Lue keskustelun säännöt.
En voi sietää työkaveriani!
19.06.2016 |
Minun on todella vaikea tehdä töitä hänen kanssaan. Hän jostain kumman syystä kokee asiakseen kertoa omia henkilökohtaisia mielipiteitään, joista en mielelläni kuulisi. Hänellä on melkoisia äärimielenpiteitä, jotka suoraan sanoen kuvottavat minua. En haluaisi kohdata ihmisiä, jotka voivat ajatella noin. Miten ihmeessä pystyn työskentelemään tämän ihmisen kanssa? Oletteko te ikinä kokeneet tällaista?
Kommentit (13)
En onnekseni työskentele ko. henkilön kanssa, mutta kahvihetket 15 min joudun häntä kuuntelemaan. Yllätykseni vasta 30 v ja mielipiteet ovat niin jyrkät ja vastenmieliset että ei jaksaisi kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jos hän ei arvostele sinua tai harrasta työpaikkakiusaamista, en menisi esimiehen puheille. Älä suhtaudu niin ahdasmielisesti vaan yritä suhtautua niin että nuo ovat hänen mielipiteitään eikä sinun tarvitse olla samaa mieltä. Äläkä ole nössö, sano hänelle että et ole asioista samaa mieltä. Hän saattaa jopa lopettaa puheensa seurassasi jos uskaltaudut sanomaan hänelle vastaan.
Tuo on todella tavallista. Kuuluu valitettavasti arkeen kaikilla aloilla. Olen työskennellyt pitkään erilaisilla työmailla ja aina löytyy joukosta kusipäisiä päällepäsmäreitä. Koita kestää ja kehitä itsellesi jokin tehokas suojakeino. Päin naamaa nauraminen toimii yllättävän usein.
Meillä oli kesän töissä eräs nuorehko mies, joka koki aina asiakseen haukkua lapsiperheitä ja ylipäätään lapsia hankkivia naisia. Ok, kaikkien ei tarvitse tykätä lapsia eikä kenenkään ole pakko hankkia perhettä. Mutta onko näistä nyt pakko puhua työpaikalla kahvitauolla? Muut tyytyivät hiljaisena hymisemään, kun mies kovin äänin arvosteli suurin piirtein kaikkea lapsiin liittyvää. Onneksi oli vain kesätyöntekijänä eikä palannut firmaan enää.
Itseäni ei häiritse muiden erilaiset näkemykset, lisää keskustelun mielenkiintoa. Sinänsä nuorella näkemykset voivat hyvinkin olla kärkeviä, kun ei välttämättä ole kohdannut isoja menetyksiä ts. silloin alkaa hioutua särmät tai luulee edustavansa enemmistön mielipidettä, kun muut ovat hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain työtä, älä ota sitä niin henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain työtä, älä ota sitä niin henkilökohtaisesti.
Eihän se ole työtä. Ei se kuulu yleensä työnkuvaan. Juurihan ap kirjoitti, että kahvihuoneessa sitä joutuu kuuntelemana, eli tauolla. Ehkä tauolla ei pitäisi vaahdota vaan rentoutua ja jutella leppoisia. Minusta siihenkin pitäisi olla oikeus.
En myöskään ymmärrä, mitä henkilökohtaista tuossa on. Vaikka palopuheet eivät suoraan loukkaisia, niiden kuunteleminen esim meluisan tai hektisen työn tauolla on rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jos hän ei arvostele sinua tai harrasta työpaikkakiusaamista, en menisi esimiehen puheille. Älä suhtaudu niin ahdasmielisesti vaan yritä suhtautua niin että nuo ovat hänen mielipiteitään eikä sinun tarvitse olla samaa mieltä. Äläkä ole nössö, sano hänelle että et ole asioista samaa mieltä. Hän saattaa jopa lopettaa puheensa seurassasi jos uskaltaudut sanomaan hänelle vastaan.
