Lue keskustelun säännöt.
Kuolen tähän tuskaan
26.06.2016 |
Mies jätti syksyllä, jäin yksin kahden iham pienen lapsen kanssa. Hän kyllä on lasten kanssa aika paljon. Olen siitä asti käynyt terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä. Tämä tuska ei vain helpota yhtään vaikka alkaa pian tulemaan jo vuosi erosta. Joka minuutti on vain selviytymistä ja mietin itsemurhaa päivittäin. On vain jatkuvasti niin järkyttävän paha olla. Perhe oli minulle tärkein asia elämässä. Rakastan edelleen miestä enkä voi ymmärtää eroa. Elämä on vain yhtä kitumista. Yritin kyllä tutustua uusiinkin miehiin, mutta ei niistä jutuista ikinä mitään tule. Sattuu..
Kommentit (7)
Voimia. Puhutaan terapiassa näistä ajatuksistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdistäydy ja etsi uusi mies. Takaisin se ei enää tule eikä murehtimisella asiat ratkea. Lapsetkin tarvitsevat uuden isän.
Voi ei tsemppiä! Minäkin erosin keväällä ja en kauheasti enää ajattele eksää. On villi kausi menossa ja satunnaista deittailua kunnes joku kolahtaa ja jolle mä kolahdan..
Ei kannata jäädä vellomaan jos ei asialle enää mitään voi :/ Helpommin toki sanottu kuin tehty.
Vuosi on lyhyt aika päästä erosta yli. Tai voi olla. Ei ole pakko tutustua uusiin miehiin. Koeta löytää elämänilo, sinulla on edelleen perhe, lapset!
Otan osaa. Koita jaksaa. Halitkin saat jos lassukkamiehen halit kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut koko elämän sellainen olo, että kuolen tähän tuskaan. Mutta se ei johdu yksittäisistä ihmissuhteista vaan jostain ihan perusluonteenpiirteestä.
Ei, opettele ensin rakastamaan omaa elämää. Et voi elää toisten elämää.