Miehen nuoruuden rakkaus

"Se oikea rakkaus" on pelkkää sanahelinää. Kukaan ei voi tietää, millainen suhde kahdella ihmisellä olisi tai olisi ollut, jos olisi päässyt toteutumaan. Miehesi suhde tuohon naiseen olisi voinut olla pitemmän päälle vaikka kuinka epäonnistunut, mutta kun sitä ei voi tietää, sen perään voi haikailla vielä kymmenien vuosien jälkeen. Aika moni rakastuu toiveajatteluun ja särkee sydämensä siihen katsomatta, saako rakkautensa ja kuvitelmiensa kohteen vai ei.

Miehellä on tuon naisen muisto lompakossaan, mutta sinut vaimonaan. Eikö tämä riitä sinulle?

Mitä etsit miehen lompakosta?

Omaa pankkikorttiani joka oli siellä.

En ole mustasukkainen vaan ihan oikeasti mietin tulisiko näiden kahden tavata tai olla muuten yhteydessä.

Osoittaa sinulta aitoa välittämistä, kun mieti, että pitäisikö heidän tavata. Toisaalta ehkä haluaisit, että miehesi näkisi naisen tässä ajassa ja hän lopettaisi menneisyyden haikailun. Joskus ihminen rakastuu mielikuvaan ja haaveisiin, ei todelliseen ihmiseen. Luulen, että miehesi tapauksessa näin on.

No eiköhän se ole heidän päätettävissä, ei sun tehtävä varmaan ole mitenkään ohjailla heitä yhteen. Jos oma nyksäni haluaisi pitää yhteyttä jonkun 20 v. takaisen eksänsä kanssa, antaisin kaikin mokomin, mutta en mitenkään usuttaisi heitä yhteen, "NONI, kattokaa ny vieläkö teillä kipinät lentää!?"...

Niin en tiedä sitten.

Jotenkin oli vaan hätkähdyttävää huomata näiden naisten yhdennäköisyys. Edellinen liittonsa oli kaikkea paitsi onnellinen.

Nolo sun miehes kun sanoi että onpa vanhentunut. No eikun me kaikki pysytään samannäköisinä 20vuotta. Hohhoijaa!

Vaihda ap mies. Mä en ainakaan kattelis ihmistä joka haaveilee toteutumattoman rakkauden perään, saati olisi täys idiootti!

Surkeaa jäädä noin kiinni johonkin ilmeisen lyhyeen suhteeseen, jossa siis ei ole oikeasti ehtinyt nähdä ollenkaan mitä se suhde pidemmän päälle olisi ollut. Eli siis miehesi elättelee mielessään jotain idealisoitua mielikuvaa tuosta naisesta ja parisuhteesta, jota ei siis koskaan aidosti ollut. Harmittaa teidän molempien puolesta :/ Ehkä mies tulee keskusteluin järkiinsä..

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli lähemmäs 20 vuotta sitten lyhyehkö suhde ulkomaalaiseen naiseen.

Ilmeisen kiihkeä jutuistaan päätellen, kun siitä joskus humalassa kertoi.

Kerran löysin siivotessa kirjeen jonka mies oli tältä naiselta saanut.

Siinä kirjeessä nainen jätti miehen ja sanoi kuitenkin ettei koskaan unohda jne. Nainen oli siis varattu suhteen aikana, mutta sanojensa mukaan rakasti miestä. Halusi kuitenkin yrittää lasta oman silloisen miehensä kanssa.

En ajatellut sen kummemmin mitään, mut selkeää oli ja on, että mies edelleen tätä naista muistelee.

Toki minäkin muistelen joskus omia nuoruuden rakkauksiani.

Mutta miehen puhuessa naisesta (oma aloitteisesti, humalassa) hänestä huokuu tietynlainen kaipaus ja suru.

Miehellä on ollut paljon naisia ja muista ei samalla tavalla puhu tai välitä.

Nyt löysin miehen lompakosta tämän naisen käyntikortin, jonka siis saanut silloin aikoinaan. Edelleen siis kantaa sitä mukanaan.

Kysyin miksi ei säilytä muistojaan jossain lastikossa tms vaan pitää edelleen lompakossa. Kuulemma unohtunut sinne.

Melkein 20 vuodeksi..

Mahta olla kestävä lompakko, kun ei ole vaihtunut matkalla.

Tulin uteliaaksi, että millainen nainen tämä on, joka edelleen kummittelee mieheni sydämessä.

