Lue keskustelun säännöt.
Lapsi vai abortti
N29
18.08.2023 |
Olen 29-vuotias, vakituisessa työsuhteessa oleva nainen. Joitakin vuosia on mielessä kypsynyt haave omasta lapsesta, sitten jos/kun sopiva kumppani löytyisi.
Nyt sitten kesällä tapasin miehen, jonka kanssa oli hauskaa ja helppoa olla. Miehellä on yksi lapsi entuudestaan ja asuu toisella paikkakunnalla, lapsi on hänen luonaan vuoroviikoin. Ollaan toistaiseksi nähty noina viikkoina, kun lapsi ei ole kotona.
Kuitenkin, sain muutama viikko sitten tietää olevani raskaana. Olin tietenkin ensin shokissa, koska olimme vasta tavanneet. Siispä pelonsekaisin tuntein kerroin miehelle uutiset. Tämä otti asian hyvin vastaan, mutta sanoi tarvitsevansa hetken asian sulatteluun.
Muutama viikko elettiinkin niin, että olin jo asennoitunut lapsen pitämiseen ja niin oli mieskin. Tietenkin molempia mietitytti käytännön asiat ja itse jännitin tilannetta erityisen paljon, koska tämä perheenlisäys tarkoittaisi osaltani muuttoa uudelle paikkakunnalle (pikku peräkylä, jossa itselläni ei ketään tuttuja/tukiverkkoa). Sitten minulla iskikin valtava ahdistus tuosta muutosta ja hyppäämisestä uusperhearkeen. Kuinka parisuhde kestäisi kaiken? Lisäksi mietin asiaa myös miehen lapsen kannalta, miten hän ottaisi minut vastaan ja miten näin isot muutokset vaikuttaisivat häneen. En haluaisi, että kukaan kärsii tilanteesta.
Tuon ahdistuksen toinkin ilmi n. viikko sitten toteamalla asian ääneen ja sekavassa olotilassani kysyin mieheltä, pitäisikö raskaus keskeyttää. Tämä totesi, että varmaan se tässä tilanteessa olisi viisas ratkaisu. Mies vetäytyi täysin ja ei nähnyt tuon ahdistuskohtaukseni jälkeen enää mitään toivoa asian suhteen. Hän alkoi nähdä asiassa vain varjopuolia ja pohtia mikä kaikki voisi mennä pieleen. Mies myös totesi, ettei kestäisi ajatusta siitä että kaiken mennessä pieleen hänellä olisi lapsi toisella paikkakunnalla.
Nyt olenkin asiaa tässä miettinyt, ja kaikesta huolimatta haluaisin pitää lapsen. Haluaisin tehdä päätöksen niin, että se miellyttäisi kaikkia, mutta en pääse mihinkään lopputulokseen jos ajattelen muiden tunteita ja ajatuksia, kun ne ovat niin erilaisia kuin omani. On siis pakko ajatella vain itseäni. Uskon että olen valmis äidiksi, ja pelkään että keskeytystä katuisin koko loppuikäni. Saisinko edes toista mahdollisuutta, ei voi tietää.
Pelkkä keskeytyksen ajatteleminen aiheuttaa minussa valtavaa ahdistusta. Tiedän, etten toipuisi siitä pitkään aikaan - välttämättä ikinä. Lapsihaave on kuitenkin ollut jo pitkään.
En tiedä, onko suhteellamme tulevaisuutta tämän tilanteen takia. Lapsen olen kuitenkin valmis hankkimaan vaikka yksin, jos en saa tukea miehen puolelta. Tiedän, että pärjään yksin ja saisin tarvittaessa apua ja tukea perheeltäni ja ystäviltäni, jos lapsen pitäisin. Siskoni on tietoinen tilanteestani, ja on vahvasti sitä mieltä että kaikesta selvitään kyllä yhdessä ja käytännön asiat saadaan varmasti järjestymään.
Vaikka ymmärrän miehenkin ajatuksia, tuntuu silti itsekkäältä että hän ajattelee, miten pahalta hänestä tuntuisi jos olisi lapsi toisella paikkakunnalla. Miltä minusta tuntuisi, jos ehkäpä ainut mahdollisuuteni lapseen menisi tässä siksi, että tekisin abortin hänen takiaan? Toisaalta on kai tämäkin itsekästä jos päätän pitää lapsen hänen tahtonsa vastaisesti.
Onko paikalla muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Kokemuksia?
Kommentit (38)
Jos teillä ei ole mahdollisuutta parisuhteeseen, pidä lapsi mutta älä pakota miestä tunnustamaan isyyttään
jos häne ei halua lasta. Ilmoitata vaan , että et tiedä kuka on lapsen isä. Törkeää laittaa ihminen maksamaan
elarit, jos ei lasta edes halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanu lukea mutta kannatan lapsen tekoa.
Eipä ole mukava tilanne sinulla nyt.Toivon sinulle voimia.
Tee niin kuin parhaimmalta tuntuu itsesi kannalta. Sinuun se eniten kuitenkin vaikuttaa joka tapauksessa.
Suosittelisin aborttia, jos et itse haluaisi lasta. Se on turhaan demonisoitu, jos sen tekee varhaisessa vaiheessa.
Aivan ensimmäisenä tarvitset ihmisen, jonka kanssa keskustella rauhassa. Täältä lentää lokaa ja sylkeä, vaikka empaattisiakin ihmisiä on.
Jos ei lähipiiristä löydy, kys neuvolasta, MLL:stä. SPR:ltä, seurakunnasta tai mistä vaan.
