaa, vai joutuuko jokainen vain itse opiskelemaan ja hankkimaan taidot tähän käytännön pakon sanelemana?

Ei opeteta ja joutuu. Toiset oppivat, toiset eivät.

Jokainen opiskelu kasvattaa tietoa omalla tavallaan ja muuttaa ihmistä. Eniten minua on muuttanut opisto, AMK-tutkinnot ja yliopisto on ollut osin vanhojen tietojen kertausta ja päivitystä ja osin syventämistä. Vuosienkin jälkeen olen todennut, että eivätpä ne perusasiat ole miksikään muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli skeptinen kaikkea kohtaan ja ymmärsin, että mistään ei voi olla varma. Odotan todella pitäviä perusteita ihmisten mielipiteille tai esim. neuvoille, muuten pidän niitä aika tyhjänpäiväisinä. Oikeastaan ärsyynnyn "tiedeuutisista"; joo, on hyvin mahdollista, että jossakin tutkimuksessa todetaan vaikkapa voin olevan terveellistä, mutta sillä ei ole tavallisen ihmisen elämän kannalta mitään merkitystä. Merkitystä on suurilla linjoilla ja useassa tutkimuksessa todetuilla asioilla. Yksittäiset tutkimukset saisivat jäädä asiantuntijoiden arvioitaviksi.

Komppi "tiedeuutisille"! Etenkin terveys-, sukupuoli- ja seksitiedeuutiset ovat joko lähtökohtaisesti toimittajan väärinymmärtämiä tai värittämiä, tai sitten niitä lukevat ihmiset tekevät niistä varmoja johtopäätöksiä tai sisällytyksiä, mitä tutkija (tai uutisen kirjoittaja) ei alunperin ole tehnyt. Etenkin tilastotiede on avannut silmiä myös sille, kuinka paljon yksittäisiä positiivisia tuloksia uutisoidaan varmana totena, vaikka toistettavuudesta ei ole takeita; on paljon myyvämpää julkaista tuloksia, joissa havaitaan tilastollisesti merkittävä ero, joten mahdolliset muut kokeet, joissa tulosta ei havaittu, jäävät täysin pimentoon. Asialehtienkin toimittajat tuntuvat joskus pitävän yksittäistä tieteellistä koetta ehtana todisteena jonkin ilmiön olemassaolosta. Tämä toki on ihan ymmärrettävää, koska ei tilastotieteen ja tutkimuksen perusteita taideta opettaa esimerkiksi peruskouluissa lainkaan.

Enää en myöskään tykkää katsoa monia tiededokkareita, koska ne on omasta mielestä liian väritettyjä ja yksinkertaistettuja. Etenkin oman alan dokkarit tuntuvat antavan sellaista ruusuista kuvaa esim. omien/toisten kykyjen parantamisesta tai muuttamisesta ("Treenaa aivojasi! Opi ajattelemaan eri tavalla tekemällä asiaa x kahden viikon ajan! Tämä alussa ja lopussa tehty luovuustesti todistaa tämän menetelmän toimivaksi!"), ja sen takia olen myös skeptinen itselleni vieraiden alojen dokkareista, vaikka en niitä pysty tietojeni pohjalta kritisoimaan.

Nyt tulee alapeukkua, mutta ainakin ymmärrän, kuinka etuoikeutettuja yliopisto-opiskelijat ovat, sillä monet (eivät kaikki) sen ulkopuolelle jääneet ja jättäytyneet ihmiset ja ajattelumallit alkavat näyttäytyä yksinkertaisilta ja sivistymättömiltä.

En missään nimessä pidä itseäni parempana ihmisenä kuin joku "amislainen", mutten myöskään ota tällaisen henkilön näkemyksiä tai mielipiteitä kovinkaan tosissani koskien ainakaan niitä aihepiirejä, joista olen hankkinut oman asiantuntijuuteni. Koen siis olevani etuoikeutettu päästyäni käsiksi kaikkeen siihen tietoon, viisauteen ja sivistykseen, jonka yliopisto on minulle tarjonnut.

Toisaalta moni myyttikin on rikkoutunut: osa yliopisto-opiskelijoista ei todellakaan ole mitään penaalin terävimpiä kyniä. Todelliset lahjakkuudet ovat harvassa ja ei, en katso lukeutuvani niihin. Suurin osa opiskelijoista on fiksuja, mutta joukkoon mahtuu aina myös täysiä "uuvatteja".

Huh. Jos vielä yhden asian sanoisin. Yliopisto on organisaationa ja ideologialtaan todella värittynyt paikka. Opiskelija- ja opettaja-aines on esimerkiksi poliittisesti todella homogeenista. Tietynlaisia poliittisia mielipiteitä ei suvaita tai ainakaan katsota hyvällä. Eli kannustus kriittiseen ajatteluun on tietyissä asioissa valitettavan yksipuolista, ja vaikka yliopisto tarjoaa kaikki työkalut oman sivistyksen syventämiseen, on joidenkin hedelmien parempi antaa kantaa vasta valmistumisen jälkeen.