Etsin hänet facebookista ja kas..

Hän on kuin kopio miehen ex vaimosta.

Saman väriset hiukset, samanlainen hiuslaatu, huulet jne..

Ihan kuin mies olisi etsinyt ulkoisesti samanlaisen naisen korvaamaan jotain mitä ei saanut.

Näytin miehelle naisen kuvaa ja kysyin onko se tämä, oli kuin miehen sydän olisi jättänyt luönnin välistä hänen nähdessä naisen kasvot.

Totesi yllättyneesti että ompa vanhentunut, kuin aika ei kuluisi myös tämän naisen kohdalta. Olisi selkeästi halunnut nähdä lisää, mutta ei uskalla pyytää mua näyttämään.

Kommentoi kuitenkin tämän naisen nykyistä miestä loukkaavasti kuin leikillään..

Mulle tuli lähinnä tunne, että pitäisikö näiden kahden tavata. Jos kyseessä todella oliskin se oikea rakkaus..

Joo varaa hotellihuone jostain kauempaa (vaikka Porvoosta) ja järkkää seuraavaksi tapaaminen näille sinne.

Mä olin nuoruudessani yhdessä 4 vuotta rinnakkaisluokkalaisen pojan kanssa. Suhde kaatui kouluajan jälkeen, kun molemmille tuli elämänmuutos opiskeluineen, asuttiin eri paikkakunnilla ja ajauduimme erilleen. Emme olleet mikään harmoninen pari missään tapauksessa muutenkaan, vaan pienen paikkakunnan vähäisestä tarjonnasta johtuen yhteen ajatuneet teinit. Itse en jäänyt suhdetta haikailemaan todellakaan, vaan olin valmis siirtymään eteenpäin elämässäni. Seurustelin pari kertaa lyhyesti, kunnes tapasin aviomieheni ja olen onnellisesti naimisissa.

Tuo nuoruuden poikaystäväni otti minuun yhteyttä facebookin kautta ja kun vaihdoimme muutaman viestin, tajusin, miten eri tavalla hän suhdettamme muisteleekaan! Minusta me riitelimme tosi paljon ja olimme aivan liian erilaisia ja meillä oli ihan erilaiset arvot ja päämäärät. Hänestä suhteemme oli liki täydellinen ja hän on katunut koko elämänsä, että päästi minut menemään. Olin viikkokausia järkyttynyt. Jotenkin kamalaa, että elämä menee menneen perään haikaillessa, varsinkin, kun muistikuvat siitä menneestä eivät vastaa totuutta ollenkaan.

Nainen ei asu Suomessa. Pysyy siellä kaukaisuudessa mystisenä jumalattarena..

Vierailija kirjoitti:

Mä olin nuoruudessani yhdessä 4 vuotta rinnakkaisluokkalaisen pojan kanssa. Suhde kaatui kouluajan jälkeen, kun molemmille tuli elämänmuutos opiskeluineen, asuttiin eri paikkakunnilla ja ajauduimme erilleen. Emme olleet mikään harmoninen pari missään tapauksessa muutenkaan, vaan pienen paikkakunnan vähäisestä tarjonnasta johtuen yhteen ajatuneet teinit. Itse en jäänyt suhdetta haikailemaan todellakaan, vaan olin valmis siirtymään eteenpäin elämässäni. Seurustelin pari kertaa lyhyesti, kunnes tapasin aviomieheni ja olen onnellisesti naimisissa.

Tuo nuoruuden poikaystäväni otti minuun yhteyttä facebookin kautta ja kun vaihdoimme muutaman viestin, tajusin, miten eri tavalla hän suhdettamme muisteleekaan! Minusta me riitelimme tosi paljon ja olimme aivan liian erilaisia ja meillä oli ihan erilaiset arvot ja päämäärät. Hänestä suhteemme oli liki täydellinen ja hän on katunut koko elämänsä, että päästi minut menemään. Olin viikkokausia järkyttynyt. Jotenkin kamalaa, että elämä menee menneen perään haikaillessa, varsinkin, kun muistikuvat siitä menneestä eivät vastaa totuutta ollenkaan.

