Lue keskustelun säännöt.
Veganismi on tekosyy ja portti anoreksiaan
29.06.2016 |
Tunnen kaksi veganistia ja kaksi anorektikkoa, samat naiset. Hyvä, että tästä uskalletaan vihdoin puhua.
"Kasvisruoka sekä eläinperäisiä tuotteita välttävä vegaanisuus ovat yleistyneet viimeisen vuoden aikana niin, että jotkut puhuvat jo trendistä. Kasvisruokavalioon tai vegaaniruokaan siirtymisen taustalla saattaa kuitenkin piillä muitakin kuin ympäristöystävällisiä tai terveydellisiä syitä.
Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier kertoo, että varsin monet syömishäiriöstä toipuneet kertovat kasvisruokavalioon siirtymisen olleen yksi ensimmäisistä askelista syömishäiriöön.
”Kun syömishäiriöhoitoon tulee potilas, joka kertoo olevansa kasvissyöjä, kysymme mikä kasvissyönnin funktio on. Tavallisimmin potilas vastaa, että hän haluaa suojella sademetsiä ja ympäristöä. Mutta kun potilas on parantunut, hän toteaa usein kasvissyönnin olleen tapa vähentää syömistä”, Charpentier toteaa.
Kasvisruokavalioiden ja syömishäiriöiden yhteyttä on tutkittu etenkin Amerikassa. Tutkimusten mukaan syömishäiriöstä kärsivät noudattavat neljä kertaa todennäköisemmin kasvisruokavaliota kuin syömiseen normaalisti suhtautuvat.
Kasvis- tai vegaaniruokavalio voi olla sosiaalisesti hyväksytty tapa kieltäytyä ruuasta tilanteissa, joissa ruokavalioon sopivaa ruokalajia ei ole tarjolla. Charpentier korostaa, että kasvisruokavalio ei automaattisesti tarkoita syömishäiriötä, mutta voi edistää siihen sairastumista.
”Sairastumisen alkuvaiheessa ei itsekään välttämättä tunnista kasvissyönnin tarkoitusta. Mutta esimerkiksi anoreksiaan sairastuvat etsivät ikään kuin hyväksyttyjä keinoja vähentää ruokamäärää. Siinä vaiheessa siirrytään kasvissyöjäksi, veganismiin tai jätetään hiilarit pois.”
Charpentierin mukaan tiukkaan vegaaniruokavalioon tarttuvalla saattaa olla syömishäiriöön sairastuville tyypillisiä suorituskeskeisiä ja täydellisyyttä tavoittelevia ajatuksia ja luonteenpiirteitä.
”Tietynlainen hyvin rankka ruokavalio voi johtaa siihen, että sen noudattamisessa tavoitellaan niukempia päämääriä kuin pitäisi”, Charpentier sanoo."
Kommentit (13)
Eikö ole aika yksioikoista ja harhaanjohtavaa väittää kaikkia vegaaneja syömishäiriöisiksi? Edes suurin osa vegaaneista ei ole s-häiriöisiä.
Kuulin eilen linja-autossa keskustelun, jossa yliopiston professori kertoi ystävälleen, että hänen kumppaninsa (joka on lääkäri) monet lääkäriystävät ovat kääntyneet vegaaneiksi ja "trendi" on leviämässä yleisemminkin lääkäreiden keskuudessa. Väitätkö siis, että kaikki nämä lääkäritkin ovat vain salaa syömishäiriöisiä ja taustalla ei olisi muka mitään muuta ideaa, kuin laihuuden ihannointi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on taas vedetty mutkat suoriksi. Itsekin ilman lihaa 22 vuotta ja viimeiset 3 vuotta vegaanina. Paino on vaihdellut kaikkien näiden vuosien aikana välillä 65-75, tällä hetkellä tasan tuon puolivälissä. Ei hajuakaan anoreksiasta tai muista syömishäiriöistä, ruoka on hyvvee, sipsikaljaveganismi kivaa ja samalla saa pelastaa eläimiä. :)
Syömishäiriötkö tässä nyt ovat maailman suurin ongelma? Kuuostaa suojatyöpaikalta.
Vierailija kirjoitti:
Väitätkö siis, että kaikki nämä lääkäritkin ovat vain salaa syömishäiriöisiä ja taustalla ei olisi muka mitään muuta ideaa, kuin laihuuden ihannointi?
En tietenkään, mutta niin kuin artikkelissa kerrotaan: Kasvis- tai vegaaniruokavalio voi olla sosiaalisesti hyväksytty tapa kieltäytyä ruuasta tilanteissa, joissa ruokavalioon sopivaa ruokalajia ei ole tarjolla. Charpentier korostaa, että kasvisruokavalio ei automaattisesti tarkoita syömishäiriötä, mutta voi edistää siihen sairastumista.
Kyseiset tuntemani naiset perustelivat aina syömättömyyttään sillä, ettei ollut sopivaa ruokaa tarjolla. Toista hoidettiin sairaalassa, ja on nyt kotona mutta huonolta näyttää. Kuulin mutkan kautta, että läheiset pelkäävät ettei näe joulua.
Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi terveitä veganisteja. Nelinkertainen riski sairastua on aina nelinkertainen riski.
Ei millään pahalla, mutta syömishäiriöinen tarvitsee aina tekosyyn. Joillekin se on liikunta, eikä kukaan ole mielestäni liikuntaa pitämässä porttina syömishäiriöön. Eräs anorektikkokaverini väitti olevansa allerginen, ettei tarvinnut syödä jotain. Kyllä sairas mieli keinot keksii, ja eiköhän se "syy" ole se mieli eikä se kohde, jolla vähäistä syömistä ja laihtumista perustellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla vegaaneista on ortoreksisia. Kyseessä on kuitenkin pieni - ja samalla äänekkäin - joukko. Esimerkiksi YouTube-vegaanit (Kalel, Freelee) korostavat veganismin ulkonäöllisiä vaikutuksia hieman liiaksikin verraten vaikkapa eläinsuojelullisiin kysymyksiin.
