Oon niin pinnallinen ihminen sitten kuitenkin!

Oon aina ajatellut etten ole pinnallinen vaan ihminen itsessään on tärkeä. Tänään se käsitys itsestäni lensi romukoppaan. Kävimme ensimmäistä kertaa syömässä uuden (4kk) miesystäväni vanhemmilla, koska kutsuivat meidät mökilleen juhannukseksi. En halunnut ihan vieraisiin mennä heti yökylään joten siksi näin.

Ne on ihan kääpiöitä, isä mua puoli päätä lyhyempi ja äiti vielä pari senttiä lyhyempi. Minäkin kuitenkin vain 168cm, miesystävä 170cm.

Siinä sitten tuli vahva tunne etten kuulu tänne. Kaikki muutoin meni ok, mutta tunsin itseni joksikin jättiläiseksi. Mua ei haluta enää yhtään lähteä koko mökille.

Oikeesti en voisi kuvitella olevani osa tuota elämää. Jätänkö siis miehen heti?