Lue keskustelun säännöt.
Onko lähipiirissäsi tällaisia ihmisiä?
31.05.2007 |
Kun kerrot heille kuulumisiasi, varsinkin jos kyseessä jotain elämääsi mullistavaa, opintojen aloitus, muutto, hyvä työpaikka, juttu loppuu siihen. Sinulta ei kysytä mitään asiaan liittyen. Ei tarkempia tietoja, ei miltä sinusta tämä asia tuntuu, ei mitään. Kyseessä kuitenkin lähipiiriin kuuluvat ihmiset, joita asiasi luulisi kiinnostavan. Kaikesta vähemmän tärkeästä kyllä jutellaan.
Mä en enää tiedä mitä tekisin. Tuntuu, kuin kivirekeä vetäisi välillä enkä oikein tiedä miten tällaista vaikenemista tulisi tulkita.
Kommentit (6)
olen sitä mieltä, että hän ei kestä, kun puhutaan muista kuin hänestä ja hänen erinomaisuudestaan. Eli on tosi kade ihan naurettavan pienistäkin jutuista. Pidän etäisyyttä tähän tyyppiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ihmisen henkilökohtaisia isoja asioita ei sovi udella ja kysellä, kertoo jos on kertoakseen.
On kiva kuunnella, mutta en kysele. Mielestäni on ärsyttävää jos ihmiset kyselevät minulta henkilökohtaisia juttuja. Jokainen kertokoot jos haluaa. Toisaalta onhan kohteliasta vähän kysellä muiden kuulumisia, mutta osaa ei tavallaan kiinnosta toisten jutu niin paljon.
Ne on niitä, joiden täytyy aina panna astetta paremmaksi, ja jos eivät pysty niin juttu loppuu. Niin kauan kuin puhut jostain, millä hlö voi päteä niin hyvin pyyhkii.
ovat aina yhtä hämmentyneitä elämässäsi tapahtuvista muutoksista etteivät meinaa pysyä perässä, tai eivät vaan ole sitä mieltä että teet kovin fiksuja ratkaisuja ja sitten katsovat parhaaksi olla kommentoimatta..??
No, hieman outoa joka tapauksessa. Minunkaan elämäni muutoksista eivät vanhemmat aina ole tykänneet, ainakaa aluksi mutta on niistä heti keskusteltu ja lopulta ovat paremmin ymmärtäneet esim. tiheää muuttamista.
Se vain harmittaa, kun haluaisi jutella jonkun kanssa siitä miten tämä muutos nyt elämään vaikuttaakaan ja nimenomaan siitä, miltä tämä minusta tuntuu. Keskustelua vain ei tunnu saavan millään aikaan.
Ihan eri asia sitten, jos mieheni on saanut uuden työpaikan, sitä kyllä hehkutetaan miten loistomahdollisuus tämä on. Jälleen, minun tunteistani ei kysytä mitään, ei edes tapauksessa jossa jouduimme muuttamaan mieheni työn takia ja itse jouduin jättämään työpaikkani ja hyppäämään tuntemattomaan. Ja kyseessä kuitenkin alunperin minun läheiseni.
Kyllä, olen hieman katkera, jos siltä kuulostaa.
ap