AVIOERONNEET! Miten lapset suhtautuivat avioeroon ja kuinka vanhoja olivat??

Kenen luona lapsi asuu?



Vanhempien itsensä vastuulla on päättää kenen luona lapsi asuu. Vanhemmat eroavat toisistaan, lapsi ei eroa heistä kummastakaan, eikä hänen tulisi joutua luopumaan kummastakaan.



Lasten voi olla vaikeaa uskaltaa sanoa mitä he oikeastaan haluavat, jos heistä tuntuu siltä, että toinen vanhemmista tuntee silloin itsensä pettyneeksi ja hylätyksi. Lapset ovat uskollisia ja ottavat paljon vastuuta vanhempiensa hyvinvoinnista. Lapset, joiden vanhemmat ovat täysin yksimielisiä, voivat pystyä sanomaan kenen luona he haluavat asua, koska heistä ei silloin tunnu, että he menettävät toisen vanhemman tai pettävät hänet kertomalla toiveensa.



Vanhemmat, joilla on yhteishuoltajuus ja jotka ovat yksimielisiä asiasta, voivat saada apua sosiaalipalvelusta (perheoikeus) sopimuksen kirjoittamiseksi siitä, kumman luona lapsi tulee asumaan. Sosiaalilautakunnan on hyväksyttävä sopimus, jos se on kirjallinen ja on lapsen parhaaksi. Tällainen sopimus on yhtä sitova kuin oikeuden tuomio. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että sopimus voidaan panna täytäntöön. Jos vanhemmat mieluummin haluavat niin, tai jos he ovat erimielisiä, voivat he pyytää tuomioistuinta tekemään päätöksen siitä, kumman luona lapsi tulee asumaan.



Vuorotellen kummankin vanhemman luona asuminen voi sopia hyvin joillekin lapsille. Näin on varsinkin nuorempien kouluikäisten lasten suhteen, sillä heistä on usein tasapuolisuus tärkeää. Teini-ikäisistä taas on usein hankalaa muuttaa jatkuvasti tavaroineen paikasta toiseen. He tekevät valintansa usein omien tarpeidensa pohjalta, ja haluavat asua lähellä kavereitaan, koulua tai harrastuksia.



Jos lapsen asumisjärjestelyissä päädytään tällaiseen vuorotteluun, on tärkeää muistaa, että ratkaisu tulee tehdä lapsen parasta ajatellen, ei sen takia, että se olisi oikeudenmukaista vanhemmille. Tällaisen järjestelyn onnistumiseksi on tärkeää, että vanhemmat ovat yhtä mieltä asiasta ja kunnioittavat toisiaan. Vuoroittainen asuminen vaatii paljon vanhemmilta, heidän tulee pystyä yhteistyöhön ja osoittamaan anteliaisuutta toisiaan kohtaan.



On tärkeää ottaa huomioon lapsen toiveet kun tehdään lasta koskevia päätöksiä. Eri lapsilla on erilaisia tarpeita, mm. riippuen lapsen iästä. Lapsen tarve olla eri vanhempiensa kanssa vaihtelee ajasta ja paikasta toiseen. Siksi ei asumisjärjestelyjen tulisi olla staattisia, vaan niitä tulee voida muuttaa tarvittaessa. On kuitenkin tärkeää, ettei konflikteja yritetä selvittää antamalla lapsen muuttaa vanhemmalta toiselle.



Jos lapsi haluaa muuttaa, on tärkeää muistaa, että hän haluaa muuttaa toisen vanhemman luokse, ei pois toisen vanhemman luota, ja päätökselle pitää saada kaikkien osapuolten hyväksyntä: lapsen, vanhempien, mahdollisten sisarusten ja isä- tai äitipuolten.



Lapsi tarvitsee aikaa toisen vanhemman kanssa



Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan. He tarvitsevat sekä äidin että isän, joita rakastaa, joista olla ylpeitä, ja joihin samaistua. He tarvitsevat myös vanhemmiltaan rakkautta, kiinnostusta, iloa ja arvostusta, mutta myös vanhempien apua rajojen asettamisessa. On tärkeää, että lapsilla on niin läheinen suhde kuin mahdollista molempiin vanhempiinsa vaikka he eivät eläisikään yhdessä ja vaikka lapsella olisikin isä- tai äitipuoli. Tutkimuksissa on todettu, että lapset voivat parhaiten, jos he voivat tavata usein sitä vanhempaansa, jonka luona he eivät asu vakituisesti.



Hyvin pienille lapsille on erittäin tärkeää tavata sitä vanhempaansa, jonka luona he eivät asu periaatteella " vähän mutta usein" . Lapsi voi tällöin säilyttää mielikuvansa tästä vanhemmasta tapaamiskertojen välillä, ja tästä vanhemmasta erossa oleminen ei tunnu niin vaikealta, kun ero on lyhyt.



