Lue keskustelun säännöt.
piiloyksinhuoltajat
22.06.2016 |
Onko muita, jotka kokevat näin. Samassa taloudessa asutaan yhä lasten isän kanssa, mutta olen jotenkin niin yksin tässä vanhemmuudessa. Mies on aina töissä. Hoitaa lapsia sovitusti, jos minulla on menoa ja jos töiltään ehtii. Mutta kun palaan kotiin, otan taas heti täysvastuun kaikesta. Ihan kuin hän olisi vain lastenhoitaja. Ja koska olemme yhdessä, tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä tätä tilannetta. Tietenkään en väheksy oikeita yksinhuoltajia. Minulla sentään on tässä toinenkin aikuinen, joka edes joskus näyttäytyy kotona ja jolle voi soittaa. Olen ihan uupunut.
Kommentit (24)
Jos tuntuu tuolta, niin mikä teitä pitää yhdessä? Erossa saisit joka toisen viikon lapsivapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mies käy töissä, oletettavasti siis tienaa leivän pöytään, ja hoitaa lapsiakin, mutta silti koet olevasi yksin lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä, oletettavasti siis tienaa leivän pöytään, ja hoitaa lapsiakin, mutta silti koet olevasi yksin lasten kanssa?
Aina näitä änkyröitä piisaa. Joko et ymmärrä, tai et halua ymmärtää, mitä ap tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Paradoksaalista, mutta helpottaa kun on kokonaan yksinhuoltaja.
Näin minä vähän itsekin ajattelen, että mun näkökulmasta ero voisi olla helpottava ratkaisu. Ei tarvitsisi enää odottaa toista kotiin. Saisi ehkä edes silloin tällöin omaakin aikaa, kun lapset olusivat isällään. Ehkä myös saisi apua paremmin yksinhuoltajana.
Lasten takia en kuitenkaan haluaisi erota (vaikka tiedän että tämä on se klisee jota ei saisi sanoa). En halua rikkoa heidän kotiaan. Heillä on hyvä täällä, me vanhemmat emme riitele ainakaan heidän kuullen. Mutta ainoa mitä pelkään on, että minä romahdan. Olen kyllä vahva ja jaksan hoitaa lapset mielestäni hyvin ja olla hyväntuulinen ja rakastava. Mutta olen ihan lopussa. Pelkään että jonain päivänä en vain enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu tuolta, niin mikä teitä pitää yhdessä? Erossa saisit joka toisen viikon lapsivapaata.
No juuri näin!! Minä erosin kun väsyin odottamaan että toinen ottaa vastuuta. Nyt on monta ihanaa vapaailtaa ja vapaapäivää joka kuukausi. Uupumus katosi ja olen lapsillekin kivampi äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä, oletettavasti siis tienaa leivän pöytään, ja hoitaa lapsiakin, mutta silti koet olevasi yksin lasten kanssa?
Käyn itsekin kokopäivätöissä.
T.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä, oletettavasti siis tienaa leivän pöytään, ja hoitaa lapsiakin, mutta silti koet olevasi yksin lasten kanssa?
Aina näitä änkyröitä piisaa. Joko et ymmärrä, tai et halua ymmärtää, mitä ap tarkoittaa.
En ole ketä lainasit, vaan kyllä edellisen kommentissa on pointtinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paradoksaalista, mutta helpottaa kun on kokonaan yksinhuoltaja.
Näin minä vähän itsekin ajattelen, että mun näkökulmasta ero voisi olla helpottava ratkaisu. Ei tarvitsisi enää odottaa toista kotiin. Saisi ehkä edes silloin tällöin omaakin aikaa, kun lapset olusivat isällään. Ehkä myös saisi apua paremmin yksinhuoltajana.