Eikö portti kävisi kuitenkin enemmänkin anoreksiasta veganismiin kuin toisinpäin? Sipsikaljaveganismi on myös aika kaukana anoreksiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa tapauksissa vegaaninen ruokavalio ei ole riskitekijä, vaan seuraus.
Syömishäiriöiset kehittävät usein kaikenlaisia sääntöjä itselleen syömiseen liittyen (esim. ruokaa vain kerran päivässä tai syövät pelkkiä hedelmiä tai vain kolme haukkaisua ruuasta tms). Eläinkunnan tuotteet ovat usein epäterveellisempiä kuin kasvikunnan, joten ei yllätä että syömishäiriöinen jättää ne mielellään pois. Ruuasta kieltäytyminen vegaaniuteen nojaten on tietenkin helpompaa kuin aina selitellä, ettei ole nälkä.
Mutta missään nimessä en usko että vegaanius itsessään aiheuttaa syömishäiriöitä psyykksesti täysin terveellä ihmisellä. Ja syömishäiriöinenkin voi toipua ja elää kasvisruokavaliolla täysin normaalia elämää, joskin se tosiaan varmasti vaatii alkuun tukea ja seurantaa.
Eli joo, jos tilastoja tehdään, voi olla että vegaaniksi itseään kutsuvista löytyy prosentuaalisesti enemmän syömishäiriöisiä kuin sekasyöjistä. Syy ei kuitenkaan ole ruokavaliossa, vaan väärissä syissä valita kyseinen ruokavalio. Luulen, että vaikka gluteenitonta ruokavaliota noudattaa myös moni syömishäiriöinen.
Joillekin se on portti pois anoreksiasta. Eikö ole parempi syödä hyvin vegaanina, kuin ei syödä ollenkaan. Antakaa kaikkien kukkien kukkia jne. Toisten syömiset eivät voi kiinnostaa noin paljon jos oma suhde ruokaan on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole aika yksioikoista ja harhaanjohtavaa väittää kaikkia vegaaneja syömishäiriöisiksi? Edes suurin osa vegaaneista ei ole s-häiriöisiä.
Kuulin eilen linja-autossa keskustelun, jossa yliopiston professori kertoi ystävälleen, että hänen kumppaninsa (joka on lääkäri) monet lääkäriystävät ovat kääntyneet vegaaneiksi ja "trendi" on leviämässä yleisemminkin lääkäreiden keskuudessa. Väitätkö siis, että kaikki nämä lääkäritkin ovat vain salaa syömishäiriöisiä ja taustalla ei olisi muka mitään muuta ideaa, kuin laihuuden ihannointi?
No hei, onhan tällä palstalla kaikki fitness-harrastajatkin syömishäiriöisiä joten miksi ei sitten kaikki vegaanit/kasvissyöjätkin? Lisäksi näitä elämäntapoja "tyrkytetään koko ajan". Pointtihan on se, että jos joku kehtaa elää eri tavalla kuin minä niin kyllä siinä jotain vikaa täytyy olla.
Heh, mä syön vegaanina nyt määrällisesti enemmän kuin koskaan. Ja normaalipainossa/hoikassa kunnossa ollaan, ja mikä parhainta, tasaisesti ilman painon heittelemistä ja hyvillä mielin. Vegaanina nyt kolme vuotta eikä takaisinpaluuta ole, on hyvä olo henkisesti ja fyysisesti.
Tuo on kyllä totta että mikä tahansa "erikoinen" ruokavalio voi helposti olla keino toteuttaa syömishäiriötä, varsinkin ortoreksiaa tai anoreksiaa. Kannattaa aina tarkkailla itseään kriittisesti näiden asioiden suhteen. Ylipäätään jos esimerkiksi menee mieli sekaisin vaikka siitä että jossain ruoassa oli yhdellä kerralla "liikaa" öljyä ja sen jälkeen kokee tarpeelliseksi liikkua raivokkaasti tai olla syömättä itselleen normaalisti parin aterian verran "tasoittaakseen", kannattaa huolestua. Tai jos syö tyyliin yhden Oreon ja kokee siitä hirveää morkkista tai ahdistusta.
Terveelliset elämäntavat ja vegaanius - ei edes se kasvispainotteinen vegaanius - itsessään ei tarkoita kuitenkaan syömishäiriötä, muistakaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli teini-iässä kun olin vielä sekaravinnolla, syömisen kanssa ongelmaa. Syyllisyyttä, laihduttelua, syömättömyyttä, sala-ahmimista laihuusihannointia. Sitten kun nuorena aikuisena aloin vegaaniksi, kaikki ruoka olikin yhtäkkiä ihanaa eikä mistään tarvinnut kokea syyllisyyttä, pelkästään kiitollisuutta ja onnellisuutta syödystä maukkaasta ruoasta hyvällä omallatunnolla ja vaikkapa suklaasta. Sinne jäi syömisongelmat. Nyt 40-v. vegaanitäti, nauttii ruoasta ja välillä herkuista.
Toki minuakin huolettaa ehdottomuus terveysintoilussa, juuri ortoreksia ja suhtaudun varauksella niin karppaukseen kuin raakaruokaankin ja näiden eri variaatioihin.
Olen ollut kohta 20 vuotta kasvissyöjä ja viime vuosina lähes vegaani. Mittani ovat tänä aikana muuttuneet 160/52 => 160/86.
Kannattaa myös tutustua Sipsikaljavegaaneihin.