On myös tärkeää, että lapset saavat tavata isovanhempiaan ja muita heille tärkeitä ihmisiä. Sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi asuu on velvollisuus antaa toiselle vanhemmalle sellaisia tietoja, jotka voivat parantaa heidän kanssakäymistään, jolleivät erityiset syyt estä tätä. Tämä koskee niin yhteishuoltajuus- kuin yksinhuoltajuustapauksissa. Tämä ei tarkoita sitä, että se vanhemmista, jolla on tapaamisoikeus voisi vaatia jatkuvaa tietoa siitä, mitä lapsen elämässä tapahtuu joka hetki, vaan tarkoittaa tärkeämpiä tietoja lapsen koulunkäynnistä, terveydentilasta, ym.



Tapaamisista päättäminen



Lapsella on oikeus tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, ja on molempien vanhempien yhteisellä vastuulla, että lapsen tarve viettää aikaa tämän vanhemman kanssa tyydytetään mahdollisimman suuressa määrin. Vaikka toinen vanhempi onkin yksinhuoltaja, on molemmilla yhteinen vastuu siitä, että lapsi saa tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. On aina parasta, jos vanhemmat ja lapset voivat yhdessä sopia siitä, miten tapaamiset järjestetään. Riippumatta huoltajuusmuodosta, voidaan tapaamisoikeuksista tehdä sopimus tai saada oikeuden päätös. Jos lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona, ei tapaamisoikeuksista voida tehdä sopimusta tai oikeuden päätöstä, koska lapsella on tällöin säännöllinen kontakti molempiin vanhempiinsa.



Sosiaalipalvelusta (perheoikeus) voivat vanhemmat saada apua tapaamisoikeussopimuksen laatimiseen. Tällainen sopimus, jonka sosiaalilautakunta on hyväksynyt, on yhtä sitova kuin oikeuden tuomio ja se voidaan panna täytäntöön. Jos yhteisymmärrystä ei löydetä, voidaan kääntyä käräjäoikeuden puoleen, jotta saadaan tapaamisoikeudesta oikeuden päätös.



Jos jompikumpi vanhemmista ei toimi tuomion/sopimuksen mukaisesti, voidaan pyytää täytäntöönpanoa lääninoikeudesta. Lääninoikeus voi päättää uhkasakoista tai erikoistapauksissa pyytää poliisiviranomaisia noutamaan lapsen. Uhkasakot tarkoittavat sitä, että vanhempi joutuu maksamaan tietyn sakkosumman, jos hän ei toimi päätöksen mukaisesti. Tällaiset ratkaisut ovat luonnollisesti ikäviä kaikille osapuolille ja varsinkin lapsille, joten on aiheellista hakea apua ajoissa ja yrittää todella ratkaista ongelmat yhdessä. Lapsilla ja huoltajilla ei ole vastaavaa mahdollisuutta pyytää oikeutta määräämään, että poissaolevan vanhemman on tavattava lapsiaan. On mahdollista pyytää apua sosiaalipalvelusta, joka voi yrittää saada järjestettyä keskusteluja poissaolevan vanhemman, huoltajan ja lapsen kesken.



Jos lapsi ei halua tavata toista vanhempaa



Jos vanhempien välillä on edelleen vaikeita konflikteja, voi käydä lapselle mahdottomaksi pitää yllä yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona hän ei asu. Lapsi ei ehkä kestä vanhempiensa eripuraisuutta ja suojaa itseään kieltäytymällä tapaamasta toista vanhempaansa. Lapsen täytyy saada tuntea, että molemmat vanhemmat hyväksyvät lapsen asumisjärjestelyt ja toisen vanhemman tapaamiset.



Vaikka yhteistyö sujuisikin, voi silti tulla vaikeuksia lapsen tavatessa toista vanhempaansa. Lapset voivat joskus olla tasapainottomia sen jälkeen kun ovat tavanneet sen vanhemman, jonka luona he eivät asu. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että tapaamiset olisivat vahingollisia. Usein tämä reaktio johtuu siitä, että vanhempien erosta johtuva suru on taas herännyt ja lapsen tunteet vanhempiaan kohtaan voivat olla ristiriitaisia.



Lapset voivat tuntea tulleensa hylätyiksi sen vanhemman taholta, joka muuttaa pois kotoa, ja eivät ehkä tällöin pysty hallitsemaan suruaan ja suuttumustaan ja voivat siksi vältellä kontaktia. Heille on annettava mahdollisuus kertoa tunteistaan ja saada niille ymmärrystä. He tarvitsevat jonkun, joka kuuntelee, mutta ei kuulustele heitä.