Puhu, kysy ja päätä vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ap kaikki vielä järjestyy! Ei ehkä heti, tai edes ensi vuonna, mutta järjestyy kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole mahdollisuutta parisuhteeseen, pidä lapsi mutta älä pakota miestä tunnustamaan isyyttään
jos häne ei halua lasta. Ilmoitata vaan , että et tiedä kuka on lapsen isä. Törkeää laittaa ihminen maksamaan
elarit, jos ei lasta edes halua.
Mies on velvollinen maksamaan elatusmaksut.Ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai pidät lapsen. Miehen reaktio kuulostaa siltä, että olisi halunnut huolehtia lapsesta. Jos jopa lapsi toisella paikkakunnalla ahdistaa, tarkoittaa se vaan että ajatteli teidän muuttavan hänen luokseen. Sitä ei tarvitse tehdä.
Tee lapsi ja mies varmaan sopeutuu ja voi haluta yhteishuoltajuutta myöhemmin. Voiko lapsi ennen kouluvuosia asua vuoroviikoin toisessa kaupungissa?
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole mahdollisuutta parisuhteeseen, pidä lapsi mutta älä pakota miestä tunnustamaan isyyttään
jos häne ei halua lasta. Ilmoitata vaan , että et tiedä kuka on lapsen isä. Törkeää laittaa ihminen maksamaan
elarit, jos ei lasta edes halua.
Tätä olen kyllä miettinyt ja jos mies ilmoittaa ettei lapsen elämässä halua osallisena olla, en halua että hän on myöskään minulle rahantulolähde. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kertomustasi lukiessa tuli mieleeni lapsettomaksi jäänyt tätini, hän päätyi aikoinaan aborttiin, eikä myöhemmin enää koskaan tullut raskaaksi yrityksistä huolimatta.
Asiat kyllä järjestyvät vauvan tultua maailmaan. Tsemppiä.
Raskaus kuuluu sinun kehollisen itsemääräämisoikeutesi alaisuuteen, eikä miehellä ole siinä sanavaltaa. Hän on luopunut sanavallastaan suostuessaan seksiin. Päätös on täysin sinun.
Neuvoja en osaa antaa, mutta toivon voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan ensimmäisenä tarvitset ihmisen, jonka kanssa keskustella rauhassa. Täältä lentää lokaa ja sylkeä, vaikka empaattisiakin ihmisiä on.
Jos ei lähipiiristä löydy, kys neuvolasta, MLL:stä. SPR:ltä, seurakunnasta tai mistä vaan.
Puhu, kysy ja päätä vasta sitten.
Hyvä ikä hankkia lapsi.Ota vastaan - ja luulen että teidänkin suhde tulee toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä44195 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan ensimmäisenä tarvitset ihmisen, jonka kanssa keskustella rauhassa. Täältä lentää lokaa ja sylkeä, vaikka empaattisiakin ihmisiä on.
Jos ei lähipiiristä löydy, kys neuvolasta, MLL:stä. SPR:ltä, seurakunnasta tai mistä vaan.
Puhu, kysy ja päätä vasta sitten.
Vastaukseni tähän hävisi, mutta olen tosiaan lääkärin kanssa asiasta keskustellut ja maanantaina on seuraava aika. Eli olen ulkopuolista apua saanut/saamassa. Ehkä nyt tuntui enempi, että johonkin on purettava tätä. Ja kiitos kivasta viestistä! Ap
Vierailija kirjoitti:
Raskaus kuuluu sinun kehollisen itsemääräämisoikeutesi alaisuuteen, eikä miehellä ole siinä sanavaltaa. Hän on luopunut sanavallastaan suostuessaan seksiin. Päätös on täysin sinun.
Neuvoja en osaa antaa, mutta toivon voimia.
Tähän liittyen lisään vielä, että mies oli tietoinen ehkäisyn puuttumisesta ja hänelle myös aluksi painotin sen tarpeellisuutta / kondomit oli mukana ja tarjolla. Toki olisin voinut itsekin kieltäytyä seksistä, eli ei tätä miehen piikkiin voi täysin pistää. Ja kiitos, voimia tässä tarvitaan! Ap
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pidät lapsen. Miehen reaktio kuulostaa siltä, että olisi halunnut huolehtia lapsesta. Jos jopa lapsi toisella paikkakunnalla ahdistaa, tarkoittaa se vaan että ajatteli teidän muuttavan hänen luokseen. Sitä ei tarvitse tehdä.
Tee lapsi ja mies varmaan sopeutuu ja voi haluta yhteishuoltajuutta myöhemmin. Voiko lapsi ennen kouluvuosia asua vuoroviikoin toisessa kaupungissa?
Joo, mies tosiaan ajatteli meidän muuttavan luokseen ja oli hyvin vastaanottavainen tälle ajatukselle aiemmin. Sitten itsellä iski jarrut päälle, kun tajusin kuinka yksinäistä vauva-arki voi olla ilman ystäviä ja perhettä lähellä. Itse olisin valmis tekemään meidän näköisen asumisratkaisun, niin että kaikki ehtivät varmasti sopeutua tilanteeseen. Voisin hyvin asua lapsen kanssa toisaalla siihen asti että yhteenmuutto tuntuu luontevalta. Mies ehkä perinteisempi näissä asioissa ja ei oikein lämmennyt tälle ehdotukselle. Ap
Onnittelut raskaudesta! Kohdussasi oleva pieni lapsi on elävä ikuinen sielu. Hän on ihan oikea ihminen, sinun lapsesi.
Kun kerran tahdot lapsen, kannattaahan se ottaa vastaan. Miehelle toki tapaamisoikeus.
Pidä lapsi, koska elämän päättäminen ei saa olla kuin viimeinen vaihtoehto.