Lue keskustelun säännöt.
Vihaan itseäni!!
29.06.2016 |
Vihaan itseäni kun olen lihava ja ruma enkä saa tehtyä asialle mitään. Vihaan myös sitä että olen heikko enkä kestä elämän vastoinkäymisiä (työ, lapsen sairautta, äidin sairautta).
Mä niiiiin vihaan itseäni.
Kommentit (14)
Minäkin vihaan itseäni vaikka olen hoikka ja naamakin ihan ok. Ei se vaan vittuakaan auta sillonkun vihaan tosissaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piristän päivääsi:
Todella monelle kivalle sinkkumiehelle kelpaa lihava ja rumakin nainen jos nainen vaan tekee aloitteen ja on sen jälkeen aktiivinen ja innokas sängyssä. Siinä sulle miettimistä.
Ei mene ohi ei. Tätä kestänyt jo 6 vuotta eikä loppua näy. Eli menkoista ei johdu.
Ap
No, mikä on syynä suruun tähän? Opettele ensin hyväksyyn ja rakastaan itseäsi. Siitä se lähtee. Tsemppiä.
Ap, minä myös vihaan itseäni. Neuvoja en osaa antaa enkä mitenkään lohduttaa, valitettavasti. Ajattelin vain kommentoida, että tietäisit ettet ole ainoa, mutta eipä siitä taida olla mitään hyötyäkään. Toivon, että joku päivä sinusta tuntuu paremalta ja elämäsi muuttuu onnellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto? Masennus? Mitäpä jos hankkisit itsetunnon
Opettele rakastamaan itseäsi niin johan muuttuu elämä valoisammaksi! Itsevarmuus on seksikästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piristän päivääsi:
Todella monelle kivalle sinkkumiehelle kelpaa lihava ja rumakin nainen jos nainen vaan tekee aloitteen ja on sen jälkeen aktiivinen ja innokas sängyssä. Siinä sulle miettimistä.
Ei kelpaa. Mene itseesi ja mieti miksi vääristelet totuutta tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
No, mikä on syynä suruun tähän? Opettele ensin hyväksyyn ja rakastaan itseäsi. Siitä se lähtee. Tsemppiä.
Syyt luettelin ekassa viestissä. Kaikki ei ole tapahtunut kerralla vaan tuon 6 vuoden aikana ja mikään ei poistu vaan kaikki "ovat tulleet jäädäkseen". Tai no, äiti kuolee jossain vaiheessa, mutta... ei se paljon lohduta.
Miten oppia rakastamaan itseään?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä. Elät vain kerran, joten yritä keskittyä hyviin asioihin elämässäsi. Muista. että monilla muilla on asiat aina paljon pahemmin kuin sinulla. Älä anna tilaa elämässäsi arvostella itseäsi liian rankasti. Kaikki tekevät virheitä, kaikki ovat joskus pohjalla, mutta ihminen on tehty kestämään.
Voi sua. Surun ja murheen keskeltäkin pitää opetella näkemään niitä pieniä kauniita asioita. Hymyile, välillä vaikka väkisin, ihastele kaunista kukkaa ja upota varpaat nurmikkoon. Elä päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mikä on syynä suruun tähän? Opettele ensin hyväksyyn ja rakastaan itseäsi. Siitä se lähtee. Tsemppiä.
Syyt luettelin ekassa viestissä. Kaikki ei ole tapahtunut kerralla vaan tuon 6 vuoden aikana ja mikään ei poistu vaan kaikki "ovat tulleet jäädäkseen". Tai no, äiti kuolee jossain vaiheessa, mutta... ei se paljon lohduta.
Miten oppia rakastamaan itseään?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mikä on syynä suruun tähän? Opettele ensin hyväksyyn ja rakastaan itseäsi. Siitä se lähtee. Tsemppiä.
Ohiksena todettava että tuo itsensä hyväksyminen saati rakastaminen on mahdotonta niin kauan kun oma ulkomuoto vituttaa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Opettele rakastamaan itseäsi niin johan muuttuu elämä valoisammaksi! Itsevarmuus on seksikästä
ohiksena todettava että itseään pystyy rakastamaan vasta sitten kun oma peilikuva miellyttää ja omassa kropassaan viihtyy ja tuntee olonsa hyväksi. luonnollisesti itsevarmuus kasvaa siinä samalla.
Kyllä se ohi menee. Menkat?