En ole ap, mutta tuntemani miespuolinen jankkasaja ei aiheesta osaa keskustella, pitää puheita ja kuvittelee että kaikki ovat samaa mieltä. Kun näin ei ole, niin päätyy kommentoimaan ai jaa näistä ei saa siis puhua 😨 ... niin kuin tälläkin palstalla usein näkee.
Akateemisesti koulutettu mies, mutta täysin sosiaalisesti kyvytön haistamaan milloin menee yli muiden sietorajan 😨
Voisitko sanoa, että sovitaanko että jätetään kaikki uskontoon ja politiikkaan liittyvät keskustelut työajan ulkopuolelle? Eli jos alkaa meuhkaamaan pyydät, kahden kesken esimieheltä, että työpaikalla ei meuhkata eikä jutella politiikkaa/uskontoon /seksuaalisuuteen liittyviä juttuja, että esimies pyytää kaikkia pidättymään näistä keskustelun aiheista.
Typerät ihmiset työpaikalla meuhkaavat em aihepiireistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on työkaverina äärikristitty setä, kohta 50-vuotias. Hän mm. julistaa Aito avioliitto -hömppää, abortti on murha -hömppää, ja kertoo käyvänsä kirjossa useamman kerran viikossa. Kun (kysyttäessä) kerroin, että lapsiani ei ole kastettu, sain oikein saarnan. Hän myös yrittää aktiivisesti löytää itselleen vaimoa, jonka pitää olla alle 30 v. Tästä hän myös kertoo usein, ja muistaa ihmetellä, miksi ei kelpaa nuorille opiskelijanaisille (joita hän käy iskemässä opiskelijabileissä).
Sitten hän vielä ihmettelee, miksi muut eivät kamalan mielellään käy hänen kanssaan kahvilla/lounaalla...
Niin siis ap:n alkuperäiseen kysymykseen vastaus, että kannattaa vaan minimoida kontaktit kyseiseen tyyppiin, ja tarvittaessa sanoa "tämä aihe ei mielestäni kuulu työpaikalle".
- 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä täällä Suomessa; miksi ihmiset raahaavat työpaikan ongelmansa vapaa-ajalle kotielämään, tai vaihtoehtoisesti vapaa- ja kotielämänsä ongelmat työpaikalle!??
Olen asunut ja ollut töissä 8 eri länsimaassa, ja Suomi on ainoa jossa vaikeita, hankalia, toisiaan kyräileviä ihmisiä työpaikoilla ja niin herkkänahkaisia jotka loukkaantuu kaikesta mitä muut sanovat ja jäävät vatvomaan niitä asioita jopa vuosikausiksi, analysoivat liikaa toisiaan, miettivät että kuka heitä vihaa tai inhoaa tai aikoo puukottaa selkään. Ei ihme että porukalle alkaa tulla mielenterveyshäiriöitä kun on liikaa ylimääräistä aikaa ajatella tuollaista tyhmää.
Ulkomailla kaikki otettiin sellaisina kuin oltiin ja uudet ihmiset sopeutuivat helposti työpaikan kuvioihin ilman ennakkoluuloja ja avoimin mielin. Suomessa moni uusi työntekijä kuvittelee että koko työyhteisön olisi sopeuduttava juuri häneen ja asenne on sen mukainen muita kohtaan!
Sekin aika mitä tuohon typeryyteen menee, kannattaisi pistää työntekoon. Käydä töissä tienaamassa rahaa ja sitten kotiin, erottaa nuo kaksi "elämää" toisistaan.
On aika rasittavaa, jos työssä joutuu kuuntelemaan kovin rankkoja, henkilökohtaisia mielipiteitä, joilla ei ole mitään tekemistä itse työn kanssa. Se on aika epäammattimaista. Työpaikka ei ole mikään palopuheiden pitopaikka, paitsi jos sattuu olemaan kansanedustaja.
Jos asiatonta juttua tulee, käänny esimiehen puoleen.