Lasten takia en kuitenkaan haluaisi erota (vaikka tiedän että tämä on se klisee jota ei saisi sanoa). En halua rikkoa heidän kotiaan. Heillä on hyvä täällä, me vanhemmat emme riitele ainakaan heidän kuullen. Mutta ainoa mitä pelkään on, että minä romahdan. Olen kyllä vahva ja jaksan hoitaa lapset mielestäni hyvin ja olla hyväntuulinen ja rakastava. Mutta olen ihan lopussa. Pelkään että jonain päivänä en vain enää jaksa.
Ota itsellesi omaa aikaa enemmän. Palkkaa lastenhoitaja joiksikin illoiksi ja vietä silloin aikaa harrastuksissasi tai ystäviesi kanssa.
Mä erosin tuossa tilanteessa. Toisaalta tykkään yksinolosta, mutta jotenkin ikävöin kuitenkin exää, hassua myöntää. Ja aina kun tapaamme lasten vaihdon yhteydessä, tulee sen jälkeen vielä ikävämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä, oletettavasti siis tienaa leivän pöytään, ja hoitaa lapsiakin, mutta silti koet olevasi yksin lasten kanssa?
Aina näitä änkyröitä piisaa. Joko et ymmärrä, tai et halua ymmärtää, mitä ap tarkoittaa.
Joku muu tapa ilmaista ap:n asia olisi tuossa tilanteessa sopivampi kuin "olen kuin yksinhuoltaja". Olen aina ollut totaaliyksinhuoltaja ja kun lapsi oli pieni, olin myös aika köyhä. Elämäni olisi ollut aika erilaista, jos lapseen käytettävissä olisi ollut kahden aikuisen tulot, jos joku olisi ottanut vastuun lapsesta kotona edes silloin kun olen poissa vahtia erikseen hankkimatta ja niin edelleen. Jos, kun minun pitää lähteä ensiapuun, kotona olisi aikuinen, joka pitää lapsesta huolen sillä aikaa. Siksi tällainen vertaus nostattaa karvat pystyyn, että aloittajan kaltaiset eivät todellisuudessa ole kovin samassa asemassa.
Onko miehelläsi toinen tai vältteleekö hän töiden avulla kotona olemista? Aina ylityöt eivät ole ylitöitä. Tietysti on kai niitäkin aloja, joilla oikeasti tehdään jatkuvasti pitkää päivää. Silloin tosin saattaa näkyä palkassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä, oletettavasti siis tienaa leivän pöytään, ja hoitaa lapsiakin, mutta silti koet olevasi yksin lasten kanssa?
Aina näitä änkyröitä piisaa. Joko et ymmärrä, tai et halua ymmärtää, mitä ap tarkoittaa.
Joku muu tapa ilmaista ap:n asia olisi tuossa tilanteessa sopivampi kuin "olen kuin yksinhuoltaja". Olen aina ollut totaaliyksinhuoltaja ja kun lapsi oli pieni, olin myös aika köyhä. Elämäni olisi ollut aika erilaista, jos lapseen käytettävissä olisi ollut kahden aikuisen tulot, jos joku olisi ottanut vastuun lapsesta kotona edes silloin kun olen poissa vahtia erikseen hankkimatta ja niin edelleen. Jos, kun minun pitää lähteä ensiapuun, kotona olisi aikuinen, joka pitää lapsesta huolen sillä aikaa. Siksi tällainen vertaus nostattaa karvat pystyyn, että aloittajan kaltaiset eivät todellisuudessa ole kovin samassa asemassa.
Anteeksi. Tiedän kyllä, tai siis en tiedä mutta voin ehkä kuvitella miten raskasta olisi, jos toinen olisi kokonaan poissa kuvioista. Ehkä joku muu sana sopisi kuvaamaan omaa tilannetta. Yksinäinen kaksinhuoltaja... tms. Olen itsekin joutunut moniin hankaliin tilanteisiin, kun on pitänyt selvitä yksin. Esim. juuri ensiapureissut lasten kanssa kun hoitajaa ei saanut. Lasten harrastukset jne. Mutta onhan tuo mies sentään joskus paikallakin.
