Keski-iän kriisi iski

Täällä imuroin yksin kotona. Mies töissä, murkkuikäiset lapset kavereiden luona. Tuntuu, että elämä on pelkkää alamäkeä. Terveys on hyvä, työ ok, vaikka työpaikalla kaikenlaista draamaa onkin... Ulkonäkökin vissiin ikäisekseni ihan ok (43 v.) - yritin viime viikolla varata aikaa kosmetologille laserhoitoon, mutta kosmetologi ei suostunut tekemään. Sanoi, että pitää tulla kymmenen vuoden päästä uudelleen, nyt ei ole vielä mitää tarvetta. Ei ole harmaita hiuksia eikä kaksiteholinssejä. Parisuhde kukoistaa, koska nyt meillä on aikaa toisillemme. Ja rahaa tuhlattavaksi, ei ollut nuorena varaa lähteä kylpyläviikonloppuja viettämään. Silti tuntuu turhalta ja merkityksettömältä. Vanhuus edessä, ei enää mitään, mitä odottaa.