Olemassaolon kriisi
Olen jonkin aikaa miettinyt, miksi ihmeessä minun tai kenenkään muunkaan pitäisi olla olemassa. En ole keksinyt mitään järkevää syytä. Olemassaolostani ei ole mitään hyötyä. Ärsyttää olla olemassa ja toteamassa joka ilta, että epäonnistuin taas vaikka missä, mitään järkeä tässäkään päivässä ei ollut.
Ammattini on ihan tyhjänpäiväinen, eikä töitäkään tällä hetkellä ole. Olisi pitänyt opiskella vaikka lääkäriksi, niin voisi kokea tekevänsä jotain merkityksellistä. Toisaalta tuntuu, että ihan sama sekin olisi. Lapsillakaan ei ole enää väliä. Miksi minun on pitänyt heidätkin synnyttää tähän turhanpäiväiseen maailmaan? Ei mitään järkeä.
Millä te perustelette olemassaolonne, tai oikeastaan halunne olla olemassa? Mitä väliä millään on? Miksi haluatte olla olemassa ja osa tätä maailmaa?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Olen olemassa omaksi ilokseni. Minäminäminäminä
Hmm. Sepä varmaan on aatoksiini johtanut, kun olemassaoloni ei ole viime aikoina jos koskaan tuottanut itselleni juuri iloa. Ja tuntuu, etten osaa elää sillä tavalla, että tuottaisin iloa valtavasti muillekaan. Täällä sitä vaan heilutaan päivästä toiseen.
ap
Olen olemassa omaksi ilokseni. Minäminäminäminä