Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on ollut hiton rasittava tänään(kin)
25.06.2016 |
Komensin sen ulos, kun oli valittamista ihan joka asiasta tänään. Tuntuu, että lapsi kiusaa etenkin silloin, kun mulla olisi jotain, mistä haluaisin nauttia, kuten aamukahvi ja hyvä leipä. Ne asiat mistä se valittaa, on ihan turhia. Esim. kun sanon että et voi pyöräillä kengillä, joissa on nauhat rikki ja ne törröttää. Huutaa kengistä ennen kuin vaihtaa. Huutaa, kun ei löydä heti kenkiä, jotka on kyllä eteisen lattialla ja sanon, että etsii ne itse. Huutaa, kun palaa kioskilta, jolta on ostanut 10 tikkaria jotka saa syödä vasta viikon päästä, kun sanoin jo etukäteen että kannattaisi ostaa mieluummin jalkapallokortit kuin tikkarit, koska tikkarit syödään sitten vasta karkkipäivänä.
Lisäksi lapsen on tosi vaikea kestää sitä, että aina ei ole kivaa ja aina ei saa mitä haluaa. Esimerkiksi että ei kutsuta kaveria jonain päivänä ollenkaan, vaan tehdään rauhassa kotityöt ja saunotaan (yleensä saa olla kavereiden kanssa paljon).
On aivan sama mitä teen tai en tee, aina on tuloksena huuto ja valitus. Lapsi saa kyllä huomiota, seuraa, kaikki on "hyvin" - mikään ei vaan kelpaa.
Olenko vaan hemmotellut sen pilalle vai onko luonteeltaan vaikea? Tuntuu niin epäantoisalta tämä vanhemmuus.
Kommentit (7)
Karkkipäivä on lapselle helvettiä. Siis karkkia kerran viikossa? Se on sama kuin aikuiselle herkkua kerran kuukaudessa. Joku tikkari päivässä nyt ei hampaita vie. Ehkä se lapsi haluaisi pyöräillä sinun kanssasi sinne kioskille.
Mutta ymmärrän kyllä. Minä painelen yleensä istuskelemaan terassille suoraan sängystä, kun en jaksa lapsen kiljumista. Mies hoitaa nämä aamut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on kasvatuksensa tulos? Minulla on onneksi vain mukavia lapsia ja kotimme on ihanan rauhallinen. Sovussa syödään aamupalat ja puuhastellaan juttujamme.
Itse näytät kerjäävän verta nenästäsi ja olet äkäinen ja jyrkkä.
Onneksi olkoon sinulla on normaali lapsi. Ja btw karkkipäivää ei suositella enää nykyisin. Tekee hallaa kun oppii siihen että ensin kiduttaa itseään viikon ja sitten mättää naaman täyteen. Mielummin opettaa syömään muutama makuinen silloin kun mieli tekee. Kohtuus kaikessa
Minkä ikäinen lapsi on, onko pienempiä sisaruksia? Kuulostaa pitkittyneeltä uhmalta, mikä on joskus tavattavissa 3-4-vuotialla. Ikään kuin eivät oikein osaa vielä asettua taaperosta leikki-ikäiseksi. Toinen sellainen vaihe on eskari-ikä monilla, seikkaillaan siellä pienen ja ison välimaastossa. Pikkusisaruksen syntymä usein myös taannuttaa hetkellisesti isompaa sisarusta, ja ajaa kiukkuamaan kaikesta.
Toisaalta ymmärrän toisaalta huvittaa aina, kun vanhemmat valittavat etteivät jaksa lapsissaan sitä, että lapset sietävät huonosti sitä, ettei aina ole kivaa. Eikös molemmat silloin kestä yhtä huonosti sitä "epäkivaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah huomasinpas nyt että kyseessä on varmaan vähän isompi lapsi, kun saa käydä kioskilla? Onhan se välillä epäantoisaa se vanhemmuus, mutta kannattaa muistaa että vielä koululaisellakin on vaikeita aikoja, ja se ei tarkoita että kasvatus olisi epäonnistunutta tai lapsesta olisi kasvamassa jotain ihan kamalaa. Ja toiset lapset koettelevat vanhempiaan toisia enemmän, ovat jo temperamentiltään sellaisia. Mutta kyllä aika tasaa monta asiaa, kun vaan koittaa kestää ja ennen kaikkea tehdä jotain lapsenkin ehdoilla. Voikin olla että lapsesi kaipaa sopivasti itsenäisyyttä, eli tunnetta siitä että hän voi vaikuttaa omaan elämänkulkuun ja maailmaansa? Varmasti teillä on jo jonkin verran sellaista, mutta jos vielä koittaisi jotain keksiä lisäksi. Pahintahan karkkipäivän tulossa aikanaan oli se, kun vanhempi saneli sen ja itsellä ei ollut mitään vaikutusmahdollisuutta :) En tarkoita että karkkipäivissä pitäisi antaa periksi, mutta jos antaisit lapsen tehdä vaikka nyt lomalle listan kivoista kesätekemisistä ja sopisitte joka lauantai niistä yhden valitsevan tms.?
Nosto..