Lue keskustelun säännöt.
Lapseni viilteli -järjestin hänet hoitoon. Väärin?
30.06.2016 |
Mulla on 15-vuotias tytär. Olemme eronneet lapsen isän kanssa 9 vuotta sitten. Tytöllä on ollut pienestä asti sosiaalisia ongelmia, vaikeuksia kommunikoida ja hän sai diagnoosin valikoiva mutismi. Vuosien terapiat ei auttaneet, vasta kun tyttö oli kyllin vanha ja päättäväinen niin, että itse totesi, että nyt alan puhua, ongelmat ratkesivat. Kunnes yhtäkkiä nyt yläkoulussa ongelmat alkoivat uudelleen. Huomasin viiltelyjälkiä ja otin saman tien yhteyttä psykiatrian polille, josta saatiin lähete osastolle. Nyt tyttö on siellä, eikä suostu puhumaan mulle. Mulla on äitinä ihan paska olo. Teinkö liian radikaalin päätöksen? Olisko tämän voinu selvittää muulla tavalla? Mitä oisin voinu tehdä? Osaston henkilökunta ja lääkäri ovat olleet kannustavia ja sitä mieltä, että oikein tein. Mutta mitä jos tyttö on sitä mieltä, että petin hänet, eikä enää ikinä puhu mulle..pelottaa ja masentaa.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta toimit tosi hätiköiden. Sinun olisi pitänyt puhua rauhallisesti tytön kanssa ja tytön isän kanssa. Ja ennen kaikkea osoittaa että te vanhemmat olette hänen turvansa ja huoehditte hänestä.
Ensin huomasin viillot käsivarressa. Sitten tytön nukkuessa kävin kurkkaamassa peiton alle ja näin viillot säärissä, lonkissa, kyljissä ja vatsassa. Hätiköinkö? Oikeasti? AP
Teit todellakin oikein! Tyttösi tulee vielä kiittämään sinua. Ei tietenkään nyt vielä ymmärrä parastaan, mutta kun parantuu, niin on kiitollinen. Itse olin myös masentunut teini ja toivoin salaa, että minut olisi huomattu ja toimitettu ajoissa hoitoon. Kun pahin kausi olikin ohi, sain apua kun äiti pakotti ja olen kyllä niin kiitollinen hänelle siitä. Elämä on nyt ihanaa ja olen todella kiitollinen siitä, etten kerennyt tehdä mitään lopullista. Ei sitä silloin vaikeina aikoina tajunnut, että toinen haluaa vain sinun parasta. Kun on masentunut on sairas, eikä todellakaan ymmärrä omaa parastaa.
Tsemppiä sulle ihan hulluna ja tytölle myös!! Kaukohalit täältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin koittanut ensin puhua tytön ja tämän isän kanssa ja saada tytön vaikka terapeutille juttelemaan. Jos ei olisi auttanut niin sitten osastolle. Mutta tehty mikä tehty, toisaalta voi olla, että toimit viime hetkellä, sitä kun ei voi koskaan tietää. Mutta aivan varmasti tytöstä tuntuu nyt, että olet pettänyt hänet, olet kuitenkin varmaan aika lailla ainoa ihminen hänen elämässään, johon luotti. Ehkä menee aikanaan ohi, ehkä ei.
Teit juuri niin kuin huolehtiva, tilanteen vakavasti ottava vanhempi tekee. Tytöllä on jo ollut pahoja ongelmia taustalla ja selkeästi psykiatrian polilla näkivät tilanteen vaativan osastolähetettä. Vaikkei tyttö nyt haluaisi puhua kanssasi ja ymmärtäähän sen, että olisi ehkä halunnut elää ongelmien kanssa piilossa, niin joskus tulevaisuudessa saattaa jopa kiittä sinua. Kannattaa nyt vaan tehdä hänelle selväksi, että olet erittäin huolissaan, etkä halunnut mitään pahaa tapahtuvan ja siksi otit yhteyttä polille. Ja tietty painotat, kuinka rakastat häntä tapahtui mitä tahansa. Jos ei halua kuunnella tai keskustella mitään nyt osastolla ollessaan, niin kirjoita vaikka rohkaiseva ja lämmin kirje, jonka annat tytöllesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin huomasin viillot käsivarressa. Sitten tytön nukkuessa kävin kurkkaamassa peiton alle ja näin viillot säärissä, lonkissa, kyljissä ja vatsassa. Hätiköinkö? Oikeasti? AP
No tässä tapauksessa et hätiköinyt, en nähnyt tätä viestiä ennnen kuin vastasin. Tuo on mennyt aika pahaksi tuossa vaiheessa.
-7
Tyttö tarvitsee ehdottomasti hoitoa, eli siinä mielessä teit oikein. Silti parempi olisi ollut jutella ensin tytön itsensä kanssa ja yrittää motivoida häntä haluamaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin huomasin viillot käsivarressa. Sitten tytön nukkuessa kävin kurkkaamassa peiton alle ja näin viillot säärissä, lonkissa, kyljissä ja vatsassa. Hätiköinkö? Oikeasti? AP
Kyllä. Lapsi jo aiemmin oireillut turvattomuutta ja kun hän huutaa huomiota ja apua, sinä ulkoistat hänet.
