Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että elämä oli nyt sitten tässä. Ja ikää "vasta" 25 vuotta.
22.06.2016 |
Minulla ei ole enää mitään haaveita elämässä. Olen asunut ulkomailla ja viettänyt hauskan nuoruuden, nuo oli oikeastaan ne mistä aiemmin haaveilin. Joskus halusin saada myös parisuhteen, mutta nykyään tuntuu että ei sekään ehkä ole tavoittelemisen arvoista, enkä jaksaisi särkynyttä sydäntä enää yhtään kertaa. Lapsista en ole vielä tähän ikään mennessä koskaan haaveillut, joskus olen pohtinut adoption mahdollisuutta, mutta taloudelliset esteet tulevat luultavasti vastaan.
Harrastuksia on, elämäntavat kunnossa, olen perusterve. Tapaan ystäviäni usein, se on ihan mukavaa mutta ei toisaalta tarjoa enää mitään uutta. Kauheaa sanoa, mutta vähän kyllästyttää jo heidänkin seura. Toisaalta myös yksinäisyys kyllästyttää.
Työelämä ei oikein kiinnosta. Valmistun pian maisteriksi, mutta alallani ei juurikaan ole töitä, joten aion jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti: yksinkertaista työtä (josta en pidä mutta on ihan ok) sen verran, että saan itseni elätettyä. Työttömäksi jääminen ei sekään hirveästi kauhistuta.
Tästä alkaa myös ulkonäöllisesti alamäki eikä varmasti mikään kovin hidas sellainen, koska muutoksia huonompaan suuntaan on jo nyt tapahtunut paljon. Tämä harmittaa tietysti todella paljon, mutta ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä asia ja todeta, että kauneuden päivät ovat nyt ohi. Mitenkään huomattavan kaunis en koskaan ollutkaan, mutta tästedes vain rumenen päivä päivältä.
Niin... en oikein tiedä mitä tehdä. Mistä saada elämään sisältöä? Ajatukseni jumittavat päivästä toiseen samoja kuluneita ratoja, en osaa innostua mistään. Luulen että suurempi ongelma on nimenomaan tämä elämän yksitoikkoisuus ja unelmien puute yhdistettynä siihen että vanheneminen on ruvennut tuntumaan konkreettiselta, ei niinkään se että olisin varsinaisesti masentunut.
Kommentit (44)
Tuo kuulostaa enemmänkin siltä, elämäsi ei ollut tuossa. Jostain syystä luovuit haaveistasi. Ulkonäön suhteen alamäki ei ala vielä pitkään aikaan. Olet hyvässä tilanteessa, jos saat työelämästä kunnolla kiinni. Minä aloitin pari vuotta sitten opiskelut eikä sekään ole aina hyvä, että on muutaman vuoden jäljessä, esim. valmistuminen ja työnhaku voi tulla huonoon ikään, vaikka lapsiaikeita ei olisi, mutta ei työnantajat sitä tiedä.
t. toinen 25v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi...t.50 v
Ei ollut kovin suuri anti tälle ketjulle... Mutta kauhukuvani on, että elämä on tätä samaa yksitoikkoista (paskaa) vielä tuohon 50v asti ja ylikin. Että mikään ei muutu paitsi huonompaan suuntaan enää.
Ap
Muuta takaisin ulkomaille? SIeltä voi saada oikean työn erikoisemmillakin tutkinnoilla. Ja löytää ulospäinsuuntautunempia ja menevämpiä ihmisiä. Ei vielä tarvitse hautautua asuntoonsa nyhjöttämään.
Siltä se voi tuntua, mutta kyllä sulla on vielä paljon edessä. Vasta silmäsi aukaisit, nyt pää pystyyn ja kärsivällisesti eteenpäin.
Itse olen 26 ja tuntuu, että elämässä on vielä paljon nähtävää ja koettavaa. jos nyt ei voi sanoa, että elämä alkamassa niin ainakin se tuntuu olevan ihan hyvin. Minulla on hyvä mies, kiva koti, muutama ystävä, opiskelen unelmieni ammattia, voin matkustella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa enemmänkin siltä, elämäsi ei ollut tuossa. Jostain syystä luovuit haaveistasi. Ulkonäön suhteen alamäki ei ala vielä pitkään aikaan. Olet hyvässä tilanteessa, jos saat työelämästä kunnolla kiinni. Minä aloitin pari vuotta sitten opiskelut eikä sekään ole aina hyvä, että on muutaman vuoden jäljessä, esim. valmistuminen ja työnhaku voi tulla huonoon ikään, vaikka lapsiaikeita ei olisi, mutta ei työnantajat sitä tiedä.
