Mistä 20-vuotias nainen voisi löytää sellaisen miehen, joka pitää syvällisistä keskusteluista ja pohtimisesta?

Ei, et näemmä tunne kovin montaa miestä.

Vanhempi mies. 

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ylilaudalta

Ehkä sellaisiin miehiin voi olla vaikeampi tutustua. Eivät välttämättä tule itse juttusille. Mutta varmasti sellaisia löytyy ihan kaikista ikäryhmistä.

Voisit sopia mun pojan kans :) on kohta 20v.

Masennusdiagnoosia on miehillä harvemmin kuin naisilla, joten vaikeaksi menee. Varsinkin kun masentuneet miehet ovat hyvin passiivisia naisen etsimisen suhteen.

Netistä noita löytää. Ei baareista tai muista sosiaalisista paikoista, ellei käy tosi hyvä tuuri. Kokeile okcupidia.

Protupiireistä ehkä, ihme hippiväkeä. Meet vaan sinne sekasaunaan niin saat akateemista kyrpää.

Vierailija kirjoitti:

Voisit sopia mun pojan kans :) on kohta 20v.

Ei kuullosta lupaavalta jos vanhemman täytyy järjestää aikuiselle pojalleen kumppani.

(En ole ap mutta ajattelin että jonkun pitää tuo sanoa)

Nuo kaikki luettelemasi jutut ovat sellaisia, joiden parissa asiantuntijat ovat tehneet kymmeniä vuosia töitä. Sellainen tavisten pikkukiva mutuilu jostain natokysymyksestä on huvittavaa kuunneltavaa sellaisen henkilön mielestä, joka asiasta oikeasti jotain tietääkin. Tämän tajusin vasta yli 25-vuotiaana itse ja siitä lähtien olen keskittynyt pätemään vain niillä alueilla, joista minulla on paljon tietoa. Eli tietokonepelit, piirtäminen ja masturbointi.

minulla sama ongelma :( tinderissäkin viestiä tulee yleensä vaan bilettäjiltä ja panomiehiltä....kai se johtuu mun barbiemaisesta olemuksesta ettei oteta tosissaan.en nyt mitään ihan tosikkoa halua, mutta kummiskin joku moraali pitää olla.

Valtiotieteellisestä tai humanistisesta tiedekunnasta.

Seurakunnasta, teologisesta tiedekunnasta

No koulutus tietysti antaa jotain suuntaa. Olen kyllä huomannut, että riippuu ihmisten välisestä kemiasta miten syvällisiä keskusteluja saa aikaan. Joidenkin kanssa keskustelu menee siihen luonnostaan, joidenkin kanssa ei koskaan. En usko sen johtuvan aina siitä että vastapuoli olisi jotenkin pinnallinen, vaan siitä että kaikkien kanssa vain ei ole samalla aaltopituudella.

No mistä sinut löytää? Meillä päin on yksi syvällinen ja pohdiskeleva 25-vuotias mies, jonka löytää lähinnä töistä ja kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit sopia mun pojan kans :) on kohta 20v.

Ei kuullosta lupaavalta jos vanhemman täytyy järjestää aikuiselle pojalleen kumppani.

(En ole ap mutta ajattelin että jonkun pitää tuo sanoa)

Ap:n kuvailemat miehet ovat usein todella huonoja etsimään itselleen kumppania, mutta ei se tee heistä välttämättä huonoja miehiä.

Olen nyt 30-vuotias, mutta kyllä me 20-vuotiaana puhuttiin baarissa noista asioista poikienkin kanssa. Aika moni meistä opiskeli yliopistossakin. Sinulla tosin on jostain syystä aika mustavalkoinen ajattelutapa, että syvällisyys ja baareilu ei sovi yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Nuo kaikki luettelemasi jutut ovat sellaisia, joiden parissa asiantuntijat ovat tehneet kymmeniä vuosia töitä. Sellainen tavisten pikkukiva mutuilu jostain natokysymyksestä on huvittavaa kuunneltavaa sellaisen henkilön mielestä, joka asiasta oikeasti jotain tietääkin. Tämän tajusin vasta yli 25-vuotiaana itse ja siitä lähtien olen keskittynyt pätemään vain niillä alueilla, joista minulla on paljon tietoa. Eli tietokonepelit, piirtäminen ja masturbointi.

Ohis, mutta asioista voi kyllä keskustella muiden ihmisten kanssa ilman, että pitäisi samalla jotenkin yrittää päteä mielipiteillään/tietämyksellään. Mutta onnea sinulle harrastustesi pariin.

Yhteiskunnallisia asioista syvällisesti ajattelevia on kaikissa yliopistossa ja aloilla, kunhan et etsi isoista bileistä tai poliittisesti aktiivisten joukosta. On nimittäin eri asia tuoda itseään ja kantojaan näyttävästi esille kuin pohtia monitahoisia kysymyksiä. Moni yksipuolista alaa opiskeleva (vaikka lääketiede) suorastaan kaipaa henkevämpää keskustelua omien opintojen ulkopuolelta.

Ensimmäinen vaikeus on, että kiistanalaisten asioiden nostaminen esille tuntemattomien kanssa puhuessa koetaan pelottavaksi. Koeta mieluummin puhua mahdollisimman monen kanssa eri tilanteissa, ota esille joku sinua kiinnostava kysymys, joka ei ole ajankohtainen tai suuria tunteita herättävä (esimerkiksi kaupunkirakenne mieluummin kuin maahanmuutto). Tarkkaile sitten, kuka osaa keskustella.

Seuraavaksi vaikeudeksi tulee, että sinulla (kuten jokaisella) luultavasti on omia "oikeita" kantoja, ja on vaikea löytää ketään, jonka kanssa et olisi jostain suuresta asiasta eri mieltä. Pystytkö keskustelemaan rakentavasti sellaisen kanssa, joka on esimerkiksi oikeisto-vasemmistoakselilla eri päässä? Sinun pitäisi hakea sellaista ihmistä, jonka kanssa pystyt keskustelemaan ja väittelemään rakentavasti, eikä samanmielistä. 

Joudut joka tapauksessa tutustumaan moneen henkilöön ja ottamaan riskejä. Etukäteen ei tiedä, syntyykö keskinäinen luottamus ja halu oppia toisen ajatuksista, vai juututaanko lopulta yhteen ja samaan väittelyyn. Se riippuu paljon myös persoonallisuuksien yhteen sopimisesta.