Missäköhän paikkaa muka otetaan osastolle viiltelyjälkien takia. Ei missään. Itse menin syvien viiltelyiden takia tikkaukseen ja lähettivät takaisin kotiin heti sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit voinut itse puhua ensin tytölle ja tehdä selväksi, että sulle voi jutella rauhassa etkä tuomitse. Olisi saattanut avautua, mutta jos suoraan osastolle sen heitit, niin tytöllä on varmaan aika loukattu ja turvaton olo, eikä todennäköisesti uskalla puhua sulle mistään vakavasta kovin pian uudestaan ja pitää kaiken jatkossa visusti piilossa.
Viiltelyjäljet ei automaattisesti tarkoita, että yrittäisi tappaa itseään, ne on keino purkaa henkistä pahaa oloa fyysiseen kipuun. Niin tehdään, jos tuntuu siltä, ettei ole muuta keinoa.
Kyllä teit oikein. "vihaa" sinua nyt ja pitää "paskana mutsina", mutta kyllä se siitä. Parempi oli puuttua nyt ajoissa, ennen kun tilanne taas pahenee.
Hyvä äiti olet. Olisipa minullakin ollut joku, joka olisi passittanut heti hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et hätiköinyt. Toimit oikein ja toivottavasti tarpeeksi nopeesti. Tsemppiä ja voimia tulevaan.
Niin, ethän sinä hänestä lähetettä osastohoitoon tehnyt. Sinä hait apua lääkäriltä, niin kuin vastuullisen vanhemman kuuluu, kun lapsi sairas. Lääkäri arvioi osastohoidon tarpeelliseksi tässä tilanteessa. Toisin sanoen, lapsesi on sairaalahoidon tarpeessa, koska sinne hänet nyt lähetetty.
Mitä olisit tehnyt toisin? Luulen, että molemmat tarvitsette nyt apua ja tukea.
Täällä moni on arvostellut minua siitä, että olisin järjestänyt tytön hoitoon suoraan ilman mitään keskusteluja. En tietenkään tässä nyt niin tarkasti kuvaillut tilannettamme, koska haluan pysyä anonyyminä. Olin kyllä huomannut jo aiemmin, että jotain on tekeillä, kun yhtäkkiä kaverit alkoivat jäädä ja tyttö alkoi viihtyä paljon omassa huoneessaan. Ja oikeastaan oireilut, eli totaalinen huoneeseen sulkeutuminen ja syömisestäkin kieltäytyminen sekä puhumattomuus tapahtui isän luona. Isä tästä mulle puhui ekan kerran jo alkuvuodesta, mutta en tajunnut oikein ottaa sitä niin vakavasti, koska mun luona tyttö kuitenkin oli iloinen, ja käyttäytyi muuten normaalisti ja söi kunnolla (paitsi ettei niitä kavereita näkynytt ja vietti paljon aikaa koneella). Myöhemmin ymmärsin, että hän vain veti minulle iloista roolia, ei varmaan halunnut huolestuttaa mua tai jotain.
Tietenkin kyselin, että onko kaikki hyvin, järjestin yhteistä tekemistä ja koitin kannustaa ottamaan kavereihin yhteyttä ym. Sitten tuli päivä, että tytär kieltäytyi lähtemästä isälleen. Meillä on muitakin lapsia, jotka ovat samalla tavoin viikko-viikko systeemillä, eikä muilla ole vaikeuksia isälleen lähteä, päinvastoin. Olemme aina hoitaneet lapset mielestäni hienosti, ja kommunikaatio välillämme toimii. Olemme eksän kanssa hyvissä väleissä. Myönnän, että mulla oli tulossa silloin viikonloppu, jolloin mulla oli ystävieni kanssa suunnitelmia. Ärsyynnyin, ja tivasin, että mikä sua vaivaa, mikset halua mennä isällesi! Otin hänen reppunsa ja vein autoon, jossa muut lapset odottivat, ja sanoin käskevään sävyyn, että kyllä sun on pakko nyt tulla mukaan. Tytär tuli kyytiin ovet paukkuen. Myöhemmin sain kuulla hänen isältään, että tytön sänky oli ollut veressä. Tyhmyyksissäni ajattelin ensin, että menkathan sillä vain on tullut läpi..Sitten huomasin viiltelyn ja sen jälkeen tapahtui asiat, jotka kerroin aloitusviestissäni. AP
No mikset kertonut aloituksessa kaikkea, kaikki tieto tarvitaan, jotta pystyy arvioimaan tilanteen. Kaiken huomioiden et hätiköinyt. Ja todellisuus on, että osastolle ei pääse kovinkaan helposti. Se on valitettava fakta. Joskus nuori joutuu odottamaan, että pääsee osastolle. Eli kyllä sun lapsi on katsottu olevan itsemurhavaarassa.
Seuraava askel ilman hoitoa olisi voinut olla se, että olisit löytänyt lapsesi kuolleena. Mieti sitä. Teit oikein.
up