t. toinen 25v
Toteutin jo haaveeni ulkomailla asumisesta... Oikeastaan muita suuria haaveita ei ollutkaan, eikä ole uusia tullut tilallekaan... Tai oli joskus haave tosiaan parisuhteesta, mutta siitä olen luopunut. Minulla ulkonäön suhteen valitettavasti on jo alamäki alkanut, olin paremman näköinen vielä pari vuotta sitten, mutta nyt alkaa ikä näkyä negatiivisella tavalla. Työelämästä en suurempaa otetta ole saanut ja luultavasti jatkan samoissa (osa-aikaisissa) hommissa kuin tähänkin asti (ei omaa alaa).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muuta takaisin ulkomaille? SIeltä voi saada oikean työn erikoisemmillakin tutkinnoilla. Ja löytää ulospäinsuuntautunempia ja menevämpiä ihmisiä. Ei vielä tarvitse hautautua asuntoonsa nyhjöttämään.
Ulkomailla asuminen oli unelmani, mutta... käytännössä kun sen toteutin, niin en oikein pitänyt siitä. Se oli hirveän stressaavaa ja kallistakin ja ystäviä oli vaikea saada. En haluaisi pysyvästi muuttaa ulkomaille mutta enpä oikein täälläkään viihdy...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aiemmin haaveilit ulkomailla asumisesta, voisitko nyt "jatkaa" haavetta ulkomailla työskentelemisellä? :) Kun valmistut, lähdet jonnekin aivan uuteen paikkaan töihin! Samalla voit saat uudet kaverit. ;) Tai jos ulkomaat ei enää kiinnosta/onnistu, muuta Suomen sisällä uuteen paikkaan. Maisemien vaihdos voisi piristää.
Lisäksi oletko harkinnut uusia harrastuksia? Myös se parisuhde voisi tuoda valoa elämään. :) Aloita vaikka treffailu ja katso mitä tapahtuu!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 26 ja tuntuu, että elämässä on vielä paljon nähtävää ja koettavaa. jos nyt ei voi sanoa, että elämä alkamassa niin ainakin se tuntuu olevan ihan hyvin. Minulla on hyvä mies, kiva koti, muutama ystävä, opiskelen unelmieni ammattia, voin matkustella...
No ei kai muuta kuin onnea sinulle, vähän kateellinen olen... Minullakin on kiva koti (väliaikainen tosin), muutama hyvä ystävä, voin matkustella mutta vain yksin eikä se ole minusta kovin antoisaa... Miestä ei ole eikä unelma-ammattiakaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa sulla ankea maailmankuva, nyt kesästä ilo irti ja festareille yms.! t. 42 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta takaisin ulkomaille? SIeltä voi saada oikean työn erikoisemmillakin tutkinnoilla. Ja löytää ulospäinsuuntautunempia ja menevämpiä ihmisiä. Ei vielä tarvitse hautautua asuntoonsa nyhjöttämään.
Ulkomailla asuminen oli unelmani, mutta... käytännössä kun sen toteutin, niin en oikein pitänyt siitä. Se oli hirveän stressaavaa ja kallistakin ja ystäviä oli vaikea saada. En haluaisi pysyvästi muuttaa ulkomaille mutta enpä oikein täälläkään viihdy...
Ap
Niin, koska kaikki "ulkomaat" ovat yhtä ja samaa...
Anteeksi nyt vaan, mutta ensimmäisenä tuli mieleen että hiton ipana, mitä sinä siinä kitiset kultalusikka perseessä kun on kaikki hyvin ja upea elämä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit mennä puhumaan vaikka jollekin terapeutille tai psykologille tilastasi.
klikkasin auki kun aattelin että tässä on saatu joku syöpädiagnoosi tms mutta sä ootkin vaan tympiintynyt kun kaikkea on...
pitäiskö sulle karman nyt heittää jotain karmeaa tielle että saat elämänilosi takaisin ja opit iloitsemaan pienistä asioista? niissä se elämän suola on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat enemmänki masentuneelta, syötkö hormoneja tai lääkkeitä jolla vois olla kyseinen sivuvaikutus?
Ps. Kauneudella ei ole ikärajaa, itse olen nyt 30-vuotiaana paljon kauniimpi ja 10kg hoikempi kuin kymmenen vuotta sitten
Musta tuntuu ihan samalta.