Heidän täytyy myös saada kuulla, että sellaiset tunteet ovat tavallisia alkuvaiheessa. Lasten täytyy saada kuulla, että isä tai äiti pitää heistä aivan yhtä paljon kuin ennenkin ja haluaa tavata heitä usein. Monista lapsista on vaikeaa hyväksyä, että äiti tai isä hankkii uuden perheen. Nämä lapset haluavat olla kaksin vanhempansa kanssa aina silloin tällöin ja haluavat tuntea olevansa tärkeitä. Lapset ovat harvoin yhtä innostuneita kuin vanhemmat itse uudesta kumppanistaan, mutta kunhan lapsille antaa aikaa, voi isä- tai äitipuolesta tulla lisävoimavara.



Pienistä lapsista on vaikeaa olla pitkää aikaa poissa sen vanhemman luota, jonka kanssa he asuvat, varsinkin jos lapsi ei ole koskaan asunut yhdessä tapaamisoikeuden omaavan vanhempansa kanssa tai on asunut hänen kanssaan vain lyhyen ajan. Lasten aikaperspektiivi on erilainen kuin aikuisten, eivätkä he välttämättä ymmärrä mitä viikko tai kuukausi tarkoittaa. Jotta lapsi saisi mahdollisuuden hyviin suhteisiin molempiin vanhempiinsa, täytyy hänen saada mahdollisuus tavata usein myös sitä vanhempaa, jonka luona hän ei asu. Tämä vaatii suurta yhteistyökykyä molemmilta vanhemmilta.



Kaikki tietävät, että lasten täytyy totutella jonkin aikaa päivähoitajaan tai lastentarhaan. Sama totuttelu on tarpeen, jos lapsi ei ole koskaan, tai ei pitkään aikaan, asunut toisen vanhempansa kanssa. Periaatetta " vähän ja usein" on silloin hyvä noudattaa kunnes tapaamiset sujuvat niin kuin niiden pitäisi.



Kouluikäisille lapsille ovat kaverit entistä tärkeämpiä. Teini-ikäiset haluavat usein viettää aikaa kavereidensa ja harrastustensa parissa mieluummin kuin tavata toista vanhempaansa. Teini-ikäisen vanhempana oleminen voi olla vaikeaa muutenkin, eikä asiaa helpota se, että on vanhempi, jolla on tapaamisoikeus. Voi olla, että täytyy tyytyä jonkin aikaa sellaiseen tilanteeseen, että suhde on " jäissä" ja odottaa, että lapsi alkaa taas kaivata kontaktia.



Tapaamisoikeusvanhemman ja arkivanhemman rooli



On tärkeää muistaa, että ei tarvitse suunnitella täyteen pakattua ohjelmaa tai järjestää jonkinlaista viihdettä kun tapaa lastaan. Pelkkä yhdessäolo, ruoanlaitto, ostoksilla käynti tai muiden arkisten asioiden tekeminen voi olla tärkeintä.



Eräs asia, joka voi aiheuttaa vaikeuksia vanhemmille on, jos heillä on keskenään erilaiset säännöt ja normit. Lasten on usein aikuisia helpompi elää erilaisten säännöstöjen mukaan. Koulussa käyttäydytään eri lailla kuin kotona, isovanhempien luona taas eri lailla. Jonkun kaverin luona pätevät erittäin tiukat säännöt, toisen luona taas tuntuu kaikki olevan sallittua. Lapset selviävät yleensä tällaisista eroista. Mutta he eivät selviä siitä, että vanhemmat jatkuvasti syyttelevät toisiaan ja kyseenalaistavat toisen tavan elää.



Yrittäkää hyväksyä ja kunnioittaa toistenne sääntöjä ja normeja, niin tilanne on helpompi sekä aikuisille että lapsille. Vanhempien on myös pystyttävä hillitsemään itseään ja olemaan sanomatta mitään loukkaavaa tai halventavaa toisesta vanhemmasta tai tämän sukulaisista. Samoin on tärkeää, ettei lasta " kuulustella" heti kun hän palaa toisen vanhemman luota kotiin.



Erityisen vaikea tilanne syntyy silloin, kun lapsen vanhemmilla on erilainen tausta ja kulttuuri. Vanhempien on silloin kunnioitettava toistensa erilaisuuksia ja annettava lapsen oppia molempien kulttuureista, uskonnoista, jne.



Joskus on hankalaa olla arkisessa kanssakäynnissä lapsensa kanssa. Vaikeuksia voi aiheuttaa suuri välimatka tai muut esteet. Muista, että on kuitenkin välttämätöntä pitää säännöllisesti yhteyttä lapseen. Voi vaikka lähettää postikortin, kirjeen tai faksin, soittaa tai lähettää valokuvia - tai jos siihen on mahdollisuus, vaikka