Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet kutsuvat toisiaan usein sukunimillä?
29.06.2016 |
Siis ihan tututkin kaverukset. Mistä tässä on kyse?
Kommentit (43)
Noin muuten on usein, mutta minun kaveri/tuttavapiirissä ei ole. Mistäköhän se taas johtuu? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Armeija, urheilu, esikuvat jne.
No noissa tuollaisissa tietysti, mutta esimerkiksi kaveria jonka tuntenut vuosikymmeniä?
Eiköhän tuo ole talonpoikaista perua. Isontalon Antti on eri mies kuin Antti Rannanjärvi.
Jos kysyt feministiltä, kyseessä on naisiin kohdistuvaa piilosortoa, se nimittäin vahvistaa patriarkaalisen yhteiskunnan rakenteita, koska miehen sukunimi pysyy yleensä koko elämän samana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeija, urheilu, esikuvat jne.
No noissa tuollaisissa tietysti, mutta esimerkiksi kaveria jonka tuntenut vuosikymmeniä?
Tätä minäkin ihmettelen, vaikka olen mies. Tapasin erästä hyvää lapsuudenkaveriani pitkästä aikaa, ja hän kutsui minua sukunimellä. Kysyin sitten häneltä suoraan, että miksi hän minua sukunimellä kutsuu, vaikka ei ole koskaan ennen niin tehnyt. Vastaukseksi sain vaivaantuneen hiljaisuuden. Kai se on joku miesten keskinäisen kulttuurin muotti, johon monet vain yrittävät väkisin sopeutua. Minä käytän sitä nimeä, jolla olen tottunut ihmisiä kutsumaan, ellei ole kyse työelämästä tai jos etiketti edellyttää muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijan jälkeen hetkellisesti näin kävi, mutta kyllä nykyään tarvittaessa puhutellaan etunimillä.
Etäisyys. Psyykkinen etäisyys.
Etunimeltä kutsuminen on haavoittuvaisempaa, herkempää, läheisempää.
Kutsumalla sukunimeltä ei puhutella ihmistä, vaan nimen omistajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo mikään aivan ehdoton sääntö ole.
Siis jopa armeijassa(tai esim. rajavartiolaitoksessa )olen siellä siviilipestillä työskennelleenä kuullut kuinka ne kapiaiset siellä puhuivat keskenään toisistaan ihan etu-tai jollain toistensa lempinimillä.
Jossain rakennustyömaalla, eli raksalla taas "Late, oisko sulla vipata nyt kahvirahaa" on kyllä luontevampaa kieltä kuin esim."Virtanen, lainaisitteko vitosen huomiseen, että saisin ostetuksi kahvit kuppilasta"
Pääsääntöisesti jos on yhtään ns. lähempi,jopa tuttavakin kyseessä,niin ei silloin sukunimiä mielellään enää käytetä toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt feministiltä, kyseessä on naisiin kohdistuvaa piilosortoa, se nimittäin vahvistaa patriarkaalisen yhteiskunnan rakenteita, koska miehen sukunimi pysyy yleensä koko elämän samana.
Älä puhu feministin suulla jos et ole feministi itse. Disinformaatiota on kovin ikävä levittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun kymmenen kavereista on Timoja ja toinen kymmenen Matteja, se on helpompaa. Jäi varmaan tavaksi, kun takavuosina oli miesten nimien vaihtelu tosi vähäistä. Paitsi sitten on Virtasia ja Kainuussa kaikki ovat Heikkisiä, Moilasia ja Juntusia (sekä sukua keskenään).
Mitenniin miehet? Kyllä meillä ainakin tyttöporukassa kutsuttiin ja kutsutaan toisiamme sukunimillä. Vielä nytkin, kun ollaan menty naimisiin ja erottu ja karattu ja sukunimet on vaihdelleet, kutsutaan toisiamme niillä alkuperäisillä sukunimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä veikkaan myös tätä etäisyydenottoa. Mikäli ei kutsuta sukunimellä, kutsutaan jollain nimiväännöksellä. Markku on aina Make jne.
Oma oikea nimi on jotenkin liian intiimi ja homokammo iskee.
Kyllä meillä jo ala-asteella puhuttiin sukunimillä, tytöt myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenniin miehet? Kyllä meillä ainakin tyttöporukassa kutsuttiin ja kutsutaan toisiamme sukunimillä. Vielä nytkin, kun ollaan menty naimisiin ja erottu ja karattu ja sukunimet on vaihdelleet, kutsutaan toisiamme niillä alkuperäisillä sukunimillä.
