Paras ohjeesi rentoutumiseen synnytyksen aikana?

Pänttäsin tätä http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=13  ja pidin sen mielessäni synnytyksessä. Kauratyyny ja mieheni läsnäolo. Ja se että pyydettiin kätilöitä antamaan meille mahdollisimman paljon omaa rauhaa. 

Tuhti määrä puudutteita.

Hoin aaaaaaaaaaa-äännettä eri korkeuksilla. Minulla oli teoria, että jos naaman pitää rentona niin mahakin rentoutuu. Tämä auttoi oikeasti, en tarvinnut lääkkeitä. En osaa laulaa. Jos osaisin, olisin ehkä yrittänyt.

Lisää?

Supistuksen aikana keskityin rentouttamaan leuan, ja pidin matalaa aaa-ääntä. Pyrin hengittämään vapaasti, enkä pidättäny hengitystä. Kuvittelin mielessäni supistuskäyrän ja keskityin siihen. 

Enpä osaa sanoa. Lähdin synnyttämään hiukan jännittyneenä mutta positiivisin mielin. Oli mies vierellä ja kauratyyny selän alla. Kun tuli varsinaisen synnyttämisen aika, huomattiin, että kuulun siihen pieneen vähemmistöön, jolle puudutteet eivät auta. Olin täysin pakokauhuinen ja paniikissa ja huusin suoraa huutoa niin kauan, että minut vietiin sektioon ja nukutettiin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä osaa sanoa. Lähdin synnyttämään hiukan jännittyneenä mutta positiivisin mielin. Oli mies vierellä ja kauratyyny selän alla. Kun tuli varsinaisen synnyttämisen aika, huomattiin, että kuulun siihen pieneen vähemmistöön, jolle puudutteet eivät auta. Olin täysin pakokauhuinen ja paniikissa ja huusin suoraa huutoa niin kauan, että minut vietiin sektioon ja nukutettiin.

Niin siis en auennut koko aikana kuin kaksi senttiä, lapsi yritti siitä sitten ulos. Kivut olivat järkyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä osaa sanoa. Lähdin synnyttämään hiukan jännittyneenä mutta positiivisin mielin. Oli mies vierellä ja kauratyyny selän alla. Kun tuli varsinaisen synnyttämisen aika, huomattiin, että kuulun siihen pieneen vähemmistöön, jolle puudutteet eivät auta. Olin täysin pakokauhuinen ja paniikissa ja huusin suoraa huutoa niin kauan, että minut vietiin sektioon ja nukutettiin.

Niin siis en auennut koko aikana kuin kaksi senttiä, lapsi yritti siitä sitten ulos. Kivut olivat järkyttävät.

Ongelmana siis ei ollut puudutteissa vaan sun pilipali kehossa joka ei toimi niinkuin pitäisi

Pahimmankin supistuksen aikana yritä pitää alapää rentona. Huomasin että näin kipu väheni huomattavasti, mutta asiaan pitää keskittyä, koska helposti supistuksen aikana tulee jännitettyä lantionpohjan lihaksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä osaa sanoa. Lähdin synnyttämään hiukan jännittyneenä mutta positiivisin mielin. Oli mies vierellä ja kauratyyny selän alla. Kun tuli varsinaisen synnyttämisen aika, huomattiin, että kuulun siihen pieneen vähemmistöön, jolle puudutteet eivät auta. Olin täysin pakokauhuinen ja paniikissa ja huusin suoraa huutoa niin kauan, että minut vietiin sektioon ja nukutettiin.

Niin siis en auennut koko aikana kuin kaksi senttiä, lapsi yritti siitä sitten ulos. Kivut olivat järkyttävät.

Ongelmana siis ei ollut puudutteissa vaan sun pilipali kehossa joka ei toimi niinkuin pitäisi

Joo keho ei toiminut eivätkä puudutteet vieneet kipuja, niin kuin odotus oli. Kumpikaan ei siis toiminut. En aio synnyttää toista kertaa.

Astu henkisesti sivuun tapahtumasta tarkkailijan rooliin ja anna luonnon hoitaa homma. Olin lukenut jostain että vaikka nainen olisi koomassa, lapsi syntyy.

Ainoa aktiivinen asia mitä kannattaa tehdä, on nimenomaan rentoutumista edistävät ajatukset. Etsi itsellesi etukäteen muistoista paikka, jossa koit täydellistä rauhaa ja rentoutta ja palauta sitä mieleen tuoksu-, näkö-, kuulo-, tuntoaistimuistojen avulla.

Toinen itselle sopiva mielikuva mietitään etukäteen, jostain avautuvasta asiasta, ruusun nupusta, auringon noususta, tms. avautumisen määritelmän ollen tässä kohtaa hyvin väljä. Tätä mielikuvaa näytät mielessäsi supistuksen aikana.

Ehkä aktiivisuutta vielä sen verran, että supistusten välillä liikkuu jos siltä tuntuu, kävelee, huojuu, pyörittää lanteita tms.

Hömppää tai ei, olen saanut näiden kikkojen ja tunnin verran ilokaasua avulla synnytettyä neljä yli nelikloista lasta.

Mun taktiikka oli se, että aina supistuksen aikana kuvittelin itseni Kanariansaarille loikoilemaan hiekkarannalle vesirajaan. Ajattelin supistuksen aikana, että aalto hulmahtaa ylitseni ja minä killun tyytyväisenä aallon harjalla ja rentoudun. Hyvin toimi. En saanut puudutteita. Tosin asiaa hieman auttoi, että meillä taitaa suvussa olla jotkin hyvät synnytysgeenit, koska synnytyksen ovat olleet nopeita.

En pystynyt mitenkään rentoutumaan. Suoraa huutoa vaan ponnistusvaiheen kestäessä 2 tuntia. En tajunnut kuusta enkä maasta saatikka rentoutumisesta. Se "tunne" kun vesimelonia yrittää puristaa ulos sitruunasta. Ei pysty muuta kuin huutamaan ja rääkymään paniikissa ja pakokauhussa, vaikka puudutteet oli käytössä. Rentoutuminen tuli vasta kun lapsi oli ulkona. Ja suurin euforia.

Kiitos kauhukokemuksista ja seksifantasiatrollauksesta. Niitä voi postailla johonkin muuhun ketjuun lisää jos vaikka löytäisi paremmin kohdeyleisönsä. Rentoutumiskeinoja jos jollakulla vielä on, niin kuulisin mielelläni. :)

Epiduraali.

Uloshengityksen suuntaaminen mielessä siihen kohtaan, joka haluaa rentouttaa. Muutama onkin puhunut tässä kasvojen ja leuan rentouttamisesta, se on tosi tärkeää. Myös hartioihin ja niihin kohtiin, joihin supistuskipu koskee, voi uloshengitystä suunnata. Joogaharrastus auttaa! Jos on mahdollista käydä odotusaikana joogassa, se on hyvä satsaus.

Kävin alkuraskaudesta joogaamassa, mutta minulla katkesi rv 18 kylkiluu ja jooga jäi siihen. Nyt synnytys ihan kulman takana ja rentoutuminen mietityttää. Hengitystekniikoita olen harjoitellut nyt kun syvähengitystä voi taas harjoittaa. Visualisointi ja lamaze tekniikka kiinnostaisi, en taida vaan enää ehtiä perehtyä kovin syvällisesti mihinkään uuteen..

Miksi vinkkini kuoleman hyväksymisestä poistettiin? Se on stoalaisen filosfian kulmakivi ja AINOA tapa saavuttaa todellinen mielenrauha. Kun hyväksyt sen, että pahin voi tapahtua, toivoit sitä tai et, olet vapaa kaikesta ahdistuksesta.

Altaassa ja ölinä uloshengityksessä. Ne mulla toimin.

Vesi on mulle niin tuttu ja hyvä elementti ja olin käynyt synnytysrentoutuksessa, jossa opeteltiin sitä ääntelyä uloshengityksen aikana.

Oisinpa tiennyt tällaisia kikkoja ennen kuin lähdin synnyttämään :( Olin rentona kuin raaka porkkana ja pinnistelin ja purin hammasta yhteen.. Ei ihme, että ekan kanssa meni 7 epiduraalia ja muutama muukin ruiske. Tokan kanssa olin ihan Naantalista kun tarvittiin vain 2 puudutetta.

Eli hyvä, ap - kannattaa valmistautua ja mielikuvaharjoitella.