Minkä ikäisiä lapset ovat? Voitko laittaa heitä vaikka jonnekin leirille muutamaksi vuorokaudeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon sinulla on omaa aikaa? Jos mies tekee jatkuvasti pitkää päivää, niin oletteko keskustelleet asiasta ja onko hänen mahdollista vähentää työntekoaan tai ottaa välillä vaikka pidempi pätkä vapaata?
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi toinen tai vältteleekö hän töiden avulla kotona olemista? Aina ylityöt eivät ole ylitöitä. Tietysti on kai niitäkin aloja, joilla oikeasti tehdään jatkuvasti pitkää päivää. Silloin tosin saattaa näkyä palkassakin.
Ei ole toista naista, sen kyllä tiedän. Sollä on vaan paljon töitä ja haalii lisää. Olen kyllä sanonut, että jostain voisi luopuakin, kun tienaanhan minäkin. Mutta ei. Hänelle on vain niin työnteko verissä. Ei osaa olla paikoillaan. Hän ei käytännössä lomaile koskaan, paitsi satunnaisia päiviä silloin tällöin (yrittäjä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi toinen tai vältteleekö hän töiden avulla kotona olemista? Aina ylityöt eivät ole ylitöitä. Tietysti on kai niitäkin aloja, joilla oikeasti tehdään jatkuvasti pitkää päivää. Silloin tosin saattaa näkyä palkassakin.
Ei ole toista naista, sen kyllä tiedän. Sollä on vaan paljon töitä ja haalii lisää. Olen kyllä sanonut, että jostain voisi luopuakin, kun tienaanhan minäkin. Mutta ei. Hänelle on vain niin työnteko verissä. Ei osaa olla paikoillaan. Hän ei käytännössä lomaile koskaan, paitsi satunnaisia päiviä silloin tällöin (yrittäjä).
Ok, vaikuttaa siltä, että mies on priorisoinut työnsä kaiken edelle. Kun kerran molemmat kuitenkin käytte töissä, niin onko sinun mahdollista ottaa hoitaja ja viettää vaikka lapsivapaata viikonloppureissua ilman lapsia? Jos miestä ei matka kiinnosta, niin ehkäpä silloin voisit kysyä jonkun ystäväsi mukaan.
Saisit ainakin muutaman päivän rentoutua ja levätä arjen velvollisuuksista.
Toinen aikuinen taloudessa tuo ihan kivasti rahaa perheeseen, etenkin jos on töissä, kuten sinun miehesi.
Oikeasti yh
Vierailija kirjoitti:
Toinen aikuinen taloudessa tuo ihan kivasti rahaa perheeseen, etenkin jos on töissä, kuten sinun miehesi.
Oikeasti yh
No joo, köyhyydessä ei ole tarvinnut elää. Se tästä vielä puuttuisikin, jos rahat olis jatkuvasti lopussa (voimia kaikille oikeasti yh:ille). Mutta kyllä meilläkin aika tarkasti eletään. Isot on nimittäin menotkin. Mutta eipä sitä edes ehtisi tai jaksaisi tuhlata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen aikuinen taloudessa tuo ihan kivasti rahaa perheeseen, etenkin jos on töissä, kuten sinun miehesi.
Oikeasti yhNo joo, köyhyydessä ei ole tarvinnut elää. Se tästä vielä puuttuisikin, jos rahat olis jatkuvasti lopussa (voimia kaikille oikeasti yh:ille). Mutta kyllä meilläkin aika tarkasti eletään. Isot on nimittäin menotkin. Mutta eipä sitä edes ehtisi tai jaksaisi tuhlata.
Mihin te sitten käytätte rahanne? Toivottavasti käytät rahojasi myös omaan itseesi ja mukavaan vapaa-aikaan (kuten vaikka lastenhoitoon) tässä tapuksessa.
Paradoksaalista, mutta helpottaa kun on kokonaan yksinhuoltaja.