Tuntuu, että ole päivä päivältä rumempi... Unelma-ammattini on mennyt sivu suun koska koulumenestykseni oli paska ja en pysty keskittymään kunnolla opiskeluun. En ole vuosiin käynyt ulkomailla ja yksin en halua lähteä ja kavereita ei ole. Avomies löytyy, mutta hänellä on ihan eri kiinnostuksen kohteet kuin minulla. Tällä hetkellä olen työtön, koska jouduin irtisanoutumaan työstäni kehnon ilmapiirin takia. Ahdistaa, että nuoruus on aikalailla takanapäin ja edessä on vaan loputon määrä rakkaitten perheenjäsenten menetyksiä ja luultavasti yksinäinen vanhuus ja sitten kuolema. Itken melkein päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Jos aiemmin haaveilit ulkomailla asumisesta, voisitko nyt "jatkaa" haavetta ulkomailla työskentelemisellä? :) Kun valmistut, lähdet jonnekin aivan uuteen paikkaan töihin! Samalla voit saat uudet kaverit. ;) Tai jos ulkomaat ei enää kiinnosta/onnistu, muuta Suomen sisällä uuteen paikkaan. Maisemien vaihdos voisi piristää.
Lisäksi oletko harkinnut uusia harrastuksia? Myös se parisuhde voisi tuoda valoa elämään. :) Aloita vaikka treffailu ja katso mitä tapahtuu!
Tosiaan tuo ulkomaille muutto ei enää oikein kiinnosta. Asun Helsingissä enkä pienemmälle paikkakunnallekaan kaipaa... Pidän asuinalueestani kyllä.
Olen miettinyt että uusi harrastus voisi tietysti piristää, mutta en oikein ole keksinyt mitään kiinnostavaa. Ja sekin tuntuu sellaiselta vähän kuin lääkkeeltä oireeseen mutta ei poista vaivan syytä: auttaisi varmaan hetkellisesti mutta tyhjyys palaisi hyvin pian (näin on ainakin käynyt ennenkin).
Treffailusta... Viimeinen suhteeni kun kariutui niin kokeilin treffailua, jaksoin sitä aikansa mutta sitten se alkoi ahdistaa ja nyt se tuntuu jo suorastaan vähän kuvottavalta. Uskoni rakkauteen (omalla kohdallani) on kadonnut ja pelkkä treffailu tuntuu vain pahalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siltä se voi tuntua, mutta kyllä sulla on vielä paljon edessä. Vasta silmäsi aukaisit, nyt pää pystyyn ja kärsivällisesti eteenpäin.
Tämä... Vaikka asiat eivät ulkoisesti enää kummemmiksi muuttuisi, oma mielentilasi ja asenteesi voi muuttua paljonkin iän myötä. Sieltä pään sisältä se elämänilo kumpuaa, eikä mistään ulkomailta.
Ikä tulee näkymään aina ulkonäössä, mitä vanhemmaksi tulee. Mutta niin se on kaikilla muillakin. Kannattaa muistaa, että kymmenen vuoden päästä ajattelet olleesi todella nuori tätä kirjoittaessasi. Ja silloinkin olet vielä nuori, kun vertaa siitä vielä kymmenen vuotta eteenpäin. Eli ei kannata haudata toiveitaan ja tavoitteitaan. Sulla on joku suvantovaihe menossa. Kannattaa vaan haaveilla edelleen siitä parisuhteesta ja paremmasta työpaikasta. Jossain vaiheessa ne varmasti toteutuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta takaisin ulkomaille? SIeltä voi saada oikean työn erikoisemmillakin tutkinnoilla. Ja löytää ulospäinsuuntautunempia ja menevämpiä ihmisiä. Ei vielä tarvitse hautautua asuntoonsa nyhjöttämään.
Ulkomailla asuminen oli unelmani, mutta... käytännössä kun sen toteutin, niin en oikein pitänyt siitä. Se oli hirveän stressaavaa ja kallistakin ja ystäviä oli vaikea saada. En haluaisi pysyvästi muuttaa ulkomaille mutta enpä oikein täälläkään viihdy...
Ap
Niin, koska kaikki "ulkomaat" ovat yhtä ja samaa...
Anteeksi nyt vaan, mutta ensimmäisenä tuli mieleen että hiton ipana, mitä sinä siinä kitiset kultalusikka perseessä kun on kaikki hyvin ja upea elämä edessä.
Enemmänkin se, että eivät ne omat ongelmat katoa maisemaa vaihtamalla. Ei mitenkään myöskään tunnu että olisi upea elämä edessä, pikemminkin upea elämä TAKANA (siitä toki olen kiitollinen mutta nopeasti se hujahti), ja tästä alkaa sitten vain menetykset...
Ap
Voi voi...t.50 v