Lohduttaako lapsiperhehelvetissä rämpiviä ruuhkavuosien veteraaneja todella se, ettei "muilla ole oikeasti asiat sen paremmin"?

Mitkä ruuhkavuodet?

Ihminen pystyy valehtelemaan itselleen todella lahjakkaasti. Paras on ehkä tämä: "En ole joutunut luopumaan mistään."

Ihan yksi lysti miten muilla menee, jos itsellä menee huonosti. Onneksi ruuhkavuodet alkaa olla paketissa ja keski-ikä lähenee, toisenlaiset haasteet edessä. Kuten pysyykö parisuhde kasassa lasten kasvettua, työpaikkojen pysyminen ja sen sellaiset. Just kun ehtii hönkäistä helpotuksesta iskee kriisi kumminkin, teit niin tai näin. Joten varautuminen ja rennompi elämänasenne aseina kohti tulevaisuutta :)

Ei lohduta yhtään. Kadehdin niitä, jotka ovat tyytyväisiä parisuhteeseensa. Mä en ole. Haluaisin toisen miehen, mutta millä "oikeudella", kun on lapset. Omassa ei ole muuta vikaa kuin etten saa häneltä sitä mitä olen vailla koska olemme niin väärät toisillemme. Esim. seksi on surkeaa. Miehellä seisoo huonosti, hän tulee nopeasti ja hänelle on hyvä tulla itse. Ei onneksi tosin edellytä minulta mitään mistä en pidä, mutta ei ole innostunut siitä, miten mä saisin. Olen pidättyväinen seksissä ja tarttisin jonkun opettamaan minua mutta eikö mies tohdi vai eikö se vain ole hänen juttunsa...olen niin turhautunut, että voisin naida vaikka aitaa jos se olisi hyvä.

Ruuhkavuodethan ovat ihan parhaita ja niitä ikävöidään, kun ovat ohi. Jokaisella rintamalla menee hyvin ja kovaa; työssä, taloudessa ja perheessä.

Lapsiperhehelvetti? En tiedä ap:n elämästä, mutta tulokulma koko asiaan ihmetyttää - lapsia halusin, niitä sain ja olen asiasta onnellinen. 

Toki joskus on kiirettä, joskus väsyttää, mutta en minä koskaan tylsää, tapauksetonta elämää ole tavoitellutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Just kun ehtii hönkäistä helpotuksesta iskee kriisi kumminkin, teit niin tai näin. Joten varautuminen ja rennompi elämänasenne aseina kohti tulevaisuutta :)

Tämä on muutes kans yksi yleinen (valheellinen) lohduke. Että "aina on kuitenkin joku huonosti, joten ei kannata liikaa pohtia omia valintojaan". Sillä yritetään perustella itselle että ihan sama mitä olisi tehnyt/tekee, niin mikään ei olisi perustavanlaatuisesti toisin. Vaan kyllä se olisi/voisi olla.

Ei vaikeudet ole mikään vakio joita joku ukkojumala pilvistä ihmisille ammentaa, katsoen että "jaahas, pirkolla on nyt helpompaa kuin helenalla, laitetaanpa pirkolle lisää vaikeuksia". Niin että itse ei voisi mihinkään vaikuttaa, kun se ukko kuitenkin tasaa vaikeuksien määrän. Kyllä voi vaikuttaa! On ihan hirveän suuri merkitys kenet valitset/huolit kumppaniksi vai huolitko ketään, teetkö lapsia ja kuinka paljon, miten valitset ammattisi ja mitä teet urasi eteen, kuinka käytät rahaa, harrastatko liikuntaa ja syötkö terveellisesti, missä ja miten asut jne jne.

Omaa elämäänsä ei ikinä voi muuttaa paremmaksi jos ei hyväksy sitä, että omilla valinnoilla on aivan hirveän suuri vaikutus omaan onnellisuuteen! Huom vaikutus - ei tae. Monille ilmeisesti vaan on henkisesti helpompaa olla onneton ja vakuutella että "en minä tälle mitään kuitenkaan voi", kuin myöntää että kylläpä muutes voisin voidakin, ja tehdä asioille jotain. 

Elämä on valintoja, eli kaikkea ei voi saada.

Onko millään muulla väliä, kuin sillä että on onnellinen? :) Sehän tulee korvien välistä.

En minä nyt tiedä, meneekö minulla mitenkään erityisen huonosti. Sain lapsuuden haaveammatin, just sen miehen, jonka halusin, ja vielä lapset päälle helposti vanhalla iällä.

Arki ei ole ihan Strömsön näköistä, ja naama ja kroppa ränsistyy, mutta ihan yhtä kertakäyttöinen tämä keho olisi, vaikka eläisin vain itselleni. Nyt on sentään lasten naurua ympärillä.

Kaikessa on kysymys asenteesta. Pikkuvauva-aikoina tuntui spa-elämykseltä kun sai ottaa löylyt yksin ja pestä tukan uudella shampoolla.

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodethan ovat ihan parhaita ja niitä ikävöidään, kun ovat ohi. Jokaisella rintamalla menee hyvin ja kovaa; työssä, taloudessa ja perheessä.

Se on se elämän keskipäivä. Kaikilla rintamilla ei ehkä mene hyvin ja väsymys voi olla kovakin, mutta samalla saa tehdä päätöksiä ja olla tarpeellinen. Korvaamaton tunne ihmiselle.

Ihanneyhteiskunnassa saman tunteen kokisivat myös teinit ja vanhukset. Helpottaisi myös ruuhkavuosia eläviä.