Ei minun piireissäni koskaan eikä tyttärenikään kutsu kavereitaan sukunimellä ikinä. Onko jonkun paikkakunnan erityispiirre?
Mun mies kutsuu sukunimeltä niitä kenen kanssa oli intissä. Oli osan kanssa hyviä kavereita jo lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeija, urheilu, esikuvat jne.
No noissa tuollaisissa tietysti, mutta esimerkiksi kaveria jonka tuntenut vuosikymmeniä?
Tätä minäkin ihmettelen, vaikka olen mies. Tapasin erästä hyvää lapsuudenkaveriani pitkästä aikaa, ja hän kutsui minua sukunimellä. Kysyin sitten häneltä suoraan, että miksi hän minua sukunimellä kutsuu, vaikka ei ole koskaan ennen niin tehnyt. Vastaukseksi sain vaivaantuneen hiljaisuuden. Kai se on joku miesten keskinäisen kulttuurin muotti, johon monet vain yrittävät väkisin sopeutua. Minä käytän sitä nimeä, jolla olen tottunut ihmisiä kutsumaan, ellei ole kyse työelämästä tai jos etiketti edellyttää muuta.
Ympäristön takia minäkin aloin ensin kutsua ympärillä olevia sukunimillä. Työskentelen siis suhteellisen formaalissa ympäristössä, jossa pääasiassa kohteliaisuussyistä käytetään paljon pelkkiä sukunimiä. Toinen syy käyttää sukunimiä on se, että meillä on paljon isoja (40+ henkeä) kokouksissa jossa niin ikään puheenvuorot jaetaan formaalisti pääasissa sukunimen mukaan. Työkuvioista tuo tapa vain siirtyi koskemaan myös niitä kavereita, jotka eivät samoissa piireissä pyöri ja joita ennen kutsuin etunimellä. Tavallaan siis sukunimillä puhuttelusta tuli normi, enkä edes aluksi tajunnut muuttaneeni puhuttelutapaa.
Täällä meillä myös naisia puhutella sukunimillä ja myös naiset puhuttelevat muita sukunimillä. Ehkä se miksi sukunimillä puhuttelu on miehille yleisempää liittyy nimenomaan siihen, että miehet ovat useammin ympäristöissä, joissa se on tapana.
Toinen syy, miksi kaverisi saattoi kutsua sinua yllättäen sukunimellä, on jos hänellä on toinen saman niminen kaveri. Tälläsiä tilanteissa pitää keksi joku keino kertoa esimerkiksi kummasta Mikasta on kyse, jos vaihtaa päivän kuulumisia vaikka vaimon kanssa. Helpointa on siirtyä näiden kohdalla käyttämään sukunimiä. Ja kun sukunimiä käyttää päivittäin viittaamaan tiettyyn ihmiseen, saattaa se lipsahtaa käyttöön myös tilanteissa joissa erottelua ei tarvitse tehdä.
Itse en koe sukunimillä puhuttelusta mitenkään etäännyttäväksi. Henkilöillä, joita olen tottunut kutsumaan sukunimillä, sukunimi herättää enemmän lämpimiä tunteita ja etunimi ei tunnu kuvaavan ihmistä tarpeeksi hyvin. Ihan samalla tavalla me silti itketään elämän suruja ja nauretaan iloja yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenniin miehet? Kyllä meillä ainakin tyttöporukassa kutsuttiin ja kutsutaan toisiamme sukunimillä. Vielä nytkin, kun ollaan menty naimisiin ja erottu ja karattu ja sukunimet on vaihdelleet, kutsutaan toisiamme niillä alkuperäisillä sukunimillä.
Ei minun piireissäni koskaan eikä tyttärenikään kutsu kavereitaan sukunimellä ikinä. Onko jonkun paikkakunnan erityispiirre?
No en sanois ihan niin, mutta ehkä sellaisissa piireissä, joissa nyt ei muutenkaan kauheasti nipoteta tai hienostella. Jotain "Jessica von Rumpelsnitchzeliä" en ehkä alkais kutsumaan sukunimellä (sekä sukunimen hankaluuden että Jessican oletetun hienohelmaisuuden vuoksi), sensijaan "Mari Mikkonen" voisi helposti taipua suussani Mikkoseksi tai Mikkoskaksi.
Nyt ei olla armeijassa. Kahju paikka muutenkin.
Armeija, urheilu, esikuvat jne.