Ja tuosta suhteesta siis melkein 20 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

"Se oikea rakkaus" on pelkkää sanahelinää. Kukaan ei voi tietää, millainen suhde kahdella ihmisellä olisi tai olisi ollut, jos olisi päässyt toteutumaan. Miehesi suhde tuohon naiseen olisi voinut olla pitemmän päälle vaikka kuinka epäonnistunut, mutta kun sitä ei voi tietää, sen perään voi haikailla vielä kymmenien vuosien jälkeen. Aika moni rakastuu toiveajatteluun ja särkee sydämensä siihen katsomatta, saako rakkautensa ja kuvitelmiensa kohteen vai ei.

Miehellä on tuon naisen muisto lompakossaan, mutta sinut vaimonaan. Eikö tämä riitä sinulle?

En mä ainakaan haluaisi et mies kutsuu mua caritaksi vaikka mun nimi oliskin kristiina. Enkä mä haluaisi olla miehelle se plan b, kun ensimmäinen antoi pakit. Enkä mä haluaisi olla pelkkä vaimo, haluaisin olla oikeasti jokin. Vaimo voit olla vaikka kenelle, mutta todellinen rakas vain harvalle.:(

Ainahan sitä muistellaan, joka pääsi karkuun, eli se kala tai puolisokandidaatti!

Tunnustan: huokailen edelleen itsekseni miehen perään ja tämän miehen kanssa vietin yhden ainoan yön 25 vuotta sitten. Täydellinen mies ja toisen oma. En ole googlaillut enkä etsinyt FB:stä, mutta silti joskus kutkuttaa muisto siitä, mitä oli ja mitä olisi voinut olla. Ja toisaalta onneksi ei ollut, koska silloin ei olisi, mitä muistella.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin nuoruudessani yhdessä 4 vuotta rinnakkaisluokkalaisen pojan kanssa. Suhde kaatui kouluajan jälkeen, kun molemmille tuli elämänmuutos opiskeluineen, asuttiin eri paikkakunnilla ja ajauduimme erilleen. Emme olleet mikään harmoninen pari missään tapauksessa muutenkaan, vaan pienen paikkakunnan vähäisestä tarjonnasta johtuen yhteen ajatuneet teinit. Itse en jäänyt suhdetta haikailemaan todellakaan, vaan olin valmis siirtymään eteenpäin elämässäni. Seurustelin pari kertaa lyhyesti, kunnes tapasin aviomieheni ja olen onnellisesti naimisissa.

Tuo nuoruuden poikaystäväni otti minuun yhteyttä facebookin kautta ja kun vaihdoimme muutaman viestin, tajusin, miten eri tavalla hän suhdettamme muisteleekaan! Minusta me riitelimme tosi paljon ja olimme aivan liian erilaisia ja meillä oli ihan erilaiset arvot ja päämäärät. Hänestä suhteemme oli liki täydellinen ja hän on katunut koko elämänsä, että päästi minut menemään. Olin viikkokausia järkyttynyt. Jotenkin kamalaa, että elämä menee menneen perään haikaillessa, varsinkin, kun muistikuvat siitä menneestä eivät vastaa totuutta ollenkaan.

Miten musta tuntuu et valtaosassa tapauksia on täysin samanlainen meininki.. Muuten kai nämä haikailijat palaisivat keskenään yhteen?

Mullakin on kokemuksia noista miehistä mitkä muistelee ihan eri tavalla suhdetta kuin itse! Mulla on tismalleen vastaavat kokemukset puolin jos toisin. Olin itse toi pienen paikkakunnan kasvatti, joka muutti suuremmalle paikkakunnalle ja kyllästyi siihen nurkkarunkkariin mikä halusi jäädä sinne eikä olisi päästänyt muakaan opiskelemaan kauemmaksi, ja seuraavaksi seurustelin miehen kanssa mikä haikaili täysin näkyvästi eksänsä perään. Mitä miehen juttuja kuuntelin, niin tajusin, ettei nainen tainnut ajatella samalla tavalla heidän suhteestaan. Lisäksi mies näytti jotain finnairin mainoskuvaa, jossa nainen todennäköisesti oli ja hän oli kysellyt saisiko naisen tiedot, mutta mainostoimisto oli sanonut julmasti ei. Sen lisäksi mies sanoi ettei naisesta ole mitään tietoja, puhelinnumeroa myöten salaiset... :D 

Vierailija kirjoitti:

Omaa pankkikorttiani joka oli siellä.

Vielä hurjempaa, miksi seurustelet tuollaisen rosvon kaa?

Tuli mieleen elokuva "45 vuotta".

Koska mies kävi kaupassa mun puolesta 😀

Kyllä mua ainaki vituttais, jos ei muuta.