Paras ohjeesi rentoutumiseen synnytyksen aikana?

No ei mikään. Kun kipu on biljoona kertaa biljoona niin ei siinä voi kokeilla rentoutusta.

Sanooko aloittaja esim avomurtuman saaneelle että kokeile rentoutustekniikoita kunnes on hoidettu ja lääkitty kipu kokonaan pois?

Peräriiske, rentouttaa kun saa päästää kaikki ulos oikein perusteellisesti.

Vierailija kirjoitti:

No ei mikään. Kun kipu on biljoona kertaa biljoona niin ei siinä voi kokeilla rentoutusta.

Sanooko aloittaja esim avomurtuman saaneelle että kokeile rentoutustekniikoita kunnes on hoidettu ja lääkitty kipu kokonaan pois?

Vähän ontuva vertauskuva tuo avomurtuma. Mitä vikaa on kysyä neuvoja jos haluaa kokeilla olisiko niistä omalla kohdalla apua? Ei kukaan sinua pakota niitä kokeilemaan, senkun douppaat oman avomurtumasi alusta loppuun - en ole estelemässä.

Keskityin hengittämään todella syvään aina kun tuli supistus, sillä tavalla että samalla tietoisesti rentoutin niitä alueita millä supistus tuntuu. Kun jännittää niin supistus tuntuu paljon pahemmalta, eron huomas heti aina kun rentoutui. Mä myös istuin suihkussa ja nojasin jumppapalloon tai sitten kävelin ympyrää. Kaikista pahinta oli olla sängyssä käyrillä kun voi vaan heijata edes takaisin kyljellään, mielummin pystyssä.

Toinen lapsista tuli sitten niin yllättäen etten ehtinyt puudutusta saada ja silloin vaan huusin, kiroilin, kiruin ja heiluin ja kätilö huusi että "avaa jalat, keskity!" Ja välillä pysähdyin ponnistamaan niin maan perkeleesti. Alle kymmenen minuuttia onneksi kesti ponnistusvaihe, oli kyllä kauheeta. Kätilö vielä sanoi että olen luontainen synnyttäjä että ilmeisesti siinä kuuluu sitten riehuakin vähän - ainakin se helpotti omaa oloani :D

Vierailija kirjoitti:

No ei mikään. Kun kipu on biljoona kertaa biljoona niin ei siinä voi kokeilla rentoutusta.

Sanooko aloittaja esim avomurtuman saaneelle että kokeile rentoutustekniikoita kunnes on hoidettu ja lääkitty kipu kokonaan pois?

Tässä ketjussa vinkkejä ovat antaneet synnyttäneet naiset, eli jotenkin se vain onnistuu. Ja kyllä muunkin kivun kanssa todellakin voi rentoutumistekniikkaa käyttää, koska kehon jännittäminen pahentaa kipua. Ei kipuun, siihen avomurtumaankaan todennäköisesti saa mitään lääkettä ihan heti, eikä synnytyksessä varsinkaan kivunlievitystä saa heti (tai ollenkaan). Todellakin kannattaa siis opetella niitä rentoutumistekniikoita, vaikka ajattelisi ottavansa epiduraalin.

Ilokaasu. Auttoi kipuun ja piti tunnelman hilpeänä.

Ensimmäisessä synnytyksessä jännitin kehoni supistusten tullessa. Tuntuivat tosi kipeiltä. Unohdin niinkin oleellisen asian kuin hengitys ja näin supistukset tuntuivat tosi kivuliailta. Epiduraali auttoi vasta rentoutumaan.

Toinen synnytys oli nopea enkä ehtinyt saamaan puudutteita mutta kipuihin auttoi syvä sisään-ja uloshengitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä osaa sanoa. Lähdin synnyttämään hiukan jännittyneenä mutta positiivisin mielin. Oli mies vierellä ja kauratyyny selän alla. Kun tuli varsinaisen synnyttämisen aika, huomattiin, että kuulun siihen pieneen vähemmistöön, jolle puudutteet eivät auta. Olin täysin pakokauhuinen ja paniikissa ja huusin suoraa huutoa niin kauan, että minut vietiin sektioon ja nukutettiin.

Niin siis en auennut koko aikana kuin kaksi senttiä, lapsi yritti siitä sitten ulos. Kivut olivat järkyttävät.

Ongelmana siis ei ollut puudutteissa vaan sun pilipali kehossa joka ei toimi niinkuin pitäisi

Ongelmahan oli juurikin niissä pilipalipuudutteissa, jotka eivät puuduta kaikkia, kuten pitäisi... 

Ikivanha kirja Matin ja Maijan synnytyskoulu ja sieltä hengitystekniikka. Toimi todella, ei ollut alunperin tarkoitus synnyttää ilman epiduraalia mutta vahingossa lähti synnytys menemään ilman mitään apuja. En siis enää kestänyt ajatustakaan että tullaan vielä tökkimään neulalla. Silmät liukenivat ensiksi päästä kivun takia, mutta kun pysyin hengityksessä, keho tuotti kai endorfiinia. Ja lapsi painoi 4,270 kiloa.

Mulle ei auttanut muu kuin suihkusta virtaava vesi ja sitten myöhemmin ilokaasu ja puudutus. Ei kaikille toimi mitkään hengittelyt, niin se vain on. Olkoon syynä sitten vaikka päänupin puoli eli liika pelko mutta jos ei toimi niin ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Silmät liukenivat ensiksi päästä kivun takia, mutta kun pysyin hengityksessä, keho tuotti kai endorfiinia.

Olitko sä sitten ihan sokea? Saitko jotain korvauksia?

Voi kun olisinkin miettinyt tällaista etukäteen. Minä en auennut kunnolla jännitykseltä vasta kun epiduraali laitettiin. Jotenkin olin ajatellut, että ei tarvitse kuin sietää kipu niin synnyttää. No ei ainakaan minun kohdalla näin. Supistukset alkoivat tulemaan heti alle 5 min välein, ja menivät nopeasti kivuliaiksi, välit tihenivät ja minä en auennut. En osannut rentoutua ollenkaan edes supistusten välillä (sen hurjan 1-3min aikana mitä väliin jäi), ja paniikissa odotin vain seuraavaa supistusta. No, eihän se ihme ettei homma sitten edennyt. Ehkä seuraavalla kerralla valmiimpi.

Vesi (suihku tai amme) ja epiduraali. Muuten vaan uskalla heittäytyä ja antaudu kehon voimalle. Luota kehoosi. Kuulostaa ihan hippihifistelylle, mutta kun tilanne on päällä, tiedät